Brofogden Hendrick Blanck beswärade sig öfwer the Kihniö boer, Johan Hietanen, Mickel Rasi, Pål Tarßia, Jacob Tarßia, Mats Korhoinen och Johan Wataja, för thet the, uppå flere bud och tillsäijelser, icke skola infunnit sig på den ifrån Österbotn hit utföre liggande winterlands wägen, emellan enstaka hemmanen Laurikais och Kana, bestående af fem fierdingh wäg, then samma effter theras skyldighet behörigen at upkiöra och rödja, hwarmedelst the resande af Snödrifwer och windfällen skola måst känna märckelilig olägenhet och hinder i sin framkomst; Anhållandes Brofogden, at Swaranerne till sin plichts efterkommande härutinnan behörigen hållas måge; thermed äfwen Giästgifwaren Jacob Hendricksson Kuifwainen, såsom närintil omrörde wäg belägen, instämde. Och ehuruwäl Swaranderne, samtelige närwarande undantagandes Hietanen, å hwilckens wägnar Nämdemannen Johan Knutsson Lammintausta war tillstädes, i förstone wille påbörda Jacob Hendrickßon thetta wägstyckets wid macht hållande, så måste the likwist tillstå, at the tillika med Linna, Laurikais och Lammintausta boerne, thet samma härintil hafft sig pådelt; hwarutom Jacob Hendrickßon med ett af framledne Härads Höfdingen Daniel Swenßon utgifwit utdrag af thenne Härads rätts Protocoll^*) hållit dⁿ 13. Febru: 1669. bewijste Sochnemännerne hafwa sig med då warande Kuifwais Åboen i så måtto förent: at han och thes effterkommande skulle rödja och i behörigt stånd hålla then ifrån Laurikais up åt Österbotn löpande Winterwägen, intill Niskaluoma bäck, och theremot för alla andra allmänna wägars rödning och wid machthållande wara befriade. Och emedan Swaranderna med theras ofwanrörde Interessenter, såsom eljest allsamman närmast till omrörde emellan Kana och Laurikais belägne Landswäg boende, således åligger at icke allenast therstädes undanrödja windfällen, så offta thet tarfwas, utan ock till följe af then 7. §: uti 1734. Åhrs Kongl. Giästgifware ordning, efter stort snöfall och urwäder ofördröijeligen skåta eller upskiära samma wäg, der så mycken snö finnas, at de resande eljes beqwämligen icke kunna fortkomma; ty böra af theße wederbörande ofelbart och wid laga answar fullgiöra therutinnan sin skyldighet, och Swaranderne som then samma härintil efftersatt, och i så måtto föranlåtit giästgifwaren Jacob Hendrickßon till thenne Rättegång domlösen 2. dl^r 8. K^rmt till honom effter thes påstående betala.

*) Sedhan såsom Sigfredh Ollßon i KuiffuasJerffwj, ligger wedh dhen winter wägen, som belöper till Österbothn, och böör om Winteren på träsken samma wäg Vpstekas, och älliest dhe neder faldne trän aff wägen rödia, på det at dhet wägh farande kan obehindrat framkomma, Alltså sam sätta sigh Sochnemännen at Sigfredh och hans effterkommande skulle wägen medh sådant stackandhe åhrligen Vppehålla, begynnandes ifrån Laurukaises boolställe, Och alt till Niskaluomaa wedh Landzwäggen? som ähr 4 mijhl emillan. Huarföre han Sigffredh skall sedan icke medh någon annan Allmänna wägh beswerat el^r på bör det bliffua. Således effter Nämbdes och Sochnemännens gådt finnandhe fördes; dätta ad acta.”

