Uppå Thomas Erickβon Jönckeris ifrån Kofwaluoma wägnar, förmente thes fullmächtig bonden Johan Erβon Leppäruckta Wähähapakåski Nybyggaren Hans Mickelsson wara skyldig, at allena gälda then ätioskada till Åtta kappar råg af Nämndeman Papunen, som then samma skall skådadt, nu utnämdt, men af Swaranden som eij blifwit tilsagd, at wid berörde Syn wara tilstädes, ehuru han sig tå ther i gården skall befunnit, eij högre än till 6. Cappar erkänd, hwilcken af Hl^r Befallningaman Johan Forses Hästar, som Hans Mickelβons enskilta wärderad, wid skattläggnings tiden, sistwekne Sommar skola blifwit anförtrodde, men igenom thes wårdslöshet, löösa sluppit, Thomas Janckaris råg wäxt skall blifwit till skyndad; doch som thet befans, at eij Hans Mickelβons allena sig Befallningsmans Hästars särskildta wårdnad på sitt answar antagit, utan at både Jankari, Wähä= och Jso Hapakåski tillsamman åtagit sig then tillika med undertecknades och andre Betientes Hästar at wårda; thet både Cronones Länsman Wälachtad Erick Litander och Nämdemännerne Palomäki, Papunen, Heiska och Ture, som samma förrättning bewistadt, nu betygade, undantagandes at Papunen sit utlät, wid thet tillfället hafwa hördt Janckari säija, dett Wähähapakåski, skall enskildt Befallningsmans Hästar sig antagit; dett doch Wähähapakåski eij kan förplichta; åtagandes sig Wähähapakåski at then erkände skadan, en trediedel at erlägga, ehuru han mente at Sälliluoma nybyggaren, såsom wid benämde tillfälle också skattlagd, äfwenwäl i thenne skadas ersättning hade bordt deel taga; Altså pröfwade Rätten skiäligit wid sådan beskaffenhet, Hans Mickelßon för sin del i thenne af honom erkände skadas fyllande, eij mera än den trediedelen han sig deraf godwilligt underkastadt eller 2 Cappar rågs betalande till Thomas Erikßon Janckari at pålägga; samt honom för Rättegångs omkåstningars erläggande i anseende dertill, at han sig förklaradt hemma igenom förlikning så mycket hafwa welat afstå, om Janckari thermed hade welat wara belåten, och eij hela skadans gäldande af honom allena påstådt, förfalla.

Tuomo Erkinpoika Jankkarin (lukee Jönkkärin) Kovaluomasta puolesta oikeudessa toimi hänen valtuutettunaan talonpoika Juho Erkinpoika Leppäruhka. Hän väitti, että Vähähaapakosken uudisasukas Hannu Mikonpoika olisi syyllinen hevosten aiheuttamaan syömävahinkoon. Se oli suuruudeltaan 8 kappaa ruista. Sellaiseksi sen oli lautamies Papunen sanonut arvioineensa. Mutta vastaaja sanoi, ettei hän ollut saanut ilmoitusta, että hänen olisi pitänyt olla mainitussa syynissä läsnä, vaikka hän silloin oli ollut siellä paikalla. Hannu Mikonpoika ei tunnustanut oman arvionsa mukaan vahinkoa suuremmaksi kuin 6 kappaa ruista. Sen olivat aiheuttaneet herra kruununvouti Johan Forsin hevoset. Ne oli viime kesänä verollepanon aikoihin uskottu hänen hoitoonsa. Tämän huolimattomuudesta hevoset olivat päässeet vapaiksi ja rynnänneet herkuttelemaan Tuomo Jankkarin ruiskasvustolla. Kuitenkaan Hannu Mikonpoikaa ei yksistään voida syyttää kruununvoudin hevosten aiheuttamasta vahingosta, vaan sekä Jankkari että Vähä- kuin myös Isohaapakoski yhdessä ovat ottaneet huolehtiakseen allekirjoittaneen ja muiden kruununpalvelijoiden hevosten huolehtimisen. Sekä kruununnimismies hyvin kunnioitettu Erik Litander että lautamiehet Palomäki, Papunen, Heiska ja Tuuri, jotka olivat olleet samassa toimituksessa, nyt todistivat, poisluettuna mainittu Papusen lausunto, olivat paikalla kuulleet Jankkarin sanovan, että Vähähaapakoski oli yksin ottanut hoiviinsa kruununvoudin hevoset. Siihen ei Vähähaapakoskea kuitenkaan voitu velvoittaa. Hän tunnusti, että hänen vastattavakseen voidaan vahingosta asettaa kolmasosa, vaikka hän arveli, että Sälliluoman uudisasukas, joka sanotussa tilaisuudessa myös pantiin verolle, pitäisi myös määrätä maksumieheksi. Edellisen perusteella oikeus katsoi kohtuulliseksi, asianhaarat huomioiden, että Hannu Mikonpojan osuudeksi, tunnustuksen mukaan, ei voida asettaa enempää kuin kolmasosa vahingosta. Hänet määrätään vapaaehtoisesti toimittamaan Tuomo Erkinpoika Jankkarille 2 kappaa ruista tai maksamaan sen arvon. Hänen pitää myös korvata Tuomon oikeudenkäyntikulut. Ne kuittaantuvat sillä, kun hän oli sanonut luovuttavansa kotoaan sovinnolla Jankkarille niin paljon viljaa, että tämä on siihen tyytyväinen eikä yksin hänen korvattavakseen, väitteistä huolimatta, langennut koko vahinkoa.

Lähde:
Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1741–1741 (KO a:56), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien talvikäräjät 30. ja 31.3.1741, sivut 258v–259v, jaksot 264–265, 2. §. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27251468