7. HOITOSUUNNITELMA

7.1. Viljelyaukeat

Viljellyt pellot ovat kylämaiseman keskeinen tekijä.

- pelloilla viljellään moni- ja yksivuotisia viljelykasveja
- edellytyksenä kannattava maatalousyrittäminen, tilanpidon jatkuminen

- perustoimenpiteenä viljelemättömien peltojen niitto kerran kesässä
- peltojen perinteistä käyttöä jatketaan mm. EU:n ympäristötuen erityistuen avulla

Maisemalaidunnus
Maiseman kehittäminen ja hoito niittämällä

Viljelemätön pelto avoimessa jokilaaksossa.

- Karvianjoen avoimessa maisematilassa peltojen metsitystä ei tule toteuttaa
- metsitys sopii pienille, metsän sisällä oleville pelloille
- pienialaiset pellot metsän reunassa voidaan metsittää

metsityskuvio mieluummin vapaamuotoinen kuin pellon suoria rajoja noudattava

- metsitys toteutetaan mieluummin monilajisena

- maisema-alueen viljelemättömien peltojen pensoittumisen ja sitä seuraavan metsittymisen estäminen  aktiivisella viljelyllä tai niitolla
- peltojen avo-ojien pajut voidaan poistaa maisemallisestti tärkeiltä alueilta esim. teiden reunoilta näkymien avaamiseksi maisema-alueilla

Piennarta koneellisesti leikattaessa koneen ulottuvuus on rajallinen. Työn
äljiltä on jäänyt haitallinen pusikko umpeuttamaan näkymää jokilaaksoon.
Tällaiset pusikot on hyvä hoitaa kylän raivaustalkoilla.

- metsäsaarekkeet, puuryhmät ja yksittäiset maisemapuut rikastuttavat maisemaa
- umpeutuvia metsäsaarekkeita voidaan raivata
- yksittäiset, suurikokoiset maisemapuut (männyt, koivut, raidat) otetaan esille poistamalla puun ympäriltä  kasvavaa puustoa ja pensaikkoa

- vanhan viljelykulttuurin rakennelmia ylläpidetään ja kunnostetaan

kiviaidat säilytetään ja otetaan esille, jos kasvillisuus on peittänyt ne

Vanha kiviaita kertoo viljelyn ja asumisen
historiasta. Pensaikon suojaan kadonnut
aita kannattaa ottaa esille raivaamalla.

maitolaiturit säilytetään muistona vanhasta maidontuotantotavasta
maitolaiturit voivat toimia myös ilmoitustauluina, maisemamerkkeinä ja kokoontumispaikkoina
vanhoja aitoja (riuku ym) voisi rakentaa peltojen ja niittyjen reunoille keskeisille paikoille kylämaisemaa

* peltojen avoimena säilyttäminen viljelemällä
* kevätkyntö, nurmi, sänkimuokkaus ja viherkesannointi antavat suojaa ja ravintoa talvella peltoeläimille
* kevätmuokkausten yhteydessä kierretään lintujen pesät
* rehunkorjuussa huomioidaan pelloilla tavattavat lintupoikueet
* pitkä sänki pellossa antaa suojaa esim. peltopyylle
* syysviljojen viljely parantaa talviruokailumahdollisuuksia
* monivuotiset viherkesannot tarjoavat suojaa ja ravintoa
* riistapelloilla voidaan parantaa riistaeläinten ja muiden luonnonvaraisten eläinten ravinnonsaantia

- peltojen reunavyöhykkeen monimuotoisuus

* pellon ja metsän välinen reuna on merkittävä, sillä se tarjoaa monille linnuille ja pikkunisäkkäille pesimis- ja lepopaikkoja lisäksi ne ovat hyönteisten elinympäristöjä
* reunavyöhykettä hoidetaan suosimalla reuna-alueella haapaa, tuomea, koivua, raitaa, leppää, katajaa ja pihlajaa
* varjostavat kuuset poistetaan ja reunavyöhykkeeseen jätetään katajaa, lehtipuita ja pensaita
* muutama suuri lehtipuu tai mänty voidaan jättää maisemapuuksi

-reunavyöhykettä voidaan myös laiduntaa, jolloin laidunnus estää pensoittumisen ja umpeenkasvun
-reunavyöhykkeen hoitoon voidaan hakea rahoitusta ympäristötuen erityistukivaroista luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi

