1.
Så blefwe effterskrefne Hemman och Nybyggen till Kongl: Maij^tt och Cronan Skattlagde som föllier Lappfierdz Sochn:

(Stooråån) Ibijdem ¼ Mantahl Lukas Thomaβon är af Landtmätaren Reefwat till 7/16 Mantahl af Crono Befallningzman besichtigat, och pröfwat kunna för sine lägenheeter Skatta för ½ Mantahl, ty fast änn Åkren är Steenig, haar han dock god skogh och ängiar, stor uthmark att uthwidga sigh som Reefningz och besichtningz Attesterne № 17. uthwijsa, Nämbden pröfwade dedta Nybygge böra Skatta för ½ Mantahl Och således ¼ Mantahl tillökas

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat > KO a:14 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696; Lapväärtin varsinaiset talvikäräjät 20. etc. tammikuuta vuonna 1696 alkaen sivulta 57, sivu 89 ja 93 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6401634026&aineistoId=595772091

2.
Jöran Mattzson ifrån Stooråån kom för Retta begiärandes tillstånd, att der sammastädes, emellan Michel Bengtzson och Lukas Thomason fåå Vptaga ett Nybygges lägenheet, som ifrån gambla Bohlbyen ¼ Mijhl Skall belägit wara, och den i ingen måtto præiudicera, Skolandes der godh lägenheet till ett Nybygges planterande finnes, som Länβman hwilken dedt besichtadt betygade; Nämbden och dedt samma Aggrecerade. Kännandes ingen af Bohlbyn nu Närwarande der emoth Skiähl. Disputera. Altså togh detta Jöran till ett Bohlstada Skiähl ad notam, hwar medh Hans Nådes Högwelborne Hl^r Baron och Landzhöfdingens nådiga tillståndh hann i ödmiukheet ansöckia kan.

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat > KO a:14 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1696-1696): Tiedosto 415 sivu 369 / 823 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6401633597&aineistoId=595772091

