Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  TALOT  MATKAILU  LINKKEJÄ


©Antero Perttula 2019
Jokihongon ja Pihlavaniemen tilusriitoja 1693-1696

1)
Erich Jakobβon j Jokihongo kärde till en Nybyggiare Ifwar Matzβon, hwilcken ifrån Österbottn hijt inom Åbo Slåttz Lähns Råår begifwit, och utan Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens j orten tillståndh nedsatt sig på de ägor, som honom Jockihongoi Torp j forno tillagt är, skolandes han icke allenast Een Rija och Lada allaredan opsatt när in wedh hans åcker, utan och till öfwerflödh fall han undsäija denne Erich icke allenast till sin Persohn, utan och låfwat igenom Trulldom förgiöra hans Boskap, för hwilcket alt han åtskillige gångor denne Ifwar låtit till Tingz Citera, men han intet förr än nu Comparerat, begiärandes Erich att Ifwar för sådan öfwerdådigheet lagligen plichta måtte, och pålagd att flyttia sina huus ifrån hans ägor. Ifwar inlade Baron och Landzhöfdingens j Österbottn Högwälborne Hlr Gustaff Grass dn. 20. Martii 1691 honom gifne tillståndh att få optaga ett Torp på Cronans allmenninge, men doch så att inga odel byiar derigenom komma att lyda, och sade sigh der medh bewijsa kunna medh höga öfwerheetens tillståndh sigh företagit att byggia Torp på Cronans Allmeninge: Men att han skolat undsagt Erich och hans Boskap medh Trulldom att förgiöra, sade han ingen det bewijsa kunna. Erich framhade Eskill Jöranβon j Kådisjoensu och Lars Mattβon j Stoorröyhi, hwilcka Ifwar exciperade emot, för det de skola wara hans Trätes bröder, men kunde sådant intet bewijsa. De intygade att Ifwar hotat nedskiuta Erich och så laga att willdiuren skulle rifwa hans Boskap: Nämbdemännerne Ture Johanβon j Kurckela, Thomas Johanβon j Williakala och Lars Mattβon Papuinen bekände att Ifwar Mattβon bygt sina huus när in wedh Erich Jacobβons Åckrar och intagit ägor som Erich tillkomma Een godh mihl på denne sijdan om StåttzeRåerne, Denne Saken togz j öfwerwägande och medh nämbdens Consens resolverades.

Såsom Ifwar Mattβon utan Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens här j orten gifne tillståndh, nedsatt sigh en godh ny mihl inom denne Slåttz Lähns Råerne, och emot Lagh till wällar sigh dhe ägor, som Jokihongoi Torpställe j forne tillagt är, hwarföre Erich Jacobβon nu den honom pålagde Räntan utgiör och Ifwar således miβbrukar den Resolution, som Baron och Landzhöfdingen j Österbotn, Högwälborne Hlr Gustaf Grass honom gifwit, Så finner Rätten betänckeligit, att något wist sluta j denne Saak, förr än detta Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingen j Åbo, blijr remondtrerat, som om Kongl Maijtz Allmenningar och Nybyggiarens planterande hafwer disponetion: Men anbelangande de hotelser som Ifwar låtit liuda ifrån sigh kan Rätten intet dömma honom före, emädan för hött är intet bott argum: Cap: 13 & 15 Edz b: St: L: utan sådant till wijdare annoteras.

Erkki Jaakonpoika Jokihonko syytti erästä Uudisasukasta Iivari Matinpoikaa. Tämä oli lähtenyt Pohjanmaalta ja tullut tänne Turun Linnanläänin rajojen sisälle. Ilman Korkeanjalosukuisen Herra Paronin ja seudun Maaherran lupaa, Iivari oli asettunut niille tiluksille, jotka on muinoin määrätty Jokihongon Torpalle. Iivari ei ollut pelkästään rakentanut Riihtä ja Latoa lähelle Erkin pellon viereen, vaan hän oli myös ylen määrin soimannut Erkkiä Henkilönä ja luvannut Noitakeinon hävittää hänen karjansa. Kaikesta edellisestä Erkki oli useita kertoja uhannut tätä Iivaria Käräjillä, mutta hän ei ollut aiemmin kuin vasta nyt haastanut häntä oikeuteen. Erkki vaati nyt, että Iivaria pitää laillisesti rangaista tuollaisesta hurjasta toiminnasta ja määrätä siirtämään rakennuksensa pois Erkin tiluksilta.

Iivari esitti Paronin ja Pohjanmaan Maaherran Korkeanjalosukuisen Herran Gustaf Grassin 20.3.1691 hänelle antaman luvan. Sen mukaan Iivari sai ottaa viljelyyn Torpan Kruunun Yhteismaalta. Se tuli kuitenkin ottaa sellaiselta paikalta, jota ei oltu jaettu minkään kylän alueeksi. Iivari sanoi voivansa todistuksella osoittaa, että hän on korkean esivallan luvalla alkanut rakentamaan Torppaa Kruunun Yhteismaalle. Mutta että hän, Iivari, olisi soimannut Erkkiä tai uhannut Noitakeinoin hävittää hänen karjansa, sitä ei kukaan pysty näyttämään toteen.

Erkki toi todistajiksi Esko Yrjönpojan Kodisjoensuusta ja Lauri Matinpojan Isoröyhiöltä. Iivari vastusti heitä. Hän piti miehiä riitakumppaninaan. Hän ei kuitenkaan voinut sellaista osoittaa. Miehet todistivat, että Iivari oli uhannut sysätä Erkin maahan ja toimittaa villieläimet repimään hänen Karjansa.

Lautamiehet Tuure Juhonpoika Kurkelasta, Tuomo Juhonpoika Viljakkalasta ja Lauri Matinpoika Papunen vahvistivat, että Iivari Matinpoika oli pystyttänyt rakennuksensa liian lähelle aivan Erkki Jaakonpojan Peltojen ääreen. Iivari on asettunut tiluksille, jotka ovat hyvän matkaa tälle puolelle Linnaläänin Rajaa ja kuuluvat Erkille.

Tämä asia otettiin harkintaan ja lautakunnan teki Yksituumaisen Päätöksen:

Iivari Matinpoika on ilman Korkeanjalosukuisen Herran Paronin ja tämän paikkakunnan Maaherran antamaa lupaa asettunut hyvän matkaa tämän Linnaläänin Rajojen sisäpuolelle. Hän hallitsee Lain vastaisesti niitä tiluksia, jotka ovat muinoin määrätty Jokihongon Torpalle. Niistä tiluksista Erkki Jaakonpoika suorittaa hänelle asetetut verot. Siksi Iivari käyttää väärin sitä Päätöstä, jonka Paroni ja Pohjanmaan Maaherra, Korkeanjalosukuinen Herra Gustaf Grass on hänelle antanut. Kuitenkin Oikeus katsoo arveluttavaksi millään tavoin päättää tätä Asiaa ennen, kuin Korkeanjalosukuiselta Herra Paronilta ja Turun Maaherralta, tulee vahvistus, mitä Kuninkaallinen Majesteetti Yhteismaista ja Uudisasukkaiden sijoittamisesta on päättänyt.

