Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  TALOT  MATKAILU  LINKKEJÄ

 

©Antero Perttula 2015
Niinisalon ja Vehuvarpeen kievarit isonvihan aikana

Niinisalon vahingot

Asiakirjan sivu 826: Niinisalo, ruotujakolaitokselle jaettu kruununtila

Asukas Matts Jöranβon on ottanut tämän talon autiosta vuonna 1722 viljelyyn, kun venäläiset olivat sen hävittäneet. Talossa on puutteita niin rakennuksissa kuin pelloissa ja niityissä, kuten talokatselmuksen toimituskirja 19. Elokuuta 1725 ja Kihlakunnanoikeuden tarkastus 26. helmikuuta 1726 osoittavat. Kuninkaallinen Komissio on, Herra Maaherran 10. toukokuuta antama lausunto huomioiden, tehnyt oman selvityksensä koko talon tilanteesta. Talon Mies- ja karjapihan rakennuksista on ¾ hävitetty ja pellot ovat viljelemättömyydestä nurmettuneet. Ottaen edelliset huomioon on Kuninkaallinen Komissio harkinnut kohtuulliseksi myöntää Asukkaalle verovapaita vuosia, jotka alkavat vuodesta 1722 mainittu vuosi mukaan lukien.

(Turun ja Porin läänin tilejä: Tositteet 1726 (7476), sivut 4516 – 4517, jakso 2270 verovapaat vuodet Matz: 1726 – 1731).

Lähteet

• Turun Maakunta-arkisto: Turun ja Porin lääninhallitus, Lääninkonttori: Luettelo verovapauden saaneista kruunun-, vero- ja rälssitiloista 1722 – 1726 IGca 11.
• Kansallisarkisto: Digitaaliarkisto: Turun ja Porin läänin tilejä: Tositekirja 1726 – 1726, tunniste 7476.
• Alho K.O.: Läntinen tutkijakunta ja sen toiminta vuosina 1725 – 1727, eräs Suomen jälleenrakennuksen vaihe Isovihan jälkeen, väitöskirja, Suomen Historiallinen seura, Helsinki 1940.
• Alho K.O.: Isovihan vaurioitten korjaamisesta Satakunnassa 1720-luvulla, Satakunta Ko­ti­seu­tu­tut­ki­muk­sia X, Vammala 1936.
• Cederberg A.R. – Alho K.O.: Läntisen ja itäisen tutkijakunnan asiakirjoja 1725 – 1727, Helsinki 1939.
• Perttula Antero: Rajat haasteena – pala Itä-Porin historiaa, käsikirjoitus 2014.

(Julkaistu osana laajempaa artikkelikokonaisuutta Kankaanpään Joulu -lehdessä 2015.)

Niinisalon ja Skanssin sotilas

Det anförde Böndren Josep Josepson ifrån Ninisalo och Sigfred Thomason ifrån Kyröskantz att deras förra Såldat Mattz Erichson ifrån Karfwja 1713 om hösten enär den Swänska militien undan Ryβarne måst retirera sig till Öster-bottn med en under Officera twungit dem att betala till Såldaten penningar, då Josep honom måst lefwerera 37 dlr och Sigfred Thomason 10 dlr under förewändning, att anwända sådant till des beklädning,

den Böndren påstod sig till förene rigtigt utgiort, och Mattz igen förebär ett partii uti Pyttis Sochn blifwit förlorade, ehuruwähl det närmare intet blef bewist, eij heller att han hafft öfwerheetens tillstånd till sådane penningars uttagande,

doch som Mattz sedermera wid Kyro action? är worden plundrat och afklädd, så togo käranderne sådant j Consideration, låfwades Josep där med wara belåten, att Mattz restituerar honom 24 sampt Sigfred Thomason 8 dlr Krmt, hwilket som Mattz j lika måtto fullgiöra låfwade; Altså blifwer en sådan parternes friwilleliga förlikning dem till efterrättese lagligen in protocollerad.