* salaojat ovat korvanneet avo-ojien monilajiset pientareet ja vain valtaojien varrella tavataan piennarkasvillisuutta
* säästetään kaikki säilyneet ojanpientareet, joita ei lannoiteta eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla
* monilajisia pellon- ja tien pientareita hoidetaan niittämällä kerran kesässä tai ne voidaan laiduntaa nurmen yhteydessä

*laiduntavat eläimet lisäävät viljelymaiseman monimuotoisuutta, estävät ravinteiden lisääntymisen laitumella ja levittävät kasvien siemeniä

nauta sopivat erinomaisesti luonnon- ja maisemanhoitotehtäviin sillä ne laiduntavat vuorotellen korkeaa ja matalaa kasvustoa sekä syövät samalla puiden ja pensaiden lehtiä
naudat sopivat kaikenlaisten alueiden laidunnukseen

lammas selviytyy hyvin vähätuottoisellakin laidunalueella
lammas valitsee tarkkaan syötävän ja maittavimpia ovat matalakasvuiset, hennot ruohot ja heinät
vesakontorjunnassa lampaat ovat ylivoimaisia
lammas välttelee märkää ja kosteaa maata

* eläinmäärä suhteutetaan laitumen kokoon ja rehuntuottokykyyn
* luonnonlaitumilla pyritään laidunnustulokseen, jossa laidunnuksen päätyttyä ei ole jäänyt syömätöntä kasvillisuutta
- jos ravinto loppuu kesken laidunkauden, on eläinmäärä liian suuri
- silloin käytetään laidunkieroa, jossa eläimet siirretään toiselle laitumelle
* lisärehua ei tule tuoda alueelle ravinnon loppuessa, sillä se lisää ravinteita laitumella ja luonnonlaitumet helposti rehevöityvät
*luonnonlaidunta ei saa lannoittaa, uudistaa eikä käsitellä torjunta-aineilla
* nurmilaitumilla edelliset toimenpiteet voidaan suorittaa, koska kyseessä ei ole lajistollisesti tärkeä alue

7.2. Perinnebiotoopit

Kavokosken metsälaidun- ja hakamaa-alueiden uudelleenlaidunnus pitäisi aloittaa nopeasti
- alueen laidunnukseen voi hakea ympäristötuen erityistukea perinnemaisemien hoitoon

Salomaan laitumien laidunnusta tulisi jatkaa ja toteuttaa kunnostustoimia mm. puuston harvennusta
- alueelle voidaan hakea myös ympäristötuen erityistukea

varsinaisten perinnemaisema-alueiden ulkopuolelta löytyy luonnonlaidun typpisiä alueita esim. kivisiä ja puustoisia peltosaarekkeita sekä peltoon rajautuvia metsänreunoja, joita laidunnetaan nurmilaidunnuksen yhteydessä

- uusin maisemalaidunnuskohteiden etsiminen

- Jokiveden laadusta huolehtiminen

Maatalouden vesiensuojelu

Suomen liittyessä Euroopan yhteisön jäseneksi 1995, otettiin käyttöön maatalouden ympäristötukijärjestelmä. Tavoitteena on pienentää pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvia maatalouden ravinnekuormituksia.

Ympäristötuen perustukea maksetaan viljelijöille peltohehtaarien perusteella kasvilajikohtaisesti. Tuki edellyttää tiettyjen ympäristönhoitotoimenpiteiden toteuttamista tilalla.

VESIENSUOJELULLISET TOIMENPITEET UUDELLA OHJELMAKAUDELLA

2000-2006

Kaikkia ympäristötukeen sitoutuneita koskevat perustoimenpiteet maatalouden vesiensuojelusta.

Suojakaistan leveyden määrittäminen

 Pientareet ja suojakaistat

Pientareiden ja suojakaistojen tavoitteena on vähentää ravinteiden ja muiden haitallisten aineiden kulkeutumista sekä eroosioita pelloilta vesistöihin ja kaivoihin, tukea luonnon monimuotoisuutta ja edistää riista- ja kalataloutta.

