Straxt efter sidsförslutne mickels meßa, skal Soldaten Carl Ericksson Svinhus, med sin fader Erick Kaisko, kommit uti thes Rote bondes, Hendrick Johanson Hångajokis huus, och, såsom thenne nu klagade, eij allenast then senare, eller fadren, Erick Kaisko, med hugg och slag honom, Hendrick förolämpat, så at han måst fly ur gården, utan ock Svinhus sedan med egen hand, tilgripit tijo stoppade kappar Råg miöhl, och med sig bortfördt, samt thes utan låtit Hendricks hustru til ställa sig nijo daler kopparmynt reda penningar, och ett lispund Salt, och som Hindrick them therföre instemma låtit, så begiärte han at Rätten thetta mål sig wille företaga, och efter beskaffenheten afgiöra. Erick Kaisko war eij tilstädes, utan berättades igenom siuklighet wara hindrad; men Svinhus tilstod sig ifrån Pörtet, then Hendrick haft sine saker, utur en tina, hafwa tagit benämde miöl, och thet uppa innewarande Åhrs Rotespannemål, then Hendrick eij skal welat med godo betala; och som för Carl jemwäl skal återstå af theß betingade lega, eller thenther til lydande Spannemålen lupaus Jyvä kallad, så skal Henricks Hustru, i afräkning therå, lefwereradt honom Nijo daler reda penningar, och omrörde Salt; i anseende hwartil Carl Svinhus förmeente sig wara til Hendricks anklagande oskyldig; Hendrick påstod theremot, at Svinhus upburit sin lega; med then ther til hörande Spannemålen erbiudandes sig therom nu in för Rätta liqwidera, thet dock Rätten eij fandt sig, hwarcken tilkomma, eller för ärendernes mångfaldighet hinna med, tå Hendrick likwäl nämde, at han för innewarande Åhr i Rotespannemål bordt betala Tijo kappar Råg, men nu skal Svinhus, uti omtalde tijo kappar miöl, i så hårdt stoppadt måhl som han thet sielf tagit, långt mera upburit. Rätten tog thetta under öfwerwägande, finnandes sig eij kunna utlåta sig öfwer Erick Kaisko, under theß frånwaru, igenom laga förfall, hwarföre krono länsman, honom til nästa Ting, så wida målet är ett brott, har at inskaffa, tå käranden länsman thetta kundgiör. Om utredning Parterne emellan, hafwa the äfwen at anlita krono betientierne, som i närwarande brist, på the, för thetta wanlige aflöningz= och liqvidations möten hafwa at hielpa them til Rätta. Men at Carl Svinhus, efter egen bekännelse, med egen hand uttagit tijo kappar Råg miöl, then egen wäldigheten finner Rätten skiäligit, at han enligit then 4: §: i 1: Cap; Uth: B: med Tiugu daler Silfwermynt bör umgälla, eller i brist af botum, som hos honom intygandes wara, med fiorton dagars fängelse plichta.

 ”Sotilas Kalle Erkinpoika Svinhus oli tullut yhdessä isänsä Erkki Kaiskon kanssa heti viimeksi kuluneen Mikkelinmessun jälkeen ruotuisäntänsä Heikki Juhonpoika Honkajoen taloon. Tämä valitti nyt, kuinka jälkimmäinen eli isä Erkki Kaisko oli iskenyt ja lyönyt sekä soimannut Heikkiä niin, että hänen oli täytynyt karata pihalle. Lisäksi Svinhus oli omin luvin anastanut talosta kymmenen täyttä kappaa ruisjauhoja ja vienyt ne mennessään pois. Kaiken kukkuraksi oli Heikin vaimo luovuttanut hänelle käteen yhdeksän kuparitaaleria käteistä rahaa ja leiviskän suolaa. Edellisten johdosta Heikki oli antanut haastaa heidät käräjille. Hän pyysi, että oikeus ottaisi tämän jutun käsittelyynsä ja ratkaisisi sen asianmukaisesti. Erkki Kaisko ei ollut saapunut paikalle. Hänen kerrottiin olevan sairauden vuoksi estynyt tulemasta. Käräjille tullut Svinhus myönsi, että hän oli siitä pirtistä, jossa Heikillä oli tavaransa, eräästä tiinusta ottanut mainitut jauhot. Ne hän oli ottanut kuluvan vuoden ruotuviljoina, joita Heikki ei ollut halunnut hänelle suosiolla maksaa. Kalle oli vaatinut myös ruotupalkkansa loppuosaa eli viljoihin kuuluvia niin kutsuttuja lupausjyviä. Niiden suorittamiseksi Heikin vaimo oli luovuttanut hänelle yhdeksän taaleria käteistä rahaa ja mainitun suolan. Edellisen perusteella Kalle Svinhus arveli olevansa Heikin syytteeseen viaton. Heikki väitti Kallen lausuntoa vastaan. Hän sanoi, että Svinhus oli jo nostanut ruotupalkkansa ja hän oli ne siihen kuuluvine viljoineen täysin maksanut. Siitä oikeus ei kuitenkaan päässyt selville oliko ne suoritettu, eikä sitä asian moninaisuuden vuoksi nyt ehditä selvittää. Silloin Heikki vielä mainitsi, että hän on kuluvaa vuotta varten maksanut ruotuviljoina kymmenen kappaa ruista. Mutta nyt haluaa Svinhus mainituilla kymmenellä kapalla jauhoja, kovin ottein, omavaltaisesti, kantaa paljon enemmän. Oikeus otti tämän asian harkintaansa. Erkki Kaiskon käräjiltä poissaololle ei voitu todeta laillista estettä. Sen vuoksi kruununnimismiehen pitää kutsua hänet seuraaville käräjille, koska juttu on rikosasia. Se tapahtuu sen jälkeen, kun kantaja on antanut tämän nimismiehelle tiedoksi. Osapuolten välisessä selvityksessä on myös käännyttävä niiden kruununpalvelijoiden puoleen, jotka nyt puuttuivat paikalta, jotka kokoontuvat neuvottelemaan jakolaitoksen alaisuuksista nauttivien palkkoja ja ruotutalonpoikien suorituksia varten, että he tulevat auttamaan heitä oikeuteen. Kalle Svinhus on, oman tunnustuksensa mukaan, omin päin ottanut kymmenen kappaa ruisjauhoja. Kyseisen omavaltaisuuden vuoksi oikeus katsoo aiheelliseksi, että häntä sakotetaan ulosmittauskaaren 1. luvun 4. §:n mukaan 20 hopeataalerilla. Varojen puuttuessa, mikä hänen tilanteensa todistettiin olevan, hänen täytyy sovittaa se neljäntoista vuorokauden vankeudella.”

 (Sakkoluettelon mukaan hän kärsi vankeusrangaistuksen. Lähde: kuten alla, osiossa sakot: sivut 18–18v, jaksot 433–434, http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27197876).

Lähde: Kansallisarkisto Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1742–1742 (KO a:58), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien syyskäräjät 11.12.1742, sivut 379–380v, jaksot 398–400, §: 41: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27197764

.