| Pentti Luodetlahti 2002 PUKANLUOMAN PERINNESILTA KUNTOON KYLÄHANKKEENA Ala-Honkajoen kyläyhdistys korjasi kevään 2002 aikana Leader+ -rahoitteisena koulutusprojektina Pukanluoman yli johtaneen sillan paikalle, jolla on ollut hirsiarkkuinen silta 1800-luvulta lähtien. Pukanluoma on Ala-Honkajoen Lamminkylän läpi virtaava Karvianjoen haara, joka vielä 1960-luvulla tunnettiin kylmästä ja kirkkaasta lähdevedestään ja hyvästä purotaimenkannastaan. Kuten niin moni muukin luonnonvesi, myös Pukanluoma on sittemmin kärsinyt metsien ja soiden ojituksista, vesi on muuttunut ruskeaksi, mikä on vaikuttanut myös kalakantaan. Kokonaan tammukat eivät kuitenkaan ole kadonneet, alue on edelleen virkistyskalastajien suosiossa. Kalakantaa on myös pyritty elvyttämään kunnostamalla koskia, sillan ali kohiseva Pyykkikoskikin kunnostettiin parisen vuotta sitten. Mm. lähteisyytensä, luontonsa ja kalastonsa vuoksi Pukanluoma kuuluu Karvianjoen Natura-alueisiin. Pyykkikoski on saanut nimensä kylän pyykinpesupaikasta, jona on toiminut sillalta katsoen oikealla oleva alapuolinen silokallio. Rannassa oli pata, jossa pyykkivesiä lämmitettiin vielä pitkään sotien jälkeenkin. Pyykkikosken alapuolella sijaitsevat Kellarikoski ja Riihikoski ja yläpuolella Kompankoski, Peräkoski ja Myllykoski. Pyykkikosken siltaa on toisinaan kutsuttu Mesiniemen sillaksi, sillä alue on vanhastaan Mesiniemen talon maita. Puinen silta nykyisellä paikalla Pyykkikoskessa, jota on kutsuttu myös Siltakoskeksi, on ollut ilmeisesti jo 1800-luvun puolella. Siltaa on tarvittu mm. metsätöissä, se lyhensi merkittävästi puutavaran ajomatkaa, sillä lähitalojen metsät sijaitsivat suurelta osin luoman vastakkaisella puolella. Nykyisin silta oikaisee merkittävästi kylän lasten koulumatkaa ja toimii lyhimpänä reittinä bussipysäkille, joten se on pysynyt ahkerassa käytössä. Vanhat arkut kuitenkin rapistuivat vähitellen niin, että silta kallistui voimakkaasti alavirtaan. Kun kansipuutkin alkoivat katkeilla, silta muuttui vaaralliseksi. Kyläläiset olivat kuitenkin kiintyneet siltaansa ja halusivat säilyttää suositun kulkureitin ja perinteisen siltamiljöön, joten Ala-Honkajoen kyläyhdistys päätti syksyllä 2001 kunnostaa sillan perinteisen hirsirakentamisen koulutusprojektina ja harjoitustyönä. Hankkeelle haettiin ja saatiin EU-rahoitusta. Projektissa sillan rakenteet uusittiin kokonaan, ja samalla kunnostettiin sillalle johtavan tien luiskia. Hankkeen henkisenä moottorina toimi kyläyhdistyksen puheenjohtaja Aila Järvinen ja ydinjoukkona Rauno ja Reijo Järvinen, Jouko Kulmala, Keijo Rajamäki ja Jukka Ylilammi. Mukana oli ansiokkaasti niin suuri joukko kyläläisiä, että luettelosta tulisi pitkä. Kiitos hyvin sujuneesta hankkeesta kuuluu kuitenkin jokaiselle. Nyt uudelleen rakennetun sillan tieltä puretun vanhan sillan arkkuja kylässä asuva 1922 syntynyt Lauri Kiviharju muistaa rakennetun 1920-luvun loppupuolella, jolloin hän niitä poikasena kävi ihmettelemässä. Kiviharjun mukaan kantta nostettiin ja korjattiin ennen talvisotaa, mahdollisesti 1938, puolisen metriä, jotta sateet eivät huuhtoisi maata kannelle. Kantta ja ansoja korjattiin myös 1950-luvun alussa. Viimeksi siltaa kunnostettiin 1983, jolloin ansat eli niskahirret ja kansi uusittiin. Tuolloin kansi myös kavennettiin vain kevyelle liikenteelle sopivaksi. Uusi silta rakennettiin nyt mahdollisimman pitkälle alkuperäisen sillan tyyppiseksi. Arkut ovat edelleen hirrestä ja ne on suojattu luonnonarvoja muistaen hautatervalla, jota niihin siveltiin 60 litraa. Kansi tehtiin vanhaan henkeen täysleveäksi, mutta silta on silti tarkoitettu vain kevyen liikenteen väyläksi. Muu liikenne on estetty rakentamalla kannelle tukevat penkit, jotka mahdollistavat kulkijoiden huoahtamisen ja palvelevat alueen virkistyskäyttöä. Sillan passiivisuutta on lisätty A-kannattimilla, joiden toivotaan pidentävän rakenteiden huoltoväliä. Pyykkikosken uusittu silta ja ympäröivä koskialue muodostavat
luonnonläheisen ja viihtyisän kokonaisuuden, jota ohikulkijan kannattaa poiketa
katsomaan. Pyykkikosken perinnesilta on osoitus Ala-Honkajoen vahvasta kylä- ja
talkoohengestä, se on edustava lenkki kylän viime vuosina toteuttamien yhteishankkeiden
ketjussa, joka jatkuu edelleen. Uuden hankkeen paperit ovat jo tätä kirjoitettaessa
sisällä. |