Piennar on n. 1 m levyinen kasvipeitteinen alue valtaojan varressa, jonka tarkoituksena on estää pelloilta tulevan valumaveden pääsy valtaojaan. Pientareen voi niittää ja niittorehun käyttää eläinten rehuksi.

Suojakaista perustetaan puron tai muun vesistön (joki, järvi, meri) varrelle. Sen leveys on vähintään 3 m. Leveämpi suojakaista vaaditaan, kun pellon kaltevuus on enemmän kuin 7 %. Leveä kaista tarvitaan myös eroosioherkillä; hiesu, hiesusavi ja savipelloilla sekä tulvaherkillä pelloilla. Rikkakasviongelman vähentämiseksi suojakaistat perustetaan monimuotoisilla heinäseoksella, jos kaista ei ennestään kasva nurmea. Suojakaistaa voidaan myös niittää, mutta niittojäte on kerättävä pois esim. eläinten rehuksi. Suojakaistaa ei saa ei saa lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla, mutta sitä voidaan laiduntaa. Rikkaruohojen pesäkekäsittely ja nurmikasvillisuuden uusiminen ovat sallittuja tietyillä ehdoilla.

Perustuki edellyttää myös peltokasvien peruslannoitusta, ympäristövastuullista kasvinsuojelua ja kotieläintilojen lantatalouden asianmukaista hoitoa.

Perustoimenpiteiden lisäksi viljelijät voivat valita yhden lisätoimenpiteen.

Vesiensuojelun kannalta kasvinviljelytilat voivat valita tarkennetun lannoituksen tai peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden.

Kotieläintilan lisätoimenpiteitä voivat olla lannan asianmukaiset varastointi- toimenpiteet ja maitohuoneen pesuvesien käsittely.

Lisäksi voidaan toteuttaa ympäristötuen perustuen tason ylittäviä toimenpiteitä, joista maksetaan erityistukikorvaus. Vesiensuojelullisia toimenpiteitä ovat suoja- vyöhykkeiden, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustaminen tai muu valumavesien käsittely. Lannankäytön tehostaminen ja pohjavesialueiden peltoviljely.

maataloudesta tulevaa vesistökuormitusta vähennetään noudattamalla hyviä viljelymenetelmiä

* talviaikainen kasvipeitteisyys
* viherkesannot avokesannon sijasta
* väkilannoitteiden ja karjanlannan käyttö siten, ettei ravinteita kulkeudu vesistöön (oikeat ravinnetasot, lannan oikea varastointi, ei lannan talvilevitystä)
* torjunta-aineiden oikea käyttö ja kunnossa oleva torjuntakalusto
* pelloilla valtaojien varressa 1 m pientareet ja vesistöjen varrella väh. 3 m suojakaista
* jyrkillä, eroosioherkillä (hiesu, hiesusavi ja savi mailla), tulvaherkillä voidaan tarvita tehostettuja toimia perustamalla leveä suojavyöhyke

* kalatalouden kunnostussuunnitelman laatiminen ja sen käytännöntoimenpiteiden toteutus

- koskien ennallistaminen
- kalakannan muuttaminen jalokalapainotteiseksi
- elinympäristö, istutukset
- kalastusmatkailun kehittäminen
- opasteet, palvelut

* melontareitistön kehittäminen

- opastus, palvelut, rantautumispaikat, ohjelmapalvelut, tapahtumat

* perinteisen maatalouden jatkuminen jokilaaksossa
- ei kesannointia eikä metsitystä
* joenrantapenkereiden hoito/luonnontilaisuus
- avoimien, heinävaltaisten alueiden laidunnus (pellon ulkopuoliset alueet)
* luonnontilaisten, lehtomaisten alueiden ja rantakasvillisuuden säilyttäminen ja paikoin näkymien avaaminen jokimaisemaan
* rakentaminen perinteisille rakennuspaikoille

Jokivarren peltojen viljely on tärkeää maisemanhoitoa. Viljelty pelto avaa
näkymän Karvianjoelle.