Mutta mitä tulee niihin uhkauksiin, jotka Iivari on ladellut, ei Oikeus voi vielä häntä tuomita, koska niistä ei ole kuultu riittävästi todisteita: kaupunkilaki valarauhankaari 13 & 15 luvut. Asia ainoastaan merkitään muistiin tulevaa käsittelyä varten.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1693–1693 (KO a:13), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 27.2.–1.3.1693, sivut 108–109, jaksot 180–181. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3669441

2)
Eskil Jöranβon j Kådisjocki och Erich Jacobson j Jockihongo beklagade sigh öfwer Ifwar Matson j Pihlawaniemi, för det han skall emot Häradz Ransakningen, af dn 27 och 28 Februarij innewarande åhr och Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens Resolution, af dn 4 April, Landtmätarens Wählt Olof Mörttz skrifwelse af dn 8 Octobr: till Hlr Landzhöfdingen, bygt sina huus på Jockihongoi marck, och inkrächta sigh deras Ägor öfwer dhe Råår som Landtmätaren Mörtt dem emellan oprättat, begiärandes att han derföre lagligen Corrigeras måtte. Ifwar låfwade sådane Resolutioner sigh till hörsam effterrättele ställa. Crono Befallningzman Wälbetrodde Engelbrecht Staare opwiste Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens till honom ankombne Breef, af dn 16 Octobr: nestl., af innehåldh, att der Ifwar intet will ställa sigh till effterrättelse Landtmätarens Förordningh Så bör han aldeles drifwas ifrån Torpstället. hwarföre Resolverandes: att Nämbdeman Matz Matzon j Karfwia och Opbördzskrifwaren Johan Lööfbladh wedh första wåhr dagh noga besee, om Ifwar öfwerträdt dhe Råår som Landtmätaren honom förelagt, sedan skall widare tilgiort blifwa.

Esko Yrjönpoika Kodisjoensuusta ja Erkki Jaakonpoika Jokihongosta valittivat Iivari Matinpojasta Pihlavaniemestä. Iivari oli Kihlakunnan 27. ja 28.2.1693 tekemän Tutkinnan, Korkeanjalosukuisen Herra Paronin ja Maaherran 4.4.1693 antaman Päätöksen sekä Maanmittari Olof Mörtin 8.10.1693 Herra Maaherralle antaman kirjelmän vastaisesti pystyttänyt rakennuksia Jokihongon maille. Iivari oli vallannut sieltä tiluksia yli sen niiden Rajojen, jotka Maanmittari Mört oli heidän välilleen asettanut.  Siksi valittajat anoivat, että hänet pitää laillisesti panna ruotuun.

Iivari lupasi kuuliaisesti noudattaa moisia Päätöksiä.

Kruununvouti Hyvinluotettu Engelbrecht Staare esitti Korkeanjalosukuisen Herra Paronin ja Maaherran 16.10.1693 hänelle osoittaman Kirjeen. Siinä sanottiin, että ellei Iivari halua noudattaa Maanmittarin Määräyksiä, pitää hänet kokonaan karkottaa Torppapaikaltaan.

Sen vuoksi päätettiin: että Lautamies Matti Matinpoika Karviasta ja Veronkantokirjuri Johan Löfblad ensimmäisenä kevätpäivänä tarkoin tutkivat, onko Iivari rikkonut niitä Rajoja, jotka Maanmittari hänelle on määrännyt. Sen mukaan pitää sitten edelleen toimia.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1693–1693 (KO a:13), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 30.–31.10.1693, sivut 630v.–631, jakso 716. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3670408

3)
Nybyggiaren ifrån Cauhajocki Kappelgiäldh på Österbotniska sidan Ifwar Mattson Jnsinuerade Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens resolutioner, den första, af dn 14 Novemb: 1694, derutinnan Ifwars wederpart Erich Jacobson j Jockihongo, som Een äldre nybyggiare, förunnas blifwa widh sitt nybygge effter Resolution till Befallningzman Wälbetrodde Engelbrecht Staare, af dn 16 Octobr: 1693, doch så att Ifwar honom icke medh sitt påbegynte Tompte ställe j Pihlawaniemi skulle præjudicera, utan Ifwar pålagd flytta sitt Tompteställe utom Jockihongo Råår, effter det Landtmätaren Wälbetrodde Olof Mörtt Ifwars ägor och lägenheeter ifrån Jockihongos, medh Råår åtskilt och omlagt, men wälde anbelangande Höetz afförande, sampt Slagsmåhl Jfwar öfwerklagat ähr detta folck omdömme remitterat, den senare resolution af dn 14 Martij 1695 itererar den förra, att Befallningzman Staare skall handhafwa Ifwar wedh sitt påbegynta Tompteställe effter sitt förrega breef, af dn 16 Octobr 1693 och Resolution af dn 14 Novemb: 1694, så att intet förfång honom inom Råerne på hans sida tillfogas skall etc., berättandes fördenskull Jfwar, Erich öfwerträdt Råerne Luusikanlaaxi och Kaukolanniemi och bortfört 15 laβ Höö sampt 2 stackor Rågh, och ehuruwäl widh ägande Synen 1694 dn 26 och 27 Julij, bedt dem wärdera denne skadan, så hafwa det där till förordnade Synemän, det icke effterkommit j(?) förutan det som berört ähr hafwer Erich Jacobson gifwit sina Inhysingar tillståndh hugga och Swedia på hans tillordnade ägor, begiärandes Jfwar att Erich för wälde och Slagsmål han på honom föröfwat plichta måtte, sampt restituera Höeth och Rågen medh annat mehra han honom ifråntagit. Erich Jacobson swarade här till, säijandes sig Höetz af sine gambla ängiar borttagit, som Landtmätaren innom Jockihongo Råår Considererat, widh hwilcka och Högwälborne Hlr Landzhöfdingen förmedelst sine utgifne Resolutioner honom handhafft, nekandes inständigt Ifwar med hugg och slagh öfwerfallit, mehr hade nu Jfwar eij j detta måhl att framställa, allenast det en ny besichtning honom kunde förunnas; altså på hans begiäran förordnades Nämbdemannerne Johan Leuto, Johan Henderson Gesti, Matz Matson j Karfwiais och Johan Jöranβon j Jämjärfwi utj opbördzskrifwarens Johan Bryggmans närwaro, så wäl inhempta beskedh /: effter som det tillförene icke ähr effterkommit :/ om Höeth sampt Rågh stackarne blifwit tagne, antingen inom Råån på Pihlawaniemi, eller Jockihongo sidan, jämwäl och wedh samma tillfälle j ögonsicht taga, hwad Jockihongo Inhysingar på Pihlawaniemi ägor åwärckat, sedan enär beskedh där öfwer inkommer, skall så om wäldet som Slagzmålet blifwa Sententierat.

Pohjanmaan puolelta Kauhajoen Kappelikunnasta Uudisasukas Iivari Matinpoika viittasi Korkeanjalosukuisen Herra Paronin ja Maaherran päätöksiin. Ensimmäinen on 14.11.1694. Se noudattelee Maaherran aiempaa 16.10.1693 Kruununvoudille Hyvinluotetulle Engelbrecht Staarelle antamaa Päätöstä. Siinä Iivarin suodaan asettuvan vastapuolensa, vanhemman uudisasukkaan, Erkki Jaakonpoika Jokihongon, uudisasutuksen viereen. Kuitenkin sen pitää tapahtua siten, ettei hänen alullepanemansa Torppapaikka Pihlavaniemessä tuota Erkille haittaa. Maanmittari Hyvinluotettu Olof Mört on Rajoilla erottanut Iivarin tilukset Jokihongon rajoista ja Iivari on määrätty siirtämään Torppapaikkansa Jokihongon Rajojen ulkopuolelle.