3.
Det framsteeg Lukas Thomason ifrån Storåån, begiärandes att få klyfwa sitt hemman som beståår af ½ Mantahl skatte emellan 2^ne sine Söner Mattz och Hindrich Lukas Söner, Antydandes uppå tillfrågan hwarföre han icke tillijka med sine barn håller hemmanet tillhopa, på det dhee så mycket bettre må komma till Rätta och åhrlige uthlagorne sig afbörda? Att een stoor oenigheet hafwer ibland dem upkommet så att hwarcken Sönerne sigh emellan, ell^r han, Lukas sigh med dem wijdare begåå kan; För hwilken orsaak skuld dhe redan äro till huus och Maathlag åthskilda; Så att dhee nu mera behöfwa allenast öfwerheetens tillstånd, och een Jämkning sig emellan, uti det som, dee icke här till dagz hafwa sielfwa kunnat så just sig emellan deehla; warandes han sinnadt alt framgeent att hålla sigh till sin yngre Son Hindrich och honom om sitt uppehålle utj sin ålderdoom och Encklinge stånd Anlijta, fruchtandes han att om dhee framdeeles förblifwa utj ett samfält boo, torde Bödelen få Arbeete, som des och lydde, Ty frågades i hwad måhl Sönerne sig hafwa förseeddt? Med alfwarsam förmaning att han skulle gifwa Gudj ähran och bekänna sanningen, då han påstood att Sönerna icke allenast lefwa sigh emellan uti dagelig Träta och oförnöijeligheet, uthan hafwer jämwähl Mattz honom, sin Fader med hårda ord öfwerfallet kallandes honom gammall skiälm och gl. hund; Så hafwer eij heller mycket felat att bemelte Mattz honom medh hugg och slag öfwerfallet; detta alt att bewijsa, refererade Lukas: att han med honom för 6 á 7 åhr sedan om hösten kommet uthur skogen och weed sin heemkompst hafwa qwinfolken intet hafft Maaten tillreedh, hwar öfwer han blifwit något otålig, frågandes hwad dhee hade hafft för händer effter dhee slike dras huus syβlor således satt tillbaaka? hwar igenom manfålken blifwa länge hindrade och intet slippa åter uth till sitt Arbete; då Mattses hustru Gertrud Mattz dåtter begynte att stöwa Nääswijst; Men med hwad orda Formalier bedyrade han sigh effter een så Lång tijd intet till det ringaste kunna Minnas; ty hafwer han förmant Sonen att aga sin hustru och Styra des Mun, Men han hafwer mera hållet med hustrun än styrt henne till godo, att Lukas förorsaakades stiga up ifrån bordhändan der han satt, gå till Mattz som stood mitt på gålfuet och gwistade widier, taga af honom een widia och slå honom der med 2 á 3 gånger öfwer Ryggen, då Sonen gaf sig något tillbaaka åth een Säng weed dören, derest han stadnade tagandes Fadren i bröstet med dhen Eena handen uthräckiandes iämwähl den andra med knijfwen emooth honom; Men Mattses Syster Johanna Lukas dåtter med des hustru Syster Walborg Mattz dåtter togo Knifwen uthur hans hand skilde dem åth, och förde Mattz uth genom dören, då han fattade uti Een Sååstång  som stood wijd dören och kallade Fadren gl: skiälm och gl. hund, Men emooth Hindrich som då war bårto hade han intet Slagzmåhl; Mattz som wore fullne i byen; Men intet tillstädes i Tingzstugun blef strax effter slagen och framförd, då han fullne i förstone till Gierningen aldeles Neckade; Men uppå Rettens trogna förmaning- och underwijsningar, sampt Fadrens påtygande bekände han frijwilligt och med grååtande tåror, att dhee som åfwanförmäles för 6 åhr sedan wijd paβ hafwa om hösten kommet uhr Tårfwedhskogen, och då Fadren tilltalte qwinfålken för det dhee waret försummelige med maatreedningen, hafwer hustru Gertrud intet welat sig förödmiuka; uthan swarat något hårdt, Men på hwad sätt, tillbööd han sin Eedh, att han icke kan Minnas, af detta tillfället tog Fadren aff honom Mattz widian för berörde orsaak skuld, och slog honom någon slag öfwer Ryggen, då han gaf sig tillbaaka åth Sängen, qwinfålken kommo med det samma och skilde dem åth, och han Mattz låpp sedan uthi det samma haf^r han kallat Fadren gl: hund och gl: skiälm; sampt i weedes mood taget till een Sååstång, som stood inne i stugun wid dören, doch giordt så mycket mindre skada der med, som Fadren lamnades inne, och honom eij wijdare förfölgde; hwarföre han strax kastade Stången ifrån sigh, Men att han toget honom wijd Sängen i bröstet och uthräckt emoth honom sin andra hand med Knifwen, det wille han ingalunda tillståå, Kunde doch intet giöra besked hwad han i een sådan hastighet giorde aff sin Knif; då widian blef honom ifråntagen, Sammaledes bekände han likja frijwilligt, att jämwähl hustrun Gertrud Mattz dåtter den gången hafwer kallat sin Swärfader hund och skiälm, Kunnandes ingen dera uppå många Itererade förmaningar gifwa tillkänna, med hwad orde Formalier för det öfriga Mattz eller Sona hustun tilltalt Lukas Thomasson. doch klagade Lukas det Mattz och hans hustru esomåfftast wijsa honom een märkelig Sydwördnad, sällan Fedrandes honom med någon Faders titul. Och han alfwarsampt befaltes Nampn gifwa hwar händelse om sigh; berättade han att Sonhustrun förleden Sommars honom oåthspordt uti een stoor Tårka hade eldat Swärfadrens och Hindrichs baakugn Tänckiandes att der uthi Grädda sitt bröd, och då han talte henne derföre till och warnade henne att achta elden uthi enn sådan Tårka, hafwer hoon swaret det ugnen blefwo dee af? intet werre honom borde intet hindra henne i det fallet; Ty hafwer han gifwit henne någre slängar af een Köpp, på gården, hwar effter hoon lopp uth till Porten tog der upp ett stycke aff ett Tunband, skolandes det samma åth Swärfadren och tråtzade honom uth, Kallandes honom der iämpte gammal hund och skiälm, flere Klagomåhl hade han nu intet i Synnerheet, emooth Sonen eller des hustru att Angifwa, hwilket alt hafwer passerat uthan någons Menniskas Närwaru, som det samma hört ell^r seedt hafwer. Så hafwer eij heller någon föruthan dem som äro här Åfwanföre Antecknade bijwijstat det miβ förstånd, som för 6 åhr sedan hafwer sig tilldraget och åfwanförmäles. Wid detta tillfälle bed Mattz sin Fader hierteligen om Förlåtelse och att han wille ställa sin Ferböön till Rätten, att des brått denne gången kunde öfwersees; hwar till Lukas intet war obenägen, öndskandes att Saaken kunde blifwa lindrad, så mycket som möijeliget ähr, tillägiandes att han aff een Faderlig med ömkan, intet för detta hafwa kunnat Saaken för någon Menniskia Angifwa; hade och giärna denne gången welat den samma förtijga, så frampt han icke af föreskrefne hemmans klyfning och Rätten Impositon hade taget till sin uthlåtelse Andredning; Och såsom man för denne gågnen ingen wijdare underrättelse kunde hafwa; den Angifne Giertrud Mattz dåtter eij heller för den långa wägen skuld kunde till detta Tinget förskaffas; Ty nödgades man till nästa Tingh Saaken uthställa, då icke allenast hoon Giertrud, uthan och dhee öfrige, som här om någon underrättelse kunna hafwa, hwilka Länβmannen åligger, att effterfråga, skola wara tillstädes, på det ett ändteliget sluuth i Saaken då falla må.