Talonpojat Josep Josepson Niinisalosta ja Sigfred Thomason Kyröskansista esittivät, että heidän aikaisemmalle Sotilaalleen Matts Erichsonille Karviasta oli syksyllä 1713, jolloin Ruotsin sotilaiden täytyi Ryssien tieltä vetäytyä Pohjanmaalle, heidät eräässä virantoimituksessa pakotettu maksamaan Sotilasrahoja. Silloin Josepin täytyi antaa Mattsille 37 taaleria ja Sigfred Thomasonin 10 taaleria sillä tekosyyllä, että ne käytetään vaatetukseen.

Talonpojat puolustautuivat sanoen maksaneensa ne jo aiemmin oikein. Matts taas väitti yhden osan vaatteista hävinneen Pyhtään pitäjässä, vaikkakaan hän ei saanut siitä parempaa todistusta. Hänellä ei myöskään ollut osoitusta, että hänellä olisi ollut esivallan lupa sellaisten rahojen ottamiseen.

Koska Matts on sittemmin Kyrön taistelussa tullut ryöstetyksi ja riisutuksi, niin tuli kantajilla häntä kohtaan sääli. Niinpä Josep lupasi olla tyytyväinen, jos Matts maksaa takaisin hänelle 24 sekä Sigfred Thomassonille 8 kuparitaaleria. Tämän Matts lupasi täydellisesti toteuttaa. Niinpä pöytäkirjaan kirjattiin heidän noudatettavakseen mainittu osapuolten välinen vapaaehtoinen sopimus.

Lähteet

Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Ikaalisten tuomiokunta, Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 29. – 31.9.1722; nn 31; MF ES 1978, sivut 611v. – 612.
SSHY – Kuvatietokanta, Tuomiokirjoja, Ylä-Satakunnan tk, tuomiopöytäkirjat 1722–1722, sivut 611v –612, kuva 717: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7179&pnum=717.

Vehuvarpeen isäntä

Befallningzman och Ländzman ifrån Illmåila Sochn Johan Rein berättade, att Ninisalo och Kyrö skantz giästgifware gårdar utj Ikalis Pastorat, deβe framfarne Åhren så Länge Ryβarne woro rådande j Landet, äro aldeles ödelagde, att förtijden ifrån Järfwenkylä giäst gifware gård j Kyro Sochn till Numjärfwj utj österbottn och Jllmoila Sochn hwar emellan är öfwer 11 michl intet giästgifwerj wjd Sommar wägen finnes,

eij heller flera åboare än Een wjd Nampn Lars Mattzson, som allareda förr än Ryβarne sig denne Landz orten bemächtigade, flytt till Crono hemmanet Wehunwarpe på Skogen,

sedan han för sin försummelse och lättia, sampt andra odygder, är worden drefwen ifrån Hachka hemman j Kilfwakala By, hoos hwilken doch ingen förhopning wara skall att bringa Wehunwarpe utj Cultur, eller betala till Kongl. Maijt och Cronan några uthskylder

därföre, utan fast mehra wara till befruchta, att den wägfarande som till des hemwist anlända, af honom bestulne blifwa, och löpa annan fara, hwar öfwer efter Reins angifwande åthskillige wjd deras ankombst till öster bottn sig beswärat,

Ländzman Anders Sahlberg berättade jämbwähl, om denne Lars Mattzson föga förhopning wara, till uth lagornes betahlande, sampt att han eij heller är af någon god fregd, men emedan detta omrörde hemman är Crono, att det Höga Landzhöfdinge ämbetet således Competerar, att för ordna om Lars Mattβons afdrifwande derifrån, och besättiande med Een tiänligare åboare, hwartill Rein förmente till gång finnas såframpt Lars Mattβon afsät blifwer;

för den skull hafwa wederböranderne sig här om å ort som wederbör angifwa, hwad Lars Mattβons afdrifwande som eij heller nu tillstädes är wjdkommer, och uthslag afwachta.