Mutta mitä tulee oikeuteen Heinien poisviemisestä sekä Lyönteihin, joista Iivari valitti, nämä ja väkeä koskeva asian käsittely lykätään tuonnemmaksi.

Jälkimmäinen päätös, joka on annettu 14.3.1695, uudistaa edelliset ratkaisut. Aiemman 16.10.1693 kirjeen sekä 14.11.1694 Päätöksen mukaan Kruununvouti Staaren pitää valvoa Iivarin aloittamaa Torppapaikkaa, ettei kukaan aiheuta hänelle haittaa hänen Rajojensa sisällä jne. Iivarin kertoi, että Erkki olisi rikkonut Lusikanlahden ja Kaukolanniemen Rajoja ja vienyt niistä pois 15 kuormaa Heiniä sekä 2 aumaa Ruista. Katselmus, jossa vahingot on arvioitu, on suoritettu 26. ja 27.7.1694. Kuitenkaan sinne määrätyt katselmusmiehet eivät ole mainittuja päätöksiä noudattaneet. He ovat jättäneet mainitsematta, että sanottu Erkki Jaakonpoika on antanut Itsellisilleen luvat kaataa Kasken hänelle määrätyillä tiluksilla. Siksi Iivari pyysi, että Erkkiä harjoittamistaan vallattomuuksista ja lyömisistä pitää rangaista. Lisäksi Erkin pitää antaa takaisin Heinät ja Rukiit sekä kaikki muu, mitä on vienyt.

Erkki Jaakonpoika vastasi, että hän on ottanut heinät niiltä hänen omilta vanhoilta niityiltään, jotka Maanmittari on katsonut kuuluvan Jokihongon rajojen sisälle. Ne on hänelle myös Korkeanjalosukuinen Herra Maaherra antamillaan päätöksillään vahvistanut. Hän kielsi jyrkästi käyneensä Iivarin kimppuun lyöden ja hakaten tätä. Vielä kun Iivari ei sitä nyt tällä kertaa ole sen tarkemmin tuonut esiin, voidaan hänelle suoda vain se uusi katselmus.

Siispä hänen pyynnöstään määrätään Lautamiehet Juho Leuto, Juho Heikinpoika Kesti, Matti Matinpoika Karviasta ja Juho Yrjönpoika Jämijärveltä veronkantokirjuri Johan Bryggmanin läsnä ollessa, perusteellisesti selvittämään (jota aiemmin ei ole tehty), ovatko Heinät sekä Ruisaumat otettu Pihlavaniemen rajojen sisältä vai Jokihongon puolelta. Samassa tilaisuudessa tulee ottaa tutkittavaksi, mitä vahinkoa Jokihongon Itselliset ovat tehneet Pihlavaniemen tiluksilla. Sitten kun tapahtumat sieltä on selvitetty, voidaan vahinkojen lisäksi tappelu ottaa oikeuden päätettäväksi.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1695–1695 (KO a:15), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien kesäkäräjät 22. ja 23.6.1695, sivut 323v.–324v., jaksot 388–389 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3672668

4)
Jfwar Mattson ifrån Pihlawaniemi, beswärade sig öfwer Nämbdeman Lars Mattson Papunen, hwilcken widh 1693 dn 27 etc. februaij håldne Wintters Ting, skall orätt denne Rätten berättat, j ty bemte Lars påstådt honom Ifwar, icke allenast bygt huus när in wedh Erich Jacobson Jockihongos åcker, utan och inkrächtat hans ägor öfwer Slåtz Råhn, säijandes Ifwar Papunens bekännelse befinnas af ingen Sanning, optäckiandes där hoos Papunen hafwa warit j råd och dådh med Erich Jacobson, att hafwa undandölt hans Folck och Inhysingar ifrån Mantalslängden, begiärandes på Lars här öfwer laga correction. Lars Papunen förklarade sig således, hwad talet om huusen wedkommer, så är sådant för 4 åhr sedan passerat, till ståendes äfwenwäl nu som förr widh 1693 åhrs Häradz Wintter Ting, Jfwar bygt sitt Pihlawaniemi på Jockihongo ägor, förundrandes sig där öfwer, att icke Ifwar tillförene där om klagat, eller andra hans Kamrater, emädan Sahl. Ture Johanson j Kurkela och Thomas Johanson j Williakala iempte honom äfwenwäl då det samma Häradz Rätten förtält, säijandes den berättelsen der giordt, så mycket mehra bestyrckia deras relation, som Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingen på Landtmätarens Wälbetde Olof Mörttz reefning, den samma approberat, att Pihlawaniemi Tompt och huus skulle inom des omlagde gräntzer flyttias, begiärandes Papunen ifrån sådan Ifwars ohemul klagan, blifwa befrijat, som mehrandels han föregaaf af argheet sig förorsakat, än hans hafwande rätt där till. Erich Jacobson j Jockihongo, sade ingen med heeder, skall honom kunna bewisa, hwarcken någon utur Mantalslängden låtit sluta, eller och Papunen med honom Colliederat, som han eij häller med honom föga bekant är, där emot Ifwar entteligen om Correction påstodh. Och såsom Ifwar härutinnan icke widare på tillfrågan hade att påminna, bleef medh Nämbden slutit till fölliande, Doom Endoch Ifwar Mattson hafwer föregifwit, som skulle Lars Matson Papunen 1o icke rätt wittnat om hans Tompte ställe j Pihlawaniemi, utan emot sitt bättre wetande intygat, der af honom opbygde huusen där sammastädes wara satte, när till Jockihongo Nybygge, förutan detta tillägger Ifwar Papunen 2o medh Erich Jacobson att giordt, att hans Inhyses Folck med några af des egna legohion wid Mantalsskrifningen icke blifwit angifne; Likwäl enär effterfölliande omständigheeter på Papuises sida komma att Considererat, Så befinner Rätten 1o Papuinen icke allana denne berättelsen giordt, utan och 2ne andra Nämbdemän nembln Sahl. Ture Johanβon och Thomas Johanson j Williakala, som af 1693 åhrs dn 27 Febr: håldne Ransakning är att inhempta, öfwer hwilcka Ifwar 2o icke hafwer sig beswärat, utan öfwer Papuinen allena, hwilcket ähr efftertänckeligit, att 3o angripa nu allena där likwist(?) fleera utj en relation warit eniga 4o haar Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingen på Landtmätarens Olof Mörttz reefning befunnit skäligt Ifwar sitt Tomptställe j Pihlawaniemi flyttia som warit inom Jockihongo Råår opsatt, hwarföre Rätten icke see kan Papuinen j sin berättelse feelat, utan han för Jfwars tillmäle frijerkännes. beträffande det Ifwar angifwit Papuinen, att hafwa medh Erich att giordt ifrån Mantalsskrifningen hafwa uthlämbnat, så Inhysingar som sitt egit Tiänstefolck, hwilcket Jfwar nu Erich eij kunde bewisa giordt hafwa, mycket mindre Papuinen j det warit delachtig, som långt ifrån honom boende ähr; dy blifwer Papuinen därföre frij erkänder, Och Erich Jacobson som härföre angifwas, åligger Cronanes Länsman widh första Mantalsskrifning sådant angifwa, och där sammastädes swar och Sluth afbida, effter som denne Rätten här om icke blifwit widare underrättat, som åfwanberört ähr. Emot detta utslag haar Ifwar Mattson j Rätten tidh appellerat, kunnandes han sin Saak widh första Lagmans Ting Insinuera och där utföra.