”Luukas Tuomonpoika Isojoelta astui oikeuden eteen. Hän pyysi, että hän saisi jakaa ½ manttaalin verotalonsa hänen kahden poikansa Matin ja Heikin kesken.

Häneltä kysyttiin, että miksi hän ei haluaisi pitää taloa yhdessä lastensa kanssa? Silloin he suoriutuisivat kaikesta paljon paremmin ja vuosittaisten maksujen toimittaminen olisi helpompaa?

Luukas vastasi, että heidän välilleen on – joko poikien kesken tai hänen kanssaan – syntynyt niin suuria eripuraisuuksia, ettei Luukas halua enää kauempaa viettää aikaa heidän kanssaan. Riitaisuudet erottavat jo heidät toisistaan niin talon kuin myös ruokakuntien osalta. Nyt he tarvitsisivat talon jakamiseen esivallalta luvan ja sovittelua heidän välilleen, koska he itse eivät ole tähän päivään mennessä kyenneet sitä jakamaan.

Luukas olisi kyllä halukas pitämään taloa tulevaisuudessa nuoremman poikansa Heikin kanssa ja tämä turvaisi hänelle vanhuuden ylläpidon ja leskenä olon. Kuitenkin hän pelkäsi, että jos he tulevaisuudessa jäisivät asumaan saman katon alle, taitaisi pyöveli saada töitä, kuten hänen sanansa kuuluivat.

Siksi häneltä kysyttiin, että millä tavoin pojat ovat tehneet vastoin hänen tahtoaan? Häntä varoitettiin vakavasti, että hänen pitää kertoa totuus Jumalan nimeen.