* maatalouden vesiensuojelulliset toimenpiteet

- piennar, suojakaista, lannoitus, eläinten lanta, kasvinsuojelu, valumavesien käsittely

* kotitalouden jätevedet

- jätevedet johdetaan kolmen saostuskaivon kautta, josta vedet imeytetään maaperään tai maasuodattimeen

* kotitalouksien vedenhankinta

- talousvesikaivon ollessa pellolla, jätetään kaivon ympärille vähintään 3 m suojakaista, jota ei lannoiteta eikä käytetä torjunta-aineita

* ylläpidetään ja kunnostetaan maaseutumaisemaan liittyviä rakennelmia

- aitat, ladot, riihet, maitolaiturit
- kivi- ja puuaidat
- sillat

* rakennetaan maaseutumaisemaan sopivia uusia rakenteita

- pysäkkikatokset
- ilmoitustaulut
- jätekatokset
- huvimajat

Metsätaloussuunnittelussa tulee huomioida myös maisemalliset seikat. Varsinkin hakkuita toteutettaessa pyritään sopusointuiseen lopputulokseen myös maisemallista kokonaisuutta arvioitaessa. Asiantuntevasta suunnittelusta ja neuvonnasta vastaavat metsäsuunnittelun viranomaistaho metsäkeskus.

Maisemallisesti hyvä hakkuualueen rajaus on epäsäännöllisen muotoinen, luonnon omia muotoja jäljittelevä hakkuukuvio. Suorareunaista rajaa voi pehmentää jättämällä aukon reunoille pieniä puuryhmiä tai vaihtelevan levyisiä reunavyöhykkeitä. Samoin hakkuualueen suuruus vaikuttaa. Pienialinen hakkuuala on aina paremmin maisemaan sopiva.

Säästöpuut

Säästöpuut ja pensaat vähentävät hakkuusta seuraavaa maiseman muutosta. Erityisesti kulkureittien varteen jätetyt puuryhmät pienentävät hakkuun mittasuhteita. Säästettävät puut voivat olla kasvullisia tai kelopuita. Yksittäinen puukin antaa aukossa maisemaan syvyyttä. Jos jätetään puuryhmiä, ne voidaan jättää pienessä hakkuuaukeassa alueen keskelle. Suurissa aukeissa puuryhmät jätetään aukon reunojen lähelle ja niiden määrä ja sijainti suunnitellaan siten, etteivät ne haittaa metsän myöhempiä uudistustöitä.

Reunavyöhykkeet

Reunavyöhykkeet ovat tärkeitä käsiteltäessä vesistöjen rantametsiä, pellon ja metsän rajakohtia tai metsän ja asutuksen rajavyöhykkeitä. Reunavyöhykkeen sijainnilla, leveydellä ja yhtenäisyydellä voidaan vaikuttaa maisemaan.

Puulajien vaihtelut rikastuttavat metsämaisemaa. Puulajien eriväriset rungot, latvuksien muodot, lehtien ja neulasten värit eri vuodenaikoina tuovat maisemaan vaihtelua. Jopa yksittäinen puu lisätä maiseman viihtyisyyttä. Lehtipuut rikastuttavat usein havupuuvoittoista yleisilmettä. Ne myös lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Taimikonhoidossa ja harvennuksissa suositaan pääpuulajien lisäksi haapaa, katajaa, pihlajaa, raitaa ja leppää. Erityisesti rannoilla, tienvarsilla ja asutuksen lähellä suositaan lehtipuuta. Niiden värien vaihtelu eri vuodenaikoina muuttaa maisemaa. Havupuut taas antavat talviseen maisemaan väriä. Pellonreunan metsän yksittäinen tuomi, pihlaja, haapa tai raita elävöittää reunavyöhykettä.

Maisemallisia erityiskohteita ovat mäet, harjut, kallioalueet, rantametsät, liikenneväylien varret, asutuksen lähimetsät, perinnemaisemat ja metsitettävät pellot. Erityisesti näillä alueilla maisema tulee huomioida metsien hoidossa ja käytössä.

7.5. Pihapiirit

Pihapiirin hoito alkaa ympäristön siisteydestä. Viljelijät, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan ympäristötuen perustuen ehtoja ovat velvoitettu pitämään tuotantorakennusten ympäristöt siisteinä. Kyläkuvan kannalta on tärkeää, että jokainen asukas huolehtii oman asuinympäristönsä siisteydestä. Rautaromu kuljetetaan romuttamolle. Kaikki jäte, joka ei ole kierrätyskelpoista, toimitetaan kaatopaikalle. Ongelmajätteet viedään ongelmajätteiden keräyspisteeseen.