Likmätigt Högwälborne Hlr Baron och Landshöfdingens Resolution, af dn 14 Martij innewarande åhr, skulle den samma till hörsambt föllie nu blifwit effterkommen medh Ransaakningens fullfölliande om Ifwar Mattsons nyia optagne Torpställe Pihlawaniemi och det samma pröfwa huru stoor Frijheet han där på skulle behöfwa, widh samma tillfälle sedan Jfwar sig till åfwanberörde Torpställe kunna bärga 60 åhmars Höö af starr wäxt, och wille ingen Frijheet emottaga, utan ifrån förledne Johannis 1695 begynna därföre skatta, och begiärte en wiβ Räntta honom påläggias kunde __man(?) såsom Cronones Befallningzman nu war frånwarande; altså bleef Ifwars relations des begiäran annoteradh.

Det hafwer Ifwar Mattson föregifwit, som skulle Erich Jacobson ifrån Jockihongo om Een Böön dagh warit ifrån Kyrckian, där till Erich Jacobson swarade, sig för den ersaken icke blifwit stämbder, utan han då warit j Kauhajocki Kappell, där om han sade sig hafwa skriffteligit beskedh, men det eij kunnat med sig taga; dy åligger Cronones Länsman bemte Erich till nästa Ting Citera och honom lagföra.

Iivari Matinpoika Pihlavaniemestä valitti Lautamies Lauri Matinpoika Papusesta (Isoröyhiöltä), että tämä oli 27.jne.2.1693 pidetyillä Talvikäräjillä kertonut asioista vääristellysti. Mainittu Lauri väitti silloin Iivarista, ei ainoastaan sitä, että hän olisi pystyttänyt rakennuksensa liian lähelle Erkki Jaakonpoika Jokihongon peltoja, vaan että hän myös olisi tunkeutunut Jokihongon maille yli Linnanläänin Rajojen. Iivari sanoi, ettei Papusen todistuksessa olisi mitään totuutta. Hän ajatteli Papusen neuvoin ja toimin yhdessä Erkki Jaakonpojan kanssa menetelleen siten, että Erkki oli salannut Henkikirjoituksessa Väkeänsä ja Itsellisiänsä. Siksi Iivari vaati Laurille laillista rankaisua.

Lauri Papunen selvitti, että mitä talon sijaintiin tulee, niin syyni on tapahtunut jo 4 vuotta sitten. Hän tunnusti nyt kuten 1693 vuoden Kihlakunnan Talvikäräjillä, että Iivari oli pystyttänyt Pihlavaniemensä Jokihongon tiluksille. Hän oudoksui sitä, että Iivari ei ollut asiasta tai muista hänen kumppaneistaan aiemmin valittanut. Laurin lisäksi Edesmennyt Tuure Juhonpoika Kurkelasta ja Tuomo Juhonpoika Viljakkalasta kertoivat Kihlakunnanoikeudessa samoin. Hän sanoi heidän selostuksensa vielä vahvistuvan, kun Korkeanjalosukuinen Herra Paroni ja Maaherra on hyväksynyt Maanmittarin Hyvinluotetun Olof Mörtin sieltä tehdyn kolmiomittauksen. Sen mukaan Pihlavaniemen Torppa ja rakennukset pitää siirtää sille määriteltyjen rajojen sisälle. Papunen pyysi saada vapautusta tuollaisesta Iivarin aiheettomasta valituksesta. Sen hän arveli johtuvan enemmänkin tämän kiivaudesta kuin hänen oikeuksistaan sinne.

Erkki Jaakonpoika Jokihongosta vakuutti, ettei kukaan kunniallisesti voi osoittaa, että hän olisi jättänyt ketään pois Henkikirjoista. Hän ei myöskään ole ollut Papusen kanssa yhteistyössä, eivätkä he ole keskenään edes kovinkaan tuttuja. Tätä vastaa Iivari vaati päättäväisesti oikaisua.

Kun kysyttäessä Iivarilla ei ollut asiaan enää muuta lisättävää, laati Lautakunta seuraavan tuomion:

Iivari Matinpoika on väittänyt:
1.) Että Lauri Matinpoika Papunen ei ole oikein todistanut hänen Torppansa sijaintia Pihlavaniemessä. Lauri olisi vastoin parempaa tietoaan todistanut, että Iivari on pystyttänyt rakennuksensa siten, että ne ovat liian lähellä Jokihongon uudisasutusta.
2.) Vielä Iivari lisäsi, että Papunen on yhdessä Erkki Jaakonpojan kanssa toiminut siten, että Erkin Itsellisväkeä sekä osaa tämän palkkaväestä ei ole ilmoitettu Henkikirjoihin.

Koska ja kun seuraavat seikat Papusen puolelta tulevat vahvistetuksi, niin katsoo Oikeus:

1) Papunen ei ole yksinään antanut tätä kertomusta. Kaksi muuta Lautamiestä nimittäin Edesmennyt Tuure Juhonpoika Kurkelasta ja Tuomo Juhonpoika Viljakkalasta ovat 27.2.1693 pidetyssä tutkinnassa olleet mukana.
2) Viimeksi mainituista Iivari ei ole valittanut, vaan yksistään Papusesta.
3) On arveluttavaa syyttää nyt vain yhtä, kun paikalta on useita samansisältöisiä kertomuksia.
4) Korkeanjalo Herra Paroni ja Maaherra on Maanmittari Olof Mörtin kolmiomittauksen perusteella katsonut perustelluksi, että Iivarin täytyy siirtää Pihlavaniemen Torppapaikkansa, koska se on pystytetty Jokihongon Rajojen sisälle.
Edellisten perusteella Oikeus ei näe Papusen kertomuksessa virhettä, josta johtuen hänet vapautetaan Iivarin soimauksesta.
Mitä tulee Iivarin siihen ilmiantoon, että Erkki olisi jättänyt Henkikirjoihin ilmoittamatta niin Itsellisiään kuin Palvelusväkeään, ei Iivari nyt ole voinut niitä mitenkään osoittaa. Vielä vähemmän hän on pystynyt näyttämään toteen, että Papunen, joka asuu kaukana Erkistä, olisi edelliseen osallinen. Niinpä Papunen vapautetaan tästä syytteestä.

Mutta Erkki Jaakonpoikaa koskeva ilmiannon selvitys kuuluu Kruunun Nimismiehen tehtäviin. Niinpä hänen täytyy seuraavassa Henkikirjoituksessa tämä asia ilmoittaa ja siellä samalla paikalla odottaa vastausta ja päätöstä. Tässä Oikeudessa tätä ei nyt voida tämän enempää tutkia, kuin yllä on kerrottu. Tätä päätöstä vastaan on Iivari Matinpoika laillisessa ajassa vedonnut, joten hän voi Asiansa esittää seuraavilla Laamanninkäräjillä ja siellä ajaa sitä. (Nämä laamanninkäräjät eivät liene tallessa.)