Ilmajoen pitäjän Kruununvouti ja Nimismies Johan Rein kertoi, että menneinä vuosina ovat ryssät tosi kauan hallinneet tätä maaseutua. Tämän vuoksi ovat entisaikaiset Ikaalisten pitäjän Niinisalon ja Kyröskantsin kestikievaritalot täysin autioituneet. Sen tähden ei kesätien varrella Kyrön pitäjän Järvenkylän kestikievarista 11 penikulman päässä olevan seuraavan Pohjanmaan Ilmajoen pitäjän Nummijärven kestikievarin välillä enää ole muita kestikievareita.

Siellä ei myöskään ole muita asukkaita kuin muuan Lars Mattsson nimeltään.  Hänkin oli jo ennen kuin ryssät valtasivat tämän maaseudun muuttanut metsään Vehuvarpeen kruununtilalle.

Sinne hän oli muuttanut siksi, kun hänet oli leväperäisyytensä ja laiskuutensa sekä muiden paheittensa takia ajettu pois Kilvakkalan Hahkan talosta. Ei kuitenkaan ole mitään toivoa, että hän saisi Vehuvarpeessa aikaiseksi jotain maanviljelyä tai voisi maksaa Kuninkaalliselle Majesteetille ja Kruunulle joitain maksuja.

Niin kauan, kun Lars Vehuvarpea hallinnoi, matkamiehet joutuvat kovasti pelkäämään monia vaaroja ennen kuin pääsevät kotipaikkaansa. Tästä Reinin ilmoituksen mukaan useat Pohjanmaalta tulevat ovat valittaneet.

Nimismies Anders Sahlberg kertoi myös, ettei tähän Lars Mattzoniin kannata panna vähäisintäkään toivoa maksujen suorittamiseen. Tällä ei myöskään ole hyvä maine. Mutta, kun tämä tila on Kruunun, on Korkean Maaherranviraston toimivallassa päättää, ajetaanko Lars Mattson pois sieltä ja annetaanko asukkuus jollekin sopivammalle. Tämän asian Rein arveli olevan näin kunnes Lars Mattson erotetaan.

Koska tämän paikkakunnan asianomaisten taholta asia on annettu ilmi, jäädään nyt odottamaan päätöstä Lars Mattsonin, joka ei myöskään nyt ollut oikeudessa paikalla, poisajamisesta.

Huomautus

Täydentää Vehuvarpeen isäntiä: 1711–1722 Lars Mattsson. Yllä olevan tekstin mukaan Larsilla on täytynyt olla sinne immissio. (AP)

Lähteet

Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Ikaalisten tuomiokunta, Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 19. – 21.6.1722;
nn 31; MF ES 1978, sivut 412v. – 414.
SSHY – Kuvatietokanta, Tuomiokirjoja, Ylä-Satakunnan tk, tuomiopöytäkirjat 1722–1722,
sivut 412v.–414, kuvat 510–511:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=7179&pnum=510.

Asutuksen yleisluettelo Kankaanpää 1695–1714, sivu 21, jakso 21:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31764:
vuonna 1712 / Vehuvarpe öde: itsellinen Lars, vaimo Margareta; Kankaanpää 1720–1739 /
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=17577 sivu 17, jakso 17: 1722 Lars, Maria hust.
Asutuksen yleisluettelo Kankaanpää 1695–1714, sivu 30, jakso 30:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31788, merkitty isännäksi 1700–1710.

 

©Antero Perttula 2020
Nuoren naisen murha Vehuvarpeessa 1713

 