Rakennuskannasta huolehtiminen parantaa asuinympäristön kauneutta ja kylän yleisilmettä. Lisää aiheesta rakennukset kohdassa myöhemmin.

Pihapiirin kasvillisuus parantaa asumisviihtyisyyttä. Kasvit antavat tuulen- ja auringonsuojaa, toimivat näkösuojana, tilanjakajina ja koristeina. Pihakasvillisuutta suunniteltaessa on huomioitava seuraavat seikat:

* kasvutekijät (maaperä, ilmasto, vesiolosuhteet, valo-olosuhteet)

* alkuperä - kotimainen, paikallisen alkuperän kasvi on kestävä

* kasvien menestymisvyöhykkeet

* pihaperinne - maaseutuympäristön kasvit, perinnekasvit

- kujanteiden uusiminen ja uusien istuttaminen

KESTÄVIÄ PIHAPIIRIN KASVEJA MAASEUTUYMPÄRISTÖÖN:

Isot lehtipuut: rauduskoivu, metsälehmus, metsävaahtera (alkuperältään oltava kestävä), tuomi

Pienet puut: koti- ja ruotsinpihlaja, marjaomenapuu, terijoensalava (pienet määrät), terva- ja harmaaleppä, raita

Havupuita: kuusi, mänty, siperianpihta, palsamipihta, serbiankuusi, makedonianmänty, sembramänty, lehtikuusi, kataja

Suuria lehtipensaita: tataarivaahtera, heisiangervo, isotuomipihlaja, villaheisi, kuusamat, piha- ja unkarinsyreeni, orapihlaja, hernepensas

Keskikorkeita lehtipensaita: koristearonia, tuoksuvatukka, taikinamarja, pihlaja-angervo, virpiangervo, pajuangervo, lumimarja, kurtturuusu, juhannusruusu, valamonruusu, korallikanukka, jasmikkeet,

Koristekasveja valitaan asuinpihalle. Tuotantopihalle istutetaan kotimaisia, vanhoja lajeja, jotka ovat helppohoitoisia, kestäviä, nopeakasvuisia eivätkä liian koristeellisia. esim. kuusi, mänty, koivu, pihlaja, raita, leppä, tuoksuvatukka, virpiangervo, pihlaja-angervo

 HYVÄ KASVUALUSTA

Kasvualustan syvyydet: - puut 80 cm syvä ja leveä

- pensaat 40-50 cm syvä

- perennat 20-50 cm syvä

Hyvä kasvualusta on multaa, jonka pH eli happamuus on tavallisilla puutarhakasveilla 6-6,5 ja happamassa maassa viihtyvät havupuut, alppiruusu ja hortensiat.

Kasvualustaa voi hapattaa lisäämällä kasvualustaan raakaa kasvuturvetta. Happamuutta voi vähentää lisäämällä kasvualustaan 30-50 kg dolomiittikalkkia/a.

KASVIEN HOITAMINEN

Viihtyäkseen kasvupaikalla kasvit vaativat hyvän perustamistyön lisäksi hoitoa. Varsinkin istutuksen jälkeen kasveja kastellaan ensimmäisen kasvukauden aikana, jotta juuristo muodostuu vahvaksi. Kasteltaessa annetaan riittävästi vettä kerralla esim. pensaille 10-20 l / pensas / kastelukerta.

Kasveja hoitoleikataan, lannoitetaan ja tarvittaessa suojataan jyrsijöiltä, aurauslumelta ja kevätauringolta.

Piha-aluetta hoidetaan siten, että se sopeutuu hyvin ympäröivään maaseutumaisemaan. Piha-alueeseen rajoittuvia luonnonalueita hoidetaan sen verran, että ne luontevasti liittyvät piha-alueeseen. Esim. metsää harvennetaan puistomaiseksi ja sinne voidaan istuttaa esim. ryhmä tuomipihlajaa, koiranheisipuuta, raitaa, tuomea tai muuta perinteisestä metsäpuustosta poikkeavaa lajistoa.

Niityt ja pientareet hoidetaan niittämällä tai laiduntamalla.

