Kuningas Birgerin kirjeen käännös

242

Kung Birger till hövitsmannen i Finland Nils Andersson att utan något hinder låta några jordägare fortfarande till odling begagna skogsmarker i Tavastland.

Efter ett avtryck av Porthan i Sylloge Monum., sid. 53, enligt avskrift från Celsius'ska samlingen i Uppsala universitetsbibliotek. Ett sämre avtryck ingår i Sv. Dipl. II n:o 1318. Tviflet huruvida urkundens datering bör tolkas såsom 30 maj 1300 eller 1 juni 1303 häves av omständigheten att, enligt urkundens vittnesbörd, konungens broder Valdemar vid tiden för urkundens utfärdande var hertig (af Finland), vilket han blev i slutet av året 1302.

Stockholm 1 juni 1303.

Birgerus, Dei gracia Svecorum Gothorumque rex, discreto viro domino Nicolao Andersson, præfecto Finlandiæ, salutem in Domino sempiternam. Accedentes ad nos præsentium exhibitores, Michael de Lappafärd, Andar de Sastamall et Tobbe de Tinka (= Tiuka), nobis sua proposicione de silvis in Tavastia querulosa monstrarunt, quod super quorundam prædiorum cultura, de quibus silvis in Tavastia, quæ ex speciali requisicione et licentia domini Haraldi, quondam ibidem advocati nostri, hactenus excoluerunt, nunc, ut asserunt, molestantur et inpetuntur nimis injuste. Quare cum fratri carissimo duci Waldemaro magis proficuum esse dinoscitur, quod terra sua per homines discretos ydoneos excolatur et inhabitetur, quam deserta relinquatur, volumus et mandamus, quatenus super præmissis homines prædictos a modo nullatenus molestare velitis, sed pocius ipsos terram per eos cultam pacifice et quiete de cætero sicut hactenus habere permittatis, dummodo non obstiterit aliud, quam adhuc intelligere potuimus de prædiis supradictis. Datum anno Domini MCCCIII. kal. junii.

DF 242 – Diplomatarium Fennicum

Birger, Jumalan armosta svealaisten ja goottien (göötalaisten) kuningas, [lähettää] ikuisen tervehdyksen Herrassa etevälle miehelle herra Nicolaus Andersinpojalle, Suomen prefektille. Saapuessaan luoksemme [asiaansa] esittävät Michael Lappafjärdistä, Andar Sastamalasta ja Tobbe Tinkasta (Tiukasta) osoittivat meille valituskirjelmässään Tavastian metsistä, että joidenkin Tavastiassa olevien maatilojen viljelyn johdosta, joita he erityisestä hakemuksesta ja herra Haraldin luvalla, joka aikoinaan oli samalla seudulla asiainhoitajamme, tähän asti ovat viljelleet, heitä nyt, kuten he väittivät, häiritään ja heitä vastaan hyökkäillään erittäin epäoikeudenmukaisesti. Sen tähden koska rakkaalle veljelle päällikkö Waldemarille tuntuu olevan hyödyllisempää, että hänen [hallinnoimaa] maataan viljelevät ja asuttavat erityiset sopivat ihmiset, kuin että se jätetään autioksi, haluamme ja määräämme, sikäli kuin lupien mukaan haluatte, ettei edellä mainittuja ihmisiä millään tavoin häiritä, vaan pikemmin sallitte heidän viljelemäänsä maata muutenkin kaikessa rauhassa kuten tähän asti käyttää, kunhan vain ei joku muu [seikka], kuin mitä tähän asti olemme voineet tietää yllä mainituista maatiloista, ole esteenä. Annettu Herran vuonna 1303 kesäkuun ensimmäisenä päivänä.