1)
Länsman Anders Sahlberg berättade, att sedan Landzens inbyggiare, Ao 1713 om hösten, måste flychta under Ryβarne öfwer Jkalis Mallmen, till Österbottn, har ett rychte gådt, som skulle Bonden Lars Mattβon som med des Hustru allena är boendes på Wehuwarpe Crono Hemman 1 ¾ Mihl ifrån Järfwenkylä, sampt 2 ½ Mihl ifrån Ninisalo gästgifware gårdar belägit, j hiälslagit och plundrat Een qwins Person därstädes, hwarföre och han under Ryska wäldet är tilltalt, af 2ne stn Fendrichar Nyman och Enman kallade, hwilka ifrån den Swänska orten hith på partij förordnade warit Ao 1715 om Sommarn och för denne orsak fängzlat Lars, effter endera af deβe Fendrichar ehuruwähl Länsman intet åtskillia wjste hwilken dera det egenteligen war hållit före, att Hans Syster af honom är mördad, sampt bracht Lars med sig fängzlig, till Kantti Hemman j Jämijärfwi By, hwarest den af Lars tagit Een Häst, som han hålles före tagit utaf den mördade qwins Perβon, och emädan Länsman seder mera kommit j erfarenheet, att Een främmande Qwins Person ifrån Wiborska orten, som jempte flere den tiden flychtat samma wägh, och nu mehra kommit tillbaka, sampt utj Mouhijärfwi Pastorat och Tupurla Byen sig förtiden oppehåller, skall weta gifwa närmare oplysning j Saken, så har för samma orsak Länzman henne jempte Lars Låtit inkalla, blef altså mehrbemälte Qwins Person, som kallar sig Lisbeta Eskels dotter med berättelse henne wara barnfödd utj Wirolax Sochn och Waterma By, hwar ifrån hon med sin Fader och Bröder sedan Wiborgz Stadh af Ryβen belägrades, sig flytt till Nylandh orten och så wjdare, sampt effter Pälkänä action till Österbottn, under hwilken wägh Lisbeta med sina fölgslagare, Pigan Maria och Hustrun Anna ifrån Helsingfors Stadh, sampt Pigan Walborg som sagt sig wara hemma ifrån Nästa Sochn på denne sidan bemälte Stadh, med hwilka Lisbeta kommit j föllie några mihl ifrån Helsing Sochn och som många flera sökt hwila wjd detta Wehuwarpe hemman på Skogen, hwarest den annorstädes intet hade rum, utan måst giöra Eeldh för sig wid Skogzbredden utj Åkern, dith Lars Mattβons nu mehra afledne Hustru Maria Eskelsdotter emot qwällen äfwen kommit och ibland annat tahl, som fallit, förmant Lisbeta sampt den flere, att den intet måtte giöra sig säkra j fall den tänkia öfwer Natten fördröija, effter hennes Man hafwer till håld med en fremmande Qwins Person och Mördar Folck, enär han dem finner ensamma, Een stund där effter har ett rychte opkommit, ibland dem alla som woro tillstädes, att Een officerare Frun, som då war j Lars Mattβons Pörtte, wid det hon twättat sina händer, gull Ringen fallit under gålfwet, som Fruen af sin dräng optaga låtit, och där städes funnit Een ung Qwins Peson liggia ljk, med halm öfwer täckt, doch har hwarken wittnet, eller någon af hennes fölgslagare, besedt ljket, eller kunnat komma där till, förmyckenheet af Folket, som trängt sig där till, Lisbeta med sina fölgslagare hwilka warit till Fotz jämwähl skyndat sig derifrån, eij heller wiste Lisbeta gifwa effterrättelse, hwar ifrån den omrörde Fruen war hemma fast mindre Kändt någon af den andra då woro Närwarande, Maria och Annika Hwilka ifrån Helsingfors Stadh woro hemma, hafwa ifrån Brahæstadh wändt till Finland tillbaka 1714 om Sommaren sampt Pigan Walborg tagit tiänst på den orten, och Lisbeta hållit wägen fram till den Swänska orten, att hon fördy eij heller weth gifwa effter rättelse hwarest någon dera af dem tillfinnandes äro, emot alt detta wille Lars Mattβon j förstonne inwända, att han tillförene intet hört af ett sådant rychte, med på stående af des oskuldt, honom witterligen skall eij heller någon ring under gålfwet fallit, att det för den orsaken behögsz lyfta opp, mindre någon Ljk därstädes futtnitz, och på minte sedermera honom kommit j erfarenheet, det Een Qwins Person, som Lars förmenar wara denne Lisbeta Eskels dotter utj Österbottn och annorstädes honom detta rychte på kommit, j förstonne wägrade och Lars att den omrörde Swänska officerare af honom någon Häst bekommit, utan framledne Länsman Carl Hacks samma häst Ryβarne denne Landzorten blefwo öfwermächtige honom ifrån tagit Een swart häst, hwilka Ryβarne effter sig lämnat, och honom gifwit en mindre j stället, något där effter förebar Lars, att officerarne af honom tagit ett swart stodh, för det han jempte Nämbdeman Hendrich Jöranβon j Wattula till gripit något Bränwin, af det den plundrat utaf Een Rysk marqwetant, och des utan beskylt Lars om deras ankomst hafwa gifwit bodh till Wattula Byen, bemälte Nämbdeman tillstodh äfwen, att han jempte Lars förwarat någon dehl Bränwin, som den likwähl sedermera åter lefwerera måst, berättandes honom wara obekant, för hwad orsak Lars fängzlades. Lars Mattβons nu warande Hustru Maria Johans dotter, med hwilken han för 7 åhr är wigd, effter den förras dödeliga frånfälle, och Hans förra Hustru miβtänkt sin man före, påstod att och han j detta måhl helt oskyldigt blifwer angifwen, sampt wägrade högeligen, att hwarken någon Qwins Person eller andra henne witterliga blifwit j hiälslagen.