KASVIEN SIJOITTELU

Pihassa kasvit sijoitetaan keskitettyihin ryhmiin, yhdistellen puita, pensaita ja perennoita. Pitkin pihanurmikkoa istutetut kasvit antavat sekavan vaikutelman ja nurmikon hoito on vaikeaa. Pihan reuna-alueilla voidaan nurmikon leikkaus suorittaa harvemmin hoitamalla aluetta niittymäisesti. Koristekasvit sijoitetaan paikkoihin, jossa ne näkyvät eli sisäänkäyntien ja oleskelualueiden yhteyteen. Pihan reunoille tuuli- ja näkösuojaa antavia kasveja.

PIHAVALAISTUS

Pihan valaistus antaa turvallisuutta ja tuo esille pihan yksityiskohtia. Turvallisuuden kannalta tärkeitä valaistuskohteita ovat sisäänkäynnit ja keskeiset kulkureitit. Myös maatilan tuotantopihalla tarvitaan hyvää valaistusta. Hyviä yleisvalonlähteitä ovat 2-3 m korkeat pylväsvalaisimet. Matalat n. 1 m korkuiset valaisimet sopivat istutusten korostamineen ja koristevaloiksi.

7.6. Rakennukset

Vanhan rakennuskannan ylläpito ja peruskorjaus ovat tärkeitä toimenpiteitä huolehdittaessa maaseudun rakennuskanannasta. Vanha rakennus usein sijoittuu maisemaan kauniisti ja sen muodot, värit ja materiaalit ovat maaseuturakentamisen parhaimpia vaihtoehtoja.

* Peruskorjaus tehdään mahdollisimman perinteisin menetelmin ja materiaalein.
* Rakennuksen ulkonäköä ei muuteta kovinkaan paljon.

- ei suuria muutoksia rakennuksen ulkonäössä
- talon laajennukset, seinän lämmöneristys, ikkunoiden korjaaminen ja värivalinnat suunniteltava huolella

* Peruskorjauksessa käytetään asiantuntija-apua

Rakentaminen on perinteisesti sijoittunut maisemassa pienilmastoltaan ja maaperältään suotuisille maastonkohdille; lämpimiin rinteisiin, kumpareille ja mäkien päälle. Alaville maastonkohdille ja metsän keskelle rakentamista tulee välttää. Kallioalueet ovat maisemallisesti merkittäviä, joten ne tulisi jättää vapaaksi asutuksesta. Korkeille kohdille rakennettaessa on huomioitava, että rakentaminen näkyy kauas ja myöskin mahdolliset virheet.

* Asuinrakennus sijoitetaan:

- tasaisessa maastossa metsän reunaan tai tien viereen
- vaihtelevassa maastossa sopiva paikka löytyy etelään tai länteen suuntau-tuvalta rinteeltä tai kumpareelta.

* Talousrakennus (autotalli, varasto, sauna ym) sijoitetaan:

- samaan pihaan asuinrakennuksen kanssa esimerkiksi kulmittain.
- rakennettaessa asuinrakennusta kannattaa jo siinä vaiheessa miettiä tulevan talousrakennuksen paikkaa

* Tuotantorakennus sijoitetaan:

- osaksi samaa pihakokonaisuutta kuin muut tuotantorakennukset, jolloin muodostuu erillinen tuotantopiha
- asuinpihan viihtyisyys paranee, kun raskas liikenne ohjataan omalle pihalleen ja suuret tuotantorakennukset ja mahdolliset hajut eivät vähennä oleskelupihan viihtyisyyttä.
- tuotantorakennus sijoitetaan alemmas maastoon kun varsinainen päärakennus

*Lisäksi rakennettaessa huomioidaan:

- maaperän sopivuus rakentamiseen.

- hyviä ovat; soramoreeni, harjusora, karkea hiekka, hieno hiekka, karkea hieta
- keskinkertaisia; hiekka- ja hietamoreeni, hiesu- ja savimoreeni, hieno hieta
- huonoja; hiesu, savet, eloperäiset maat
- valitettavasti hyvän rakennettavuuden omaavaan maalaji ei ole hyvää kasvualustaa piharakentamiseen