Silloin hän väitti, että pojat eivät pelkästään elä keskinäisessä päivittäisessä riitelyssä ja tyytymättömyydessä, vaan Matti on myös häntä, Isäänsä, parjannut kovilla sanoilla nimittäen häntä vanhaksi kelmiksi ja vanhaksi koiraksi. Sopimatonta on myös ollut sanotun Matin sellainen käytös, kun hän on karannut isänsä päälle iskien ja lyöden tätä. Kaiken tämän todistamiseksi, Luukas kertoi, kuinka hän Matin kanssa oli noin 6 tai 7 vuotta sitten syksyllä tullut metsästä. Kotiin päästyään he havaitsivat, että naisväellä ei ollut ruoka valmiina. Se oli ollut hänestä vallan sietämätöntä. Luukas oli kysynyt, että mitä naisväki oikein oli tehnyt, kun oli sillä tavoin jättänyt kotiaskareet syrjään? Sen vuoksi miesväki oli kauan estynyt palaamasta taas takaisin ulos töihinsä.

Silloin Matin vaimo, Kerttu Matintytär, rupesi nenäkkääksi. Mutta mitä sanamuotoja Kerttu oli käyttänyt, sitä Luukas ei enää näin pitkän ajan jälkeen voinut ollenkaan muistaa. Siksi hän oli sanonut Matille, että tämän pitää laittaa vaimonsa kuriin ja hillitä hänen suutaan. Mutta, Matti ei saanut hyvällä vaimoaan kuriin sen paremmin kuin tukittua hänen suutaan. Siitä syystä Luukas, joka istui pöydän päässä, nousi ylös. Hän meni Matin luo. Tämä seisoi keskellä lattiaa ja oksi pajuja. Luukas otti häneltä yhden pajun ja napautti sillä Mattia 2–3 kertaa selkään. Silloin poika otti muutaman taka-askeleen ja meni oven vieressä olleen sängyn viereen. Pysähdyttyään hän kävi Isäänsä toisella kädellään rinnuksista kiinni ja osoitti häntä toisessa kädessä olevalla puukollaan. Tällöin Matin sisar, Johanna Luukkaantytär, yhdessä Matin vaimon sisaren, Valpuri Matintyttären, kanssa ottivat puukon Matin kädestä ja erotti tämän Isästään. He hätistivät Matin ulos ovesta. Tämä sieppasi mennessään ämmänlänget käsiinsä, jotka olivat ovipielessä ja haukkui Isäänsä vanhaksi kelmiksi ja vanhaksi koiraksi. Mutta Heikin kanssa, joka silloin oli poissa, Luukas ei ollut tapellut.

Matti oli tullut käräjäkylälle, mutta ei ollut läsnä käräjäsalissa. Hän ilmestyi kuitenkin paikalle heti kutsuttaessa. Ensin hän kielsi tekonsa täysin. Oikeuden vakaiden varoitusten ja opastuksen sekä Isän kannustusten jälkeen hän tunnusti vapaaehtoisesti kyyneleitä vuodattaen. Kun he ylläkerrotusti noin 6 vuotta sitten syksyllä olivat tulleet halkometsältä, oli Isä nuhdellut naisväkeä, että he olivat laiminlyöneet ruoanvalmistuksen. Kerttu vaimo ei ollut sulattanut nöyryytystä, vaan oli vastannut kovin sanoin. Mutta mitä Kerttu oli tarkalleen sanonut, sitä ei Matti valallisena voinut muistaa. Kertun käytöksestä johtuen Isä oli kaapannut häneltä, Matilta, pajunoksan kerrotulla tavalla ja lyönyt häntä jonkun kerran selkään. Silloin Matti oli ottanut muutaman askeleen taaksepäin sängyn viereen. Siinä samassa naisväki oli tullut heidän väliinsä ja erottanut heidät toisistaan. Sen jälkeen Matti oli mennyt ulos, mutta oli siinä mennessään haukkunut Isäänsä vanhaksi koiraksi ja vanhaksi kelmiksi. Lisäksi hän todisti kaapanneensa mukaansa ämmänlänget, jotka olivat sisällä tuvassa oven vieressä. Kuitenkaan hän ei ollut tehnyt niillä mitään vahinkoa, kun Isä oli jäänyt sisälle eikä enää seurannut häntä. Sen vuoksi hän oli heti heittänyt länget käsistään. Mutta että hän olisi ottanut Isää sängyn vieressä rinnuksista kiinni ja uhannut häntä toisessa kädessään olevalla puukolla, sitä hän ei mitenkään voinut myöntää. Hän ei kuitenkaan osannut kertoa, mitä hän pikaistuksissaan oli puukollaan tehnyt silloin, kun pajunoksa oli otettu häneltä pois. Hän tunnusti yhtä vapaaehtoisesti, että myös hänen vaimonsa Kerttu Matintytär oli sillä kerralla nimitellyt Appiukkoaan koiraksi ja kelmiksi.