Korkeanjalosukuisen Herra Paronin ja Maaherran 14.3.1695 antamaa päätöstä kuuliaisesti noudattaen, Tutkinnan loppuun saattamiseksi arvioidaan, kuinka suuren Verovapauden Iivari Matinpoika tarvitsee viljelyyn ottamaansa Pihlavaniemen Torppapaikkaan. Samassa tilaisuudessa Iivarin katsottiin voivan edellä mainitusta Torppapaikastaan korjata vuosittain 60 aamin sarakasvustoisen Heinäsadon. Hän ei myöskään halua vastaanottaa minkäänlaisia Vapaavuosia, vaan hänet laitetaan kuluvan vuoden 1695 Juhannuksesta lähtien verolle. Iivari pyysi, että hänelle asetettaisiin tietty vero, mutta sitä ei nyt voida tehdä Kruunun Nimismiehen poissaolon vuoksi. Iivarin pyyntö tulee anomuksesta merkitä muistiin.

Vielä Iivari Matinpoika on väittänyt, että Erkki Jaakonpoika Jokihongosta on Eräänä Rukouspäivänä ollut poissa Kirkosta. Siihen Erkki Jaakonpoika vastasi, ettei se asia koske häntä, kun hän oli silloin ollut Kauhajoen Kappelissa. Siitä hänellä on kirjallinen selostus, mutta hän ei osannut sitä nyt ottaa mukaansa. Asian johdosta Kruunun Nimismies velvoitetaan vetämään mainittu Erkki oikeuteen seuraaville Käräjille.”

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1695–1695 (KO a:15), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien kesäkäräjät 22. ja 23.6.1695, sivut 332v.–334v., jaksot 397–399 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3672686

5)
Erich Jacobson ifrån Jockihongo, beswärade sig öfwer Ifwar Matson j Pihlawaniemi, det han förledne Winttras honom öfwerfallit med Slagzmål, då Erichz wänstra armpipa bleef afslagen att han den en lång tidh måst bära utj bandh, och lidit stoor Sweda och wärck förutan det han derigenom är försummat ifrån sitt arbete, hafwandes Erich bekommit Jfwars Reffelbyβa till widermäle och låtit Sijna Såret af Nämbdeman Johan Johanson j Pydäniemi. Jfwar tillstodh Slagzmålet, men sade Erich der till sielf warit orsaken, och han j nödwäru det måst giöra, hade doch inga åkommer att opwijsa, undantagandes Een Yxa som han äfwen af Erich tagit till widermäle. Johan Johnason berättade sig besedt Erichz arm som warit afslagen, den han måst bärä utj bandh; fördenskull böter Jfwar Mattson för fult Såhr 20 mkr Smt effter 6: Cap. Sårm: B: med willia L:L:, samt des utan betala Erich Jacobson för Sweda och wärck tidz försummelse och Expenser utj ett för alt 20 dlr Kmt, börandes parterne restituera hwar andra hwads der till widermäle tagit. Emot denne doom haar Jfwar Mattson inlagt sine 3 mkr j appellations penningar, hwilker åligger sin Saak widh nästa Lagmans Ting utföra, och till sades begge parterne sig där inställa.

Erkki Jaakonpoika Jokihongosta syytti Iivari Matinpoikaa Pihlavaniemestä, että tämä oli kuluneena Talvena käynyt hänen kimppuunsa. Iivari oli lyönyt hänen vasemman käsivarrenluunsa poikki ja hän joutui pitkän aikaa kantamaan kättään siteessä. Siihen oli tullut niin kova kipu ja särky, ettei hän kyennyt ollenkaan tekemään töitään. Erkki on ottanut Iivarin rihlapyssyn todisteeksi ja näyttänyt haavaansa Lautamies Juhon Juhonpojalle Pyydönniemestä.

Iivari myönsi lyönnit, mutta sanoi Erkin itse olleen siihen syypää. Hänen oli pakko tehdä niin. Siitä ei aiheutunut hänelle mitään vammaa. Sen sijaan hän oli ottanut Erkiltä Kirveen todisteeksi.

Juho Juhonpoika kertoi tarkastaneensa Erkin käsivarren.  Se oli lyöty poikki ja hänen täytyi kantaa sitä siteessä.

Edellisen johdosta tuomitaan Iivari Matinpoika täyden haavan aiheuttamisesta Maanlain Tahto haavain sakoin kaaren 6 luvun mukaan 20 hopeamarkan sakkoon. Lisäksi hänet määrätään maksamaan Erkki Jaakonpojalle kivusta ja särystä, ajanhukasta sekä kuluista kaikkiaan 20 kuparitaaleria. Osapuolten pitää palauttaa takaisin toisilleen ne tavarat, mitä he olivat toisiltaan ottaneet todisteiksi.

Tätä tuomiota vastaan on Iivari Matinpoika asettanut 3 markan vetoomusrahansa. Siksi asia siirtyy ajettavaksi seuraavilla Laamanninkäräjillä, jossa molempien osapuolten pitää olla paikalla.”

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 11. ja 12.3.1696 sivu 147v.–148, jakso 203 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673482

6)
Jfwar Mattson ifrån Pihlawaniemi, kärde till Erich Jacobson utj Jockihongo, om det hans Booskap opsatt 1695 om hösten utj Lusikanlaxi ängh ett Laβ höö och 2 Cr ärtters utsäde j Skogen sampt effter Een Cappars ärtsäde ärtrijs uppå stängerna upsatt iempte 8 Krs Råg utsäde wara förtrampat. Erich Jacobson nekades här af weta, där emot Jfwar på Nämbdeman Johan Gesti som besedt skadan beropade, den där bekände hööstackan warit till ett Laβ och 2 Krs ärtrijs utsäde opäten, och desutan hans Swidieland om 8 Krs Råg utsäde litet trampat, men då eij kunde skadan wärdera, utan åckertäppan elleist medh swagh brådd öfwerwuxen, och af hwilckens Booskap det förorsakat sade han sig icke weta; inkommandes yttermera Jfwar där medh, som skulle Erich Jacobsons Fääbagge warit här till orsaken, doch kunde det intet för denne gången bewijsa emädan han war frånwarande och nu till detta Ting eij stämbdt; Altså på hans begiäran lämbnas honom fritt att sökia Fääbaggen Mårten Josepson, där han pröfwar sig hafwa rätt här till, som bäst han kan och gitter.

Iivari Matinpoika Pihlavaniemestä syytti Erkki Jaakonpoikaa Jokihongosta siitä, että tämän Karja oli popsinut suihinsa syksyllä 1695 Lusikanlahden niityltä Kuorman heiniä, Metsästä 2 kannunalan (lukee kapanalan, mutta on myöhemmin kannunalan) hernekylvön sekä yhden kapanalan kylvön seipäällä olleita herneenvarsia ja tallannut 8 kannunalan ruiskylvön.

Erkki Jaakonpoika kielsi tietävänsä asiasta mitään.

Iivari sanoi, että Lautamies Juho Kesti oli arvioinut vahingot. Hän tunnusti syödyissä heinäkeossa olleen yhden kuorman ja hernevarsikylvöstä 2 kannunalaa. Sen lisäksi Kaskimaalta oli 8 kannunalan Ruiskylvöä jonkin verran tallottu. Mutta silloin ei voitu arvioida vahingon määrää, kun peltotilkku muutoin oli pieni ja nopeasti umpeenkasvanut. Kenen Karja oli vahingot aiheuttanut, ei Juho sanonut tietävänsä.