Uuden rakennuksen suunnittelussa huomioidaan

* tilan oleva rakennuskanta, perinteet ja rakennuspaikka
* yksinkertainen pohjamuoto on hyvä lähtökohta
* julkisivua rikastuttavat; kuistit, ulokkeet ja sisäänvedot, ikkunapuitejaot, kaiteet vuorilaudoituksen tyypit ja koristeet, kuitenkin niitä tulee käyttää kohtuudella
* vanhoista rakennuksista löytyy usein malli tai yksityiskohta uuden rakennuksen toteutukseen.
* puu sopii maaseudulle hyvin erilaisina verhoustyyppeinä - tiiltä voi käyttää puuverhouksen kanssa yhdessä
* vanha, perinteinen rakennuksen väri on puna- ja keltamulta ja ne vanhenevat kauniisti
* asuinpihan väritystä suunniteltaessa pitäisi välttää kirjavaa värivalikoimaa esim. tuotanto- ja talousrakennukset maalataan punamullalla ja asuinrakennus keltamullalla
* ikkunanpuitteet ovat perinteisesti vaaleat
* talojen katteina käytetään yleisesti peltiä, varsinkin asuinrakennuksissa, saumattu pelti tai pieniprofiilinen levy ovat hyvä ratkaisu

- peltikatto tulee olla valmiiksi muovipinnoitettua
- galvanoitu pelti maalataan parin vuoden kuluttua kattamisesta

* myös tiili ja huopakate ovat perinteisiä vaihtoehtoja

- katon värin tulee olla tummempi kuin seinän ja voimakkaita värien vastakohtaisuuksia tulee välttää.

Omaleimainen rakenne on vanha riippusilta Karvianjoen yli. Se on toiminut
kevyenliikenteen "oikopolkuna". Polun heinittyminen kertoo sillan
vähäisestä käytöstä. Sillan rakenteet kannattaa tarkistaa ja ottaa silta
tehokkaammin hyötykäyttöön.

 7.8. Yleisten alueiden hoito

Kylän yleiset alueet voivat olla kunnan, seurakunnan, tielaitoksen, valtion, yhteisöjen tai yritysten omistamia maita. Näiden alueiden hoidosta vastaavat henkilöt eivät asu kylässä ja päätökset alueiden käytöstä ja hoidosta tehdään joskus kaukana kyläyhteisöstä. Myös näiden alueiden hoidon taso vaikuttaa kyläkuvaan.

Kylän asukkaiden kannattaakin aktiivisesti pitää yhteyttä yleistenalueiden maanomistajiin, varsinkin jos kyseessä on kyläkuvaa rumentava epäkohta. Maanomistajan ja kyläläisten yhteistyöllä alue voidaan siistiä. Samoin yleisten alueiden hoidosta voisi vastata paikallinen yrittäjä ostopalveluna, jolloin siistimiset, niitot ja raivaukset tapahtuisivat paikallisia työllistäen.

Laurin koulu ja ympäristö

Koulun ympäristö on kylän keskeinen paikka. Se on opetuksen ja harrastustoiminnan keskus, johon kaikkialta kylältä on hyvät kulkuyhteydet. Laurin ympäristö on sekoitus luontoa (joki) ja rakennettua ympäristöä. Koulun piha on jäsentymätön ja karu.

* koulupihaan tulisi laatia suunnitelma, jossa piha-alue jaettaisiin eri toimintojen kesken (pelit, paikoitus, rauhallinen oleskelu, istutukset) ja saataisiin ympäristö viihtyisäksi
* ranta-alue säilytettään puoliluonnontilaisena

näkymiä joelle pidetään auki paikoin puustoa raivaamalla, kuitenkin säilyttäen rehevä, puustoinen vaikutelma

* laidunnus sopisi ranta-alueen hoitoon
* vaihtoehtona niitetään alueen keskeisiä kohteita pari kertaa kesässä

esim. lenkkipolun reunat parin metrin leveydeltä ja keskeiset tapahtuma-alueet

* ranta-alueen huvimajan ympäristöä tulisi vihreyttää

Tiemaiseman merkitys korostuu tiellä liikkuja näkökulmasta. Myös tielinjauksen sijoittuminen olevaan maisemaan vaikuttaa maisemalliseen yleisvaikutelmaan. Täytöt ja leikkaukset ovat "haavoja", jotka erottuvat perinteisessä maaseutu- ja luonnonmaisemassa. Hyvä maisemallinen tielinjaus tarjoaa kulkijalle kauniita näkymiä. Tielinjausta suunniteltaessa valitaan ympäristölle vähemmän häiriötä aiheuttava vaihtoehto.