dn 19 Junij

Framhade Länsman Bonden Mårten Jöranβon Kattko ifrån Jkalis Pastorat, som aldeles ojäfwat effter aflagd Eedh intygade, att Johan Langius, hwilken Ao 1713, war Klåckare wid Kauhajoki Capell j Jllmoila Sochn, samma häst refererat, huru ledes Een majors Fru, kommandes öfwer Skogen undan Fienden sagt, att hon hwilat sine hästar hoos denna angifne Lars, och därstädes gifwit des späda Barn Een gull Ring till leeka med, som fallit under gålfwet, att Fruen deraf blef föranlåten befalla sina drängiar taga op gålfwet och sökia Ringen, men Larses då warande hustru, warnat dem, intet röra widh gålfwet, emädan därmedelst något oförmödeligen dem träffa torde, derföre Fruen befalt drängiarne taga hanskor på händren, och sedan gålfwet optogz, har Een ung Qwins Person där funnitz liggia ljk, mera sade wittnet, honom här om intet wara bekant, på effterfrågan erhölt och Rätten den effterrättelsen, att Langius för tiden skall wara Länsman j Österbottn och Lillkyro Sn, Såldaten Hendrich Thomaβon Frisk ifrån Wattula j lika måtto af Länsman förehafd, effter han warit med den här frammanföre omrörde Swänska officerare enär Lars af dem hållas före wara fängzlad, wittnade Edeligen, honom denne Saak angående intet något wara bekant, eij heller har han hört den Swänska officerare tilltala Lars, som skulle någon deras Syster af honom wara mördad, effter och wittnet den reesan blef häfftat, sampt lefwererat underwacht hoos den Såldater deβe Offirerare med sig hafft, det Hendrich förmente skedt för den orsaken, att han hoos deβa officerare intet blef qwar utan gådt till Wattula Byen, och så medelst befruchtat Ryβarne dem angående kunnat bekomma kunskap, här öfwer resolwerades, Emädan nödigt är hafwa närmare Kunskap ifrån hwad ort den omrörde officerare Fruen warit hemma, hwilkens gull Ring angifwes fallit under gålfwet, enär ljket effter det utkomme rychtet därstädes funnitz, utj hwilket fall, jämwähl närmare beskedh är till förmoda om den Personer optagit gålfwet, och där widh till äfwentyrs warit till städes; Altfördy afgår Breef till Högwälborne Hlr Baron General Majoren och Landzhöfdingen j orten, med ansökning, att där om widh Regementerne effter frågas, så wähl som den officerare under Ryska öfwerwäldet, warit på partij, och hålles före wederkäntz en häst, af Lars Mattβon, sampt honom för detta Mordz fängzlat, jempte att deβe Personer, om alt sådant kunde hörde, blifwa, jämwähl den Qwins Personer, ifrån Helsingfors, hwilka med Lisbeta Eskels dottet j förstonne flychtat till Brahæ Stadh, och där ifrån wändt tillbaka, till Finland, så wida någon af dem, ännu lefwer, och igenfås, hafwandes Länsman j öfrigit, som det för Rätta låfwat, ifrån Länsman j Lillkyro, inskaffa, det beskedh, han j anledning af Mårten Jöranβons j Kattko, berättelse hafwa torde, ifrån hwad orth Fruen warit hemma, hwar effter detta måhl, angående, närmare skall blifwa undersökt, och effter des omständigheeter resolweras, j medlertijdh bör och den angifen Lars Mattβon hållas j förwar.