Iivari esitti lisävakuutena, että Erkki Jaakonpojan Paimenen pitäisi olla tähän syypää. Hän ei kuitenkaan sitä nyt pysty tällä kertaa todistamaan, kun tämä ei ole paikalla eikä tätä edes ole haastettu näille Käräjille.

Siispä Iivarin vaatimus jätetään sikseen ja hän saa vapaasti etsiä Paimen Martti Joosepinpojan. Sitten hän voi itse harkita oikeuttaan asiaan miten hän parhaaksi katsoo.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 11. ja 12.3.1696 sivu 151-151v, jaksot 206-207 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673488 (1 kannunala = 0,57 kapanalaa)

7)
”Nybyggiaren Ifwar Mattβon j Pihlawaniemj och Ikalis Sochn, opwijste en Häredz doom af dn 11 och 12 Maij innewarande Åhr, hwad emot han appellerat, för dett han blifwen saakfält till 20 mkr Sölfl mt, sampt Expenser 7 dlr 10 /: dito mt, för dett han slagit Erich Jokihångoi deβ wenstra Arm öfr Warandes hans Gravamina Appellationis förnämbligast deβe, att Erich Jokjhongoj, som förklädd j Sålldatz kläder, öfwerfallit honom först och slagit honom sampt rånt hans Byβa, intet blefwen för sin Brott straffat, som han icke heller skall förhulpen wara till dhe 16 Laβ höö, som Erich för 4 åhr sedan ifrån hans ägor tagit: Erich Jokihångoj sade sigh Böβan tagit j wijdermähle, emedan inga Witnen warit förhanden, och Ifwar j annan händelse kunnat neka till gärningen, påstodh och sigh intet slagit honom, som han icke heller någon åkommo kunnat opwijsa. Och hwadh hööt wedkommer, så skall Högwälbne Hlr Baron och Landzhöfdingen j Åbo, medelst dhem meddelt Resolution aff dn 8 Augustj 1695, alla twister dhem emellan slättat, dett Ifwar intet tillneka kunde.

Resolutio:

Emedan Häredz doomen j dhenna Saken är klaar och på godå skiähl grundadh, så blijr dhen och approberadh; Men Ifwar som temeri litigerat och brackt sin Contrapart på Expenser, skall refundera deβ Omkostnadt medh 8 dlr Sölf mt.”

Uudisasukas Iivari Matinpoika Ikaalisten pitäjän Pihlavaniemestä, esitti Kihlakunnanoikeuden 11. ja 12.5.1696 tuomion, jota vastaan hän oli jättänyt vetoomuksensa. Siinä häntä oli sakotettu 20 hopeamarkalla ja hän joutui maksamaan kuluja 7 taaleria 10 äyriä hopeassa. Maksut oli hänelle määrätty, kun hän oli lyönyt Erkki Jokihonkoa vasempaan käsivarteen. Hän vetosi valituksessaan etenkin siihen, että Erkki Jokihonko, joka oli valepukeutunut sotilaaksi, kävi ensin hänen kimppuunsa lyöden häntä ja vielä ryösti häneltä Pyssyn, eikä saanut niistä mitään rangaistusta. Erkki ei myöskään ole maksanut niitä 16 Kuormaa heiniä, jotka tämä yli neljä vuotta sitten oli häneltä ottanut.

Erkki Jokihonko sanoi ottaneensa Pyssyn todisteeksi, kun yhtään Todistajaa ei ollut saatavilla ja Iivari olisi muussa tapauksessa kieltänyt tekonsa. Erkki väitti, ettei hän ollut lyönyt Iivaria, eikä tämä voinut myöskään osoittaa siitä minkäänlaista vammaa. Mitä sitten heiniin tulee, on Korkeanjalo Herra Paroni ja Maaherra Turusta Päätöksessään 8.8.1695 todennut, että kaikki heidän välisensä riidat on jo sovittu. Sitä Iivari ei voinut kieltää. 

Päätös:

Koska Kihlakunnan oikeuden päätös tässä Asiassa on selkeä ja hyvin perusteltu, niin se nyt myös vahvistetaan. Mutta Iivarin, joka on harkitsemattomasti käräjöinyt ja aiheuttanut Vastapuolelle Kuluja, pitää hyvittää ne takaisin maksamalla 8 hopeataaleria.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Pohjois-Suomen laamannikunnan renovoidut tuomiokirjat 1690–1711 (LO:4), Ylä-Satakunnan Alisen osan varsinaiset laamanninkäräjät Loimaalla 15.6.1696: sivut 4 ja 4, jakso 298 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=28365684

8)
Erich Jacobson ifrån Jockihongo, beswärade sig öfwer Ifwar Mattson ifrån Pihlawaniemi, för det han bärgat och slagit af Hangaskorpi ängh honom af gammalt tillhörig till 5. Wintter laβ Höö, begiärandes det Jfwar kunde pålagt blifwa, att afstå medh det bärgade höet och för wälder plichta, sampt för det han äfwenwähl öfwerträdt det af Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfn dem emellan dn 8 Augl. 1695. föresatta wite och sluth wara straff underkastat. Jfwar Mattson nekade intet der till, att icke han slagit och bärgat Höö af Hangaskorpi ängh, hwilcken Jfwar mente sig så wida tillkomma, som han den berättade af nyio wara opröigdh sedan FahrElden för 4. Åhr sedan jorden öfwergick, den icke heller Jockihongo sielfwer här till bärgat utan hans Jnhysingar, anhållandes det Marken dem emellan effter hwarderas öre och öretugh må skifftat blefwa. Erich Jacobson swarade 9. Åhr tillförene som Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingen Resolverat innehafft detta omstridiga Enges landh, innehållandes och Högbemte Herres Resolution det der Engiar Jockihongo tillförene innehafft, skola och framdeles honom wara förbehåldne, tillbiudandes Erich sin Eedh å Book, altidh och intill des Jfwar nu j åhr af ängen slagit höö, ägt der till på sin sida häfden, intygandes och nu Nämbdeman Johan Johanson j Pydäniemi, det han widh besichtningen befunnit Hangaskorpi så den gl. ängen förr som sedan Fahr Elden af Jockihongo wara häfdat, hwilcket icke heller Jfwar mothsäija kunde, att icke Jockihongo äger sin gl. bohlängh j Hangaskorpi, men hwads nu utj ängen Fahr Elden rögt, och Jockihongo sedermera förbättrar wille Jfwar medh honom particepera. widare hade parterne här wedh eij att påminna; dy öfwer deras stridigheet afsagt fölliande

Sentens

Aldenstund af föregående Ransakningh är befinteligit, Erich Jacobson Jockihongo, Hangaskorpi som sin gl. bohlängh, likmätigt Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens Resolution, af dn 8. Augustj 1695 wara förbehållen, hwilcken Jfwar af egit bewågh sigh till wällat och bärgat. Fördenskull likmätigt det 19. Cap: Jorda B:L:L: bör Jfwar afstå medh trätesmarcken utj Hangaskorpi medh Fem Wintter laβ der af bärgade höö till Erich Jacobson, hwar medh och Jfwar arg: Cap. 28. och 32. konga B:L:L: fältes til 40 mkr Smt. Emot denne doom haar Ifwar lagligen appellerat och till sades sin Saak widh nästa Lagmans Ting incaminera.