Tiellä liikkujan maisemaan vaikuttaa liikkujan nopeus. Nopeuden kasvaessa liikkujan näkökenttä pienenee ja maisemallisten yksityiskohtien havainnointi vähenee. Hitaasti liikkuva voi vapaasti katsella ympärilleen, joskin pääkatselusuunta on eteenpäin. Mielenkiintoiset kohteet huomataan parhaiten tien ulkokaarteen puolelta. Suurilla nopeuksilla ajettaessa ei tien lähellä olevia kohteita erota. Vain kaukana oleva suurmaisema erottuu. Jalan ja pyörällä liikuttaessa maiseman yksityiskohdat hahmottuvat paremmin.

Tielaitos huolehtii yleisten tiealueiden kunnosta. Varsinaisen ajotien lisäksi hoidetaan tien luiskia niittämällä.

* kerran kesässä tehty niitto murskaimella pitää tien reunat siistinä
* niittoajankohta tulisi ajoittaa elokuun alkuun, jolloin luiskissa kasvavat niittykasvien siemenet ovat ehtineet karista
* murskaimen terän ulottumattomiin jäävä pensasvyöhyke, joka umpeuttaa tieltä avautuvaa näkymää, raivataan muutaman vuoden välein
* raivaukset sopivat hyvin talkootyöksi, jolloin tarvitaan maanomistajan tai tielaitoksen lupaa.
* pysäkkikatokset korvataan maaseutuympäristöön sopivilla vaihtoehdoilla mieluummin koko Pohjanmaantietä koskevalla yhtenäisellä mallistolla esim. puu-punamulta-harjakatto

Kylästä löytyy vanhoja tielinjoja, jotka ovat saaneet paikallistien merkityksen päätien linjausta muutettaessa suoremmaksi. Esim. Siltatien varrelta löytyy vanhaa asutusta, kulttuurimaisemaa ja kauniita näkymiä ympäröivään maisemaan. Samoin Honkajoen tien puolella löytyy vanha tienpätkä

* vanhat tielinjat ovat usein pusikoituneita, jotka tarvitsivat tienreunojen raivausta
* vanhat tienpätkät sopivat hyvin kävely ja pyöräreiteiksi, kun esim. kierretään lenkkiä Lauri-Koukunkylä-Vatajankoski-Kovaluoma- Santaskylän risteys
* kylään voisi rakentaa pari, maaseutuympäristöön sopivaa ilmoitustaulua, joissa tapahtumien lisäksi voisi olla tietoa kylästä, palveluista ym.

Jätehuolto

Jätteen keräilystä kylässä vastaa jäteyhtiö. Taloudet kustantavat oman sekajäteastian, joka tyhjennetään jäteyhtiön toimesta. Kierrätettävän materiaalin osalta paperinkeräys hoidetaan kylätoimikunnan toimesta. Heillä on välivarasto, josta paperi myydään eteenpäin. Näin saadaan korvaus jätehuollon hoidosta

keräyspaperin osalta. Lasille on omat keräyspisteet kaupalla ja Laurin koululla. Lajitteluun sopimaton jäte viedään kaatopaikoille.

Maiseman kannalta ongelmallista jätettä on metalliromu, jota löytyy pihapiirien reunoilta varastoituna. Vanhat maatalouskoneet ja romuautot tulisikin poistaa nurkista säännöllisin välein toteutetulla metalliromun-keräyskampanjalla.

Toteutuksesta voisivat vastata paikalliset maatalouden yhdistykset yhteistyössä kunnan ja kyläyhdistyksen kanssa.

Jätehuollon osalta tulisi järjestää neuvontaa, jolloin kerrottaisiin tavoista vähentää syntyvää jätettä sekä mahdollisuuksista tehokkaasti kierrättää jätettä mm. kompostoimalla ja lajittelulla. Jäteneuvonta-ilta voisi kuulua kevään ohjelmaan, jolloin myös kerrottaisiin keräilypisteiden sijainnit ja mitä niihin kuuluu laittaa.

Kurssilla opeteltaisiin rakentamaan puutarhajätteelle sopiva kompostikehikko.