Useista kehotuksista huolimatta, kumpikaan heistä ei osannut kertoa, millä sanamuodoilla Matti tai pojan vaimo yleensä nimittelivät Luukas Tuomonpoikaa. Tämä kuitenkin valitti, että Matti ja hänen vaimonsa puhuttelivat häntä tavan takaa huomattavan epäkunnioittavasti – harvemmin häntä kutsuttiin nimellä Isä ja totisena hän kertoi häntä nimiteltävän tilanteen mukaan.

Luukas kertoi, että viime kesänä pojanvaimo oli, häneltä lupaa kysymättä, suuren kuivuuden aikana sytyttänyt tulen Appiukkonsa ja Heikin leivinuuniin tarkoituksenaan paistaa leipäänsä. Silloin Luukas oli moittinut tätä ja varoitellut, ettei niin suuren kuivuuden aikana saa sytyttää tulta. Tämä oli vastannut, että uuni ei tule siitä sen huonommaksi eikä Luukkaan pidä estää häntä. Asian vuoksi Luukas oli sivaltanut häntä muutamia kertoja kepillä. Sen jälkeen pojanvaimo oli tullut pirtistä ulos. Pihamaalla tämä otti palan tynnyrinvanteesta, osoitteli sillä Appiukkoaan ja uhkaili häntä sekä nimitteli häntä myös vanhaksi koiraksi ja kelmiksi.

Muita valituksia tai muuta ilmoitettavana Luukkaalla ei ollut poikaa tai hänen vaimoaan vastaan. Mikään edellisistä jutuista ei ollut tapahtunut yhdenkään muun henkilön ollessa läsnä. Niinpä kukaan muu ei ollut voinut nähdä tai kuulla jutuista mitään. Ei myöskään ole ketään, joka olisi ylläkerrotussa tapauksessa voinut olla paikalla ja todistamassa sitä epäsopua, joka oli tapahtunut 6 vuotta sitten.

Tässä tilanteessa Matti pyysi hartaasti Isältään anteeksiantoa ja että tämä esittäisi hänen puolestaan oikeudelle, että hänet tällä kertaa armahdettaisiin rikoksestaan. Siihen Luukas olisi ollut halukas, toivoen, että juttua voitaisiin lievittää niin paljon kuin on mahdollista. Hän lisäsi, että hän tekee niin Isällisestä säälistä ja kun asiaa ei ole kukaan muu ilmiantanut. Hän olisi mielellään tällä kertaa halunnut sivuuttaa asia ollen vaiti, jos hänellä ei olisi edellä mainittua talon jakoa ja oikeuden olisi mahdotonta panna toimeen hänen lausuntoaan.

Ja koska tällä kertaa ei ole saatavissa sen enempää tietoa, eikä myöskään Kerttu Matintytär pitkän matkansa vuoksi ole voinut olla saapuvilla näillä käräjillä, katsotaan parhaaksi siirtää asian käsittely seuraaville käräjille. Silloin ei pelkästään Kertun, vaan myös kaikkien muiden, joilla on asiasta jotain tietoa, joista nimismies velvollisuuksiensa mukaan ottaa selkoa, pitää olla paikalla. Silloin asiaan pitää saada lopullinen päätös.”

Lähde: Kansallisarkisto: Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat > KO a:19 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat (1701-1701): Tiedosto 231 sivu 448 https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=8168295607&aineistoId=596027115  

.