Erkki Jaakonpoika Jokihongosta valitti Iivari Matinpojasta Pihlavaniemestä.  Tämä oli kaatanut ja korjannut Erkille vanhastaan kuuluvasta Hangaskorven niitystä 5 Talvikuormaa Heiniä. Erkki pyysi, että Iivari pitää panna asiasta vastuuseen, hänen tulee palauttaa korjaamansa heinät ja häntä täytyy rangaista vahingosta. Iivari on myös rikkonut Korkeanjalosukuisen Herra Paronin ja Maaherran heidän välilleen 8.8.1695 antamaa päätöstä ja hänelle pitää siitä rangaistukseksi asettaa päätöksessä määrätty uhkasakko.

Iivari Matinpoika kielsi, että hän olisi kaatanut ja korjannut Heiniä Erkin Hangaskorven niityltä. Hän kertoi, että hänen Heinänsä ovat peräisin uudelta raivaukselta. Ne on tehty 4 vuotta sitten tapahtuneen Tulipalon jälkeiseltä maalta. Sieltä ei myöskään ole Jokihonko itse korjannut heiniä vaan hänen Itsellisensä. Iivari pyysi, että Maa pitää jakaa heidän kesken kummankin talon äyrien ja äyrityisten mukaan.

Erkki Jaakonpoika vastasi, että hän on 9 vuoden ajan omistanut, kuten Korkeanjalon Herra Paronin ja Maaherran Päätökset osoittavat, riidattomasti tämän maan. Koska Arvoinmainitun Herran Päätöksen mukaan Niityt kuuluvat Jokihonkoon, pitää hänen saada niistä myös jatkossa nauttia. Erkki kielsi Kirjan päällä tehdyllä Valallaan, ettei Iivari ollut koskaan aiemmin kuin tänä vuonna kaatanut sieltä heiniä, vaan ne ovat olleet hänen puolensa nautintoja.

Lautamies Juho Juhonpoika Pyydönniemestä todisti nyt, että hän on tarkastanut Hangaskorven. Sieltä niin vanhat niityt kuin Tulipalon jälkeisetkin kuuluvat Jokihongon nautintoihin.

Iivari ei voinut sanoa Lautamiestä vastaan, eikä myöskään sitä, ettei Jokihonko omistaisi Hangaskorven vanhoja niittyjä. Mutta mikä on nyt Tulen polttamien niittyraivioiden kohtalo, joita Jokihonko on sittemmin halunnut parantaa, halusi Iivari päästä niihin osalliseksi.

Osapuolilla ei ollut asiassa enää mitään muistutettavaa, siksi heidän riitaisuuksiinsa annettiin seuraava:

Päätös:

Tapahtuneessa Tarkastuksessa on käynyt selväksi, että Erkki Jaakonpoika Jokihonko, Korkeanjalon Herra Paronin ja Maaherran päätöksellä 8.8.1695, saa pitää Hangaskorven vanhat niittynsä. Niiltä Iivari on omavaltaisesti korjannut heiniä. Noudattaen Maanlain Maankaaren 19. lukua, pitää Iivarin Hangaskorven Riitamaalta korjaamansa Viiden Talvikuorman Heinäsato palauttaa Erkki Jaakonpojalle. Sen lisäksi Iivari tuomitaan Maanlain Kuninkaan kaaren 28. ja 32. lukujen mukaan 40 hopeamarkan sakkoon.

Tätä tuomiota vastaan on Iivari laillisesti vedonnut ja hän saa Asiansa seuraavilla Laamanninkäräjillä käsiteltäväksi.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 17., 19. ja 20.10.1696 sivut 353–354, jaksot 416–417 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673870

9)
Ifwar Mattson ifrån Pihlawaniemi inkom medh beswär, emot sin granne Erich Jacobson j Jockihongo, att ehuruwäl Baron och Landzhöfdingen Högwälborne Hlr Lorentz Creutz genom des Resolution af dn 8. Augustj 1695 förklarat honom nu och framdeles obehindrad fåå förblifwa widh Pihlawaniemi Torpställe och det omoleterad få häfda och bebruka, så till den allareda opröigde Åker, som hwad han här effter tillöka kan, sampt j Skog och Mulbete niuta samfelt med Jockihongo, till helfftern hwardera, och att dermedelst alla deras stridigheeter om Ägorne ophäfwas skulle, sampt der förmante på båda sidor förlikas, widh laga straff tillgiörande, det sielfwa Resolutionen närmare widh handen gifwas, skall doch Erich Jockihongo honom widh detta Torp ställetz häfdande, hwariehanda intrång tillfoga, j synnerheet med wåldsam handh drifwit ifrån 2ne kaskeställe Jfwar med sitt Folck begynt hugga widh Saukaniemi och Lahoniemi Skogzställen, begiärandes Erich härföre Corrigeras måtte. Erich Jacobson detta förehållit nekade giärningen, men Hendrich Thomason ifrån Uskela af Ifwar påberopat ojäfwad effter aflagd Eedh intygade sig för betalning iempte Jfwars Son begynt hugga ett Kaskeland widh Lahoniemi, hwarifrån der af Erich hans Broor och Folck blefne drefne medh hoot och undsäijelser, Nämbdeman Erich Michelson j Tuokola sammaledes af Jfwar påberopat, aflade Eeden utan exception, och sade sig för andra beställningar warit å den orten, då han effter Ifwars anmodan besedt detta twistige Kaskelandet och funnit Erich Jacobson med sitt Folck där huggit sedan Jfwar bleef afdrefwen, hafwandes Jockihongo widh ankomsten medh öfrigit medh frågat hwilcken honom till Syningzman häröfwer begiärt, att Jfwar Matsons Folck derifrån bortkommit och klagat  öfwer Erichz procedere sade Erich Michelson sig äfwen warse blifwit. Erich Jacobson påstodh honom eij heller böra betagas, sig till Commoditet hugga Kaskelandh effter Skogen dem emellan ähr samfelt. Här öfwer Resolverades: Emedan Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingen medelst des Resolution, af dn 8. Augl. 1695 till erkändt Skogen deβe grannar emellan å båda sidor samfelt, att nyttia, med förmaning hwar annan derutj giöra intrång, wid laga wite, utj hwilcken Skogh Ifwar widh Lahoniemi begynt hugga ett Kaskelandh, men derifrån af Erich med en wåldsam handh effter 2ne Edelige wittnens intygan är afdrefwen; Altså böter Erich Jacobson för wälde, och Högbemt Hlr Landzhöfdingens Resolutions öfwerträdande sine 40 mkr Smt effter det 28 och 32 Cap. Konga B:L:L:, niutandes Ifwar Kaskelandet till sin nytta, så mycket han där allareda huggit, och begynt ränsa. Anbelangande sedan Jfwars käromåhl om ett annat Kaskeland wid Saukaniemi; Så emädan Jfwar intet bewijs här om framtedt; dy blir Erich Jacobson derföre frij. Emot detta utslag hafwa parterne å båda sidor j rättan tidh appellerat, hwilcka och här medh underwistas sin Saak widh nästa Lagmans Ting incaminera.