 

”Nimismies Anders Sahlberg kertoi kuinka Maaseudun asukkaiden täytyi Vuoden 1713 syksyllä paeta Venäläisten alta yli Ikaalisten Aukeaman (malmi = aukea paikka kylän tai kaupungin laidassa, sotaväen harjoituskenttä; lähde WSOY:n Nykysuomen sanakirja, osa 3, sivu 387, Juva 1992) Pohjanmaalle. Vehuvarpen Kruunutalo sijaitsee 1 ¾ peninkulmaa Järvenkylän ja 2 ½ peninkulmaa Niinisalon kestikievaritaloista. Sitä asui Lauri Matinpoika kahdestaan Vaimonsa kanssa. Tuolloin oli liikkeellä huhu, jonka mukaan Lauri olisi lyönyt hengiltä ja ryöstänyt erään Naishenkilön. Siitä asiasta Lauria oli Venäjän vallan aikana syytetty. Ruotsinkieliseltä alueelta oli Kesällä 1715 tälle puolelle määrätty kaksi Vänrikkiä nimiltään Nyman ja Enman. He olivat epäillyn rikoksen takia vanginneet Laurin. Jompikumpi näistä Vänrikeistä, vaikka Nimismies ei osannut sanoa kumpi, oli todennäköisesti tokaissut, että Lauri oli murhannut hänen Siskonsa. Sen vuoksi he olivat vieneet Laurin vangittuna Jämijärven Kylän Kantin taloon. Sen lisäksi he olivat ottaneet Laurilta Erään Hevosen, jonka hän kait oli pitänyt murhatulta Naishenkilöltä. Nimismies oli saanut sittemmin kuulla, että eräs vieras Naishenkilö Viipurin seudulta, yhdessä monen muun kanssa, oli samoihin aikoihin paennut samaa reittiä. Nyt he ovat jo tulleet takaisin ja hän on elellyt sittemmin Mouhijärven Kirkkoherrakunnan Tupurlan kylässä. Hän voisi antaa Asiaan lisävalaistusta. Niinpä on tämän asian vuoksi Nimismies antanut kutsua hänet sekä Laurin käräjille. Usein mainittu Naishenkilö, joka sanoi nimekseen Lisbeta Eskontytär, kertoi olevansa syntyjään Virolahden pitäjän Vaalimaan Kylästä. Sieltä hän oli lähtenyt Isänsä ja Veljiensä kanssa Viipurin kaupunkiin. Venäläisten piiritettyä sen, he pakenivat Uusimaan seuduille ja sieltä edelleen Pälkäneen taistelujen (= Pälkäneen Kostianvirran taistelu 3.–6.10.1713) johdosta Pohjanmaalle. Sillä tiellä Lisbetalla oli seuralaisinaan Helsingin kaupungista olevat Piika Maria ja Vaimo Anna, sekä Piika Valpuri, joka sanoi olevansa kotoisin lähinnä Seuraavasta Pitäjästä tältä puolen tässä mainittua Kaupunkia. Heidän kanssaan Lisbeta oli tullut joitakin peninkulmia Helsingin Pitäjästä ja usean muun tavoin hakivat lepopaikkaa tämän Vehuvarpen talon Lähimetsästä. Koska heille ei löytynyt muuta sijaa, täytyi heidän tehdä Tuli Pellolle Metsänreunaan. Nuotiolle oli illalla saapunut myös Lauri Matinpojan, nyt jo edesmennyt, Vaimo Maria Eskontytär. Yleisen puheensorinan keskeytyessä, sanoi Lisbeta useiden muiden kanssa, että he eivät taida olla täällä turvassa ja uskaltaa viipyä yli yön. Se johtuu siitä, kun hänen Miehensä oli ollut yhdessä erään vieraan Naisihmisen kanssa ja surmannut tämän. Niiden kesken, jotka olivat paikalla, oli vähän sen jälkeen pulpahtanut esiin seuraava huhu: silloin, kun Eräs upseerin Rouva oli Lauri Matinpojan Pirtissä ja Rouva oli pessyt käsiään, oli häneltä pudonnut Kultasormus ja vierinyt lattian alle. Rouva oli pyytänyt renkiään ottamaan lattian ylös. Sieltä paljastui Erään nuoren Naisihmisen oljilla peitelty