”Siltavouti Henrik Blank valitti seuraavista Kihniön asukkaista: Juho Hietanen, Mikko Rasi, Pauli Tarsia, Jaakko Tarsia, Matti Korhonen ja Juho Vataja. He eivät olleet useista käskyistä ja määräyksistä huolimatta tulleet merkitsemään (havuilla) Pohjanmaalta käyvää talvimaantietä yksinäistalojen Laurikainen ja Kana väliltä. Pituudeltaan se osuus on viisi neljännestä. Heidän velvollisuutenaan on hoitaa ja raivata tie asianmukaisesti siten, että matkaajien lumikinoksista ja tuulenkaatamista puista huolimatta pitää päästä perille ilman huomattavia haittoja ja esteitä. Siltavouti pyysi, että vastaajia pitää rankaista elleivät he tästedes hoida velvollisuuksiaan asianmukaisesti. Asiassa oli haastettuna myös kestikievari Jaakko Heikinpoika Kuivanen, jonka asumus sijaitsee aivan mainitun tien vieressä. Paikalla olivat kaikki vastaajat, lukuun ottamatta Hietasta, jonka puolesta paikalla oli lautamies Juho Nuutinpoika Lammintausta. He halusivat ensin vierittää tämän tieosuuden kunnossapidosta vastuun Jaakko Heikinpojalle. Mutta sitten heidän täytyi myöntää, että se yhdessä Linnan, Laurikaisen ja Lammintaustan asukkaiden kanssa, on tähän saakka ollut heille jaettuna. Lisäksi Jaakko Heikinpoika todisti eräällä edesmenneen kihlakunnantuomarin Daniel Svenssonin laatimalla otteella tämän kihlakunnan pöytäkirjasta^*) päiväyksellä 13. helmikuuta 1669. Sen mukaan pitäjänmiehet ovat yhdessä silloin sopineen Kuivasen asukkaan kanssa seuraavaa: että hänen ja hänen jälkeensä tulevien pitää raivata ja asianomaisella tavalla pitää kunnossa talvitietä Pohjanmaalta Niskaluoman puroon saakka. Sitä vastaan heidät on vapautettu kaikkien muiden yleisten tieosuuksien raivauksista ja kunnossapidoista. Ja koska vastaajat, yhdessä heidän osakkaidensa kanssa, asuvat kaikkein lähimpänä sanottua maantietä Kanan ja Laurikaisen välillä, he ovat velvollisia poisraivaamaan tuulenkaatamat puut niin usein, kuin siihen on tarvetta. Lisäksi heille kuuluu vuonna 1734 annetun Kuninkaallisen Kestikievarimääräyksen 7. pykälän mukaan, suurten lumisateiden ja tuiskujen jälkeen viivyttelemättä aurata sama tie paljosta lumesta niin, ettei matkaajien mukavuus eteenpäin pääsystä häiriinny. Siksi pitää näiden asianosaisten luotettavasti ja laillisella edesvastuulla täyttää heidän velvollisuutensa. Vastaajat, jotka ovat asian laiminlyöneet, ovat täten ilman syyttä aiheuttaneet kestikievari Jaakko Heikinpojalle kuluja. Niinpä he joutuvat Jaakon vaatimuksesta maksamaan hänelle tämän oikeudenkäynnin tuomiolunastuksen 2 taaleria 8 äyriä kuparirahana.

^*) Sippo Olavinpoika Kuivasjärvi asuu sen talvitien varrella, mikä kulkee talvella järven yli Pohjanmaalle. Niinpä hänen pitää se sama tie merkitä ja varsinkin kaatuneet puut raivata tieltä, että sitä tietä kulkevat voivat esteettä päästä etenemään. Siispä kylänmiehet yhdessä sopivat, että Sipon ja hänen jälkeensä tulevien, pitää mainittu tie vuosittain viitoittaa ja yllä pitää sitä alkaen Laurikaisen talonpaikasta jatkuen Niskaluomaan. Osuus on 4 peninkulmaa. Sen vuoksi häntä Sippoa ei voida rasittaa muilla yleisten teiden hoidolla. Siten ovat lautakunta ja kylänmiehet nähneet hyväksi toimia. Asia otettiin pöytäkirjaan.”

Lähde: Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1742–1742 (KO a:57), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien talvikäräjät 22., 23., 24., 26. ja 27.3.1742, sivut 98–99v, jaksot 103–105, 7. §: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27196444

^*) Lähde: SSHY: Ylä-Satakunnan tuomiopöytäkirjat 1669–1672 Hämeenkyrön ja Ikaalisten lailliset talvikäräjät 12., 13. ja 15.2.1669, sivu 10v, kuva 17 http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=11166&pnum=17