Iivari Matinpoika Pihlavaniemestä tuli esiin ja valitti hänen naapuristaan Erkki Jaakonpoika Jokihongosta. Paroni ja Maaherra Jalosukuinen Herra Lorentz Creutz on Päätöksellään 8.8.1695 selvittänyt, että Iivari saa nyt ja tulevaisuudessa esteettä hallita Pihlavaniemen Torppapaikkaa. Hän saa siitä kenenkään häiritsemättä nauttia ja viljellä sitä, kuten myös Kaikista uudisraiviolla hankituista Pelloista ja mitä hän voi lisäksi saada. Metsistä ja Laitumista he nauttivat puoliksi Jokihongon kanssa. Tällä määräyksellä lopetetaan kaikki heidän välisensä Tilusristiriitansa, sekä varoitetaan kumpaakin osapuolta sopimuksen rikkomisesta laillisella rangaistuksella. Erkki Jokihonko on mainitun Päätöksen sisällön vastaisesti tehnyt kaikenlaisia loukkauksia Iivarin Torppapaikan nautintaoikeuksiin. Erityisesti Erkki on väkivaltaisesti karkottanut kahdelta Kaskipaikaltaan Iivarin Väen, joka oli alkanut hakata niitä Saukaniemen ja Lahoniemen Metsäpaikoille. Iivari vaati, että Erkkiä pitää ojentaa tässä asiassa.

Erkki Jaakonpoika kiisti tällaisen teon, mutta Iivarin huusi todistajaksi Heikki Tuomonpojan Uskelasta. Jäävittömänä hän, tekemänsä Valan jälkeen, todisti alkaneensa hakata, maksua vastaan, yhdessä Iivarin Pojan kanssa erästä Kaskea Lahonimessä. Siitä johtuen Erkki, yhdessä Veljensä ja Väkensä kanssa, tuli ajamaan heidät pois uhkaillen ja soimaten heitä.

Lautamies Erkki Mikonpoika Tuokkolasta oli myös Iivarin paikalle huutama todistaja. Tehdyn Valansa jälkeen jäävittömänä hän sanoi olleensa toisen tilaisuuden vuoksi seudulla. Silloin hän oli Iivarin pyynnöstä silmäillyt riidanalaisen Kaskimaan. Hän oli havainnut Erkki Jaakonpojan Väkineen olevan siellä hakkaamassa kaskea sen jälkeen, kun olivat ajaneet Iivarin tiehensä. Jokihonko oli vielä tulijalta kysellyt, että kuka hänet oli tänne pyytänyt Katselmusmieheksi. Iivari Matinpojan Väki oli häipynyt sekä valittanut Erkin menettelystä ja Erkki Mikonpoika sanoi myös havainneensa saman.

Erkki Jaakonpoika väitti, ettei hänen ole tarvinnut tätä vallata, kun hänellä on kaikki oikeudet hakata Kaski, koska Metsät ovat heidän kesken yhteiset.

Tämän jälkeen oikeus päätti:

Korkeanjalo Herra Paroni ja Maaherra on tehnyt alueesta Päätöksen 8.8.1695. Siinä vahvistetaan näiden naapurusten Metsien olevan yhteisesti molemmin puolisesti nautittavia. Heitä on vielä varoitettu tekemästä toisilleen vahinkoa lainmukaisella uhkasakolla. Sanottua Metsää on Iivari alkanut hakata Lahoniemestä Kaskeksi. Heidät on Erkin toimesta, kahden todistajan kertomuksen mukaan, väkivaltaisesti ajettu pois. Siispä tuomitaan Erkki Jaakonpoika vahingonteosta ja Arvoinmainitun Herra Maaherran Päätöksen rikkomisesta Maanlain Kuninkaan kaaren 28. ja 32. lukujen mukaan 40 hopeamarkan sakkoon. Iivari saa nauttia Kaskimaitaan niin paljon, kuin hän on sieltä hakannut ja alkanut raivata. Mitä sitten tulee Iivarin toiseen kanteeseen Saukaniemen Kaskimaahan, ei hän ole kyennyt esittämään siitä mitään todisteita, siksi Erkki Jaakonpoika vapautetaan siitä.

Tätä päätöstä vastaan esittivät molemmat osapuolet valitusaikana vetoomuksensa ja siksi asia jätetään ajettavaksi seuraavilla Laamanninkäräjillä.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 17., 19. ja 20.10.1696 sivut 369v–370v., jaksot 433–434 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673900

10)
Efterskefne Criminal Ährenden, hwilka här i Rätten finnes wara angifne, Men eij medelst Parternes och påberopade Wittnens uthwarelse afdömbde, blefwo nu effterfrågade och påmint om:

14o Jfwar Mattzson i Pihlawaniemi angifwit Erich Jacobβon i Jockihangi hafwa försummat Kyrkian om Bönedagen.

Muistutetaan jäljempänä kerrotuista Rikosasioista. Ne on tänne Oikeuteen ilmiannettu, mutta niitä ei ole Osapuolten ja paikalle huudettujen Todistajien poissaolon vuoksi ratkaistu:

Asia № 14. Iivari Matinpoika Pihlavaniemstä on ilmiantanut Erkki Jaakonpojan Jokihongosta. Erkki oli laiminlyönyt Rukouspäivänä Kirkossa käynnin.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1697–1697 (KO a:17), Hämeenkyrön ja Ikaalisten kesäkäräjät 17.5.1697, sivu 205v., jakso 216 sekä sivu 206v, jakso 217 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3726067

11)
Det beswärade sig wähl Jfwar Matzson ifn Kelhokoski och Norbotn i sin Mågz Jöran Michelsons i Pihlaniemi wägnar, öfwer Erich Jacobβon i Jokihongo, angående det Erich skall hafwa besådt det Swedielandh Jöran å deβ egne ägor upbrukat, och sedan wäxten deraf sig tillägnat, hwilcket land han nu skall bruka till hööslag Jöran till största præjudice; Doch Emedan deβe hemn å ömse sijdor äro Crono, härrörandes detta icke allenast af åwerkan, uthan och sielfwa häfdan eller Råerne, eij heller war Erich Jacobβon nu tillstädes, fast mindre någon Crono Fullmächtige, Dy antydes Jfwar Matzson, att han eller des Måg Jöran Michelβon medh denne klagan kan sig hoos Högwälborne Hlr Landzhöfdingen angifwa och des godtfinnande i detta måhl i ödmiukheet afwachtta

Iivari Matinpoika Pohjanmaan Keinokoskelta valitti Vävynsä Yrjö Mikonpoika Pihjaniemen puolesta Erkki Jaakonpoika Jokihongosta. Erkki oli kylvänyt sen Kaskimaan, jota Yrjö oli viljellyt omanaan. Sitten tämä oli vielä anastanut kasvuston itselleen. Sitä maata hän nyt aikoo viljellä heinäksi Yrjön suurimmaksi vääryydeksi.

Nämä talot ovat molemmin puolin Kruununtaloja. Siitä johtuen tämä ei ole ainoastaan luvaton viljelys vaan kyse on itse nautinnoista tai rajoista. Erkki Jaakonpoika ei myöskään ole nyt paikalla, saatikka ketään Kruunun Täysivaltaista. Siksi kehotetaan Iivari Matinpoikaa, että joko hän tai hänen Vävynsä Yrjö Mikonpoika kääntyy tässä valituksessaan Korkeanjalosukuisen Herra Maaherran puoleen ja jää nöyryydellä odottamaan tämän harkintaa tässä asiassa.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1702–1702 (KO a:22), Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 12. ja 13.2.1702 sivu 74, jakso 118 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=26995310