ruumis. Kuitenkaan sen paremmin todistaja kuin kukaan hänen seurueestaankaan ei ollut nähnyt ruumista tai voinut päästä sitä lähelle suuresta sinne tunkeutuneesta ihmismäärästä johtuen. Lisbeta seurueineen, joka teki matkaa Jalan, ryntäsi sieltä pois. Lisbeta ei myöskään saanut tietää, mistä puheena ollut Rouva oli kotoisin, vielä vähemmän hän tunsi muita paikalla olleita. Maria ja Annika, jotka olivat kotoisin Helsingin Kaupungista, olivat Kesällä 1714 Raahen Kaupungista kääntyneet takaisin Suomeen (= Satakuntaan. Muinoin Pohjanmaa ei kuulunut Satakunnan ja Varsinais-Suomen tapaan Suomeen vaan oli hallinnollisesti oma alueensa Ruotsi-Suomea. Niinpä tässä käräjäkirjassa kutsutaan Karvianjoen eteläpuolta Suomeksi ja pohjoispuolta Pohjanmaaksi. Ks. Karonen Petri: Pohjoinen Suurvalta, Ruotsi ja Suomi 1521–1809, Turenki 2020, esim. sivut 26–28). Piika Valpuri oli aloittanut niillä seuduilla työt. Lisbeta oli pysynyt matkassa vain Ruotsinkielisille seuduille saakka. Niinpä hän ei siksi tiedä asiasta sen enempää, kun ketään heistä ei ole tavoitettu. Lauri Matinpoika väitti ensin, ettei hän ole koskaan kuullut moista huhua. Hän sanoi olevansa siihen syytön. Hän ei myöskään ole tietoinen mistään lattian alle pudonneesta sormuksesta tai että sen vuoksi olisi pitänyt lattia repiä auki. Vielä vähemmän hän tiesi lattian alta löytyneestä ruumiista. Sittemmin hänelle palautui mieleen muuan Naishenkilö, jonka Lauri arveli olevan Tämän Lisbeta Eskelintyttären Pohjanmaalta tai muualta ja kertoneen hänestä tällaista huhua. Aluksi Lauri kiisti, että mainitut Ruotsinkieliset upseerit olisivat saaneet häneltä mitään Hevosta. Sen sijaan edesmenneen Nimismies Karl Hacksin aikana tällä Maaseudulla voitolla olleet Venäläiset riistivät häneltä samaisen mustan hevosen. Sen tilalle Venäläiset jättivät hänelle pienemmän hevosen. Vähän sen jälkeen Lauri väitti, että upseerit ottivat häneltä mustan tamman sen vuoksi, kun Lauria oli syytetty, että hän olisi yhdessä Lautamies Heikki Yrjönpojan Vattulasta kanssa anastanut Paloviinaa. Se olisi rosvottu joltakin Venäläiseltä Margetentilta (muonakauppias, marketentti = henkilö, joka sotaväessä joko kasarmin alueella tai leirissä, pitää kaupan ravintoaineita, juomia, tupakkaa jne. tai joka tässä tarkoituksessa seuraa joukon mukana sotakentällä; lähde Otavan Tietosanakirja, osa VI, palsta 78, Helsinki 1914) eli muonakauppiaalta. Tultuaan he olivat jemmanneet sen Vattulan kylän aittaan. Mainittu Lautamies todisti myös, että hän oli yhdessä Laurin kanssa säilyttänyt jonkin verran Paloviinaa, joka heidän toki sittemmin täytyi luovuttaa takaisin. Sen sijaan hän oli täysin tietämätön siitä, minkä asian vuoksi Lauri oli vangittu. Lauri Matinpojan nykyinen Vaimo on Maria Juhontytär. Heidät on, entisen vaimon kuolemaa jälkeen, 7 vuotta sitten (1715) vihitty. Hänen aikaisempi Vaimonsa vakuutti hänen mieheensä kohdistuneista epäilyistä, että hän on tähän ilmiantoon täysin viaton. Lisäksi hän korkeimmin kiisti, että tämä olisi ollut tietoinen jonkun Naisihmisen tai jonkun muun kuoliaaksi lyömisestä.

19. Kesäkuuta

Nimismies toi esiin Talonpoika Martti Yrjönpoika Katkon Ikaalisten Kirkkoherrakunnasta. Jäävittömänä, valan tehtyään, hän kertoi, että Johan Langius oli Vuonna 1713 Ilmajoen Pitäjän Kauhajoen Kappelin Lukkarina. Hän oli samasta hevosesta kertonut, kuinka Muuan majurin Rouva, tultuaan Vihollisen aikana läpi Metsän, oli sanonut, että hän antoi hevosensa levätä tämän ilmiannetun Laurin luona. Siellä hän oli antanut Pikkulapsensa leikkiä Kultasormuksella. Se oli pudonnut ja vierinyt lattian alle. Siksi Rouva oli pyytänyt renkejään ottamaan lattian auki ja etsimään Sormuksen. Mutta Laurin silloinen vaimo, oli varoittanut heitä kajoamasta lattiaan. He voisivat kohdata sieltä jotain odottamatonta. Sen vuoksi Rouva käski renkejään laittamaan hansikkaat käsiinsä. Sen jälkeen kun lattia oli otettu auki, löytyi sieltä makuuasennossa nuoren Naishenkilön ruumis. Enempää todistaja ei sanonut tietävänsä asiasta. Kysyessään Oikeus sai myös sen tiedon, että Langius oli sittemmin Pohjanmaalla Vähäkyrön Pitäjän Nimismiehenä. Sotilas Heikki Tuomonpoika Frisk Vattulasta kertoi samalla tavoin kuin Nimismies. Hän oli ollut mukana tässä edellä aiemmin mainittujen Ruotsinkielisten upseerien kanssa, kun he olivat vanginneet Laurin. Valallisena hän todisti, ettei hän tiedä tästä Asiasta sen enempää. Hän ei myöskään ole kuullut Ruotsinkielisten upseereiden syyttävän Lauria, jonka piti olla jonkun heidän Sisarensa murhaaja. Todistajan mukaan sillä matkalla Lauri oli sidottu ja toimitettu vartioituna niiden Sotilaiden luo, johon joukkueeseen nämä Upseerit kuuluivat. Hän ei jäänyt näiden upseereiden seuraan vaan meni Vattulan kylään. Pelättyjen Venäläisten vuoksi heistä ei ole voitu saada enempää tietoa. Niinpä tehtiin välipäätös: On välttämätöntä saada tarkempaa tietoa siitä, miltä paikkakunnalta edellä mainittu upseerin Rouva oli kotoisin, jonka Kultasormus oli ilmoitettu pudonneen lattianraosta. Permannon alta oli syntyneen huhun mukaan löytynyt Ruumis. Parempaa selkoa pitää saada myös niistä otaksutuista Henkilöistä, jotka avasivat lattian ja mahdollisesti olivat paikalla. Siispä lähetetään Kirje seudun Korkeanjalosukuiselle Herra Paronille Kenraalimajurille ja Maaherralle. Siinä pyydetään, että sieltä perätään Rykmenteistä, niistä Venäläisen ylivallan aikana olevista partioupseereista, jotka olivat pitäneet aiemmin kerrotun hevosen Lauri Matinpojalta. He olivat myös vanginneet tämän Laurin. Samoin, että niitä kaikkia Henkilöitä, myös Helsingistä olevia Naishenkilöitä, jotka olivat Lisbeta Eskontyttären mukana, pitää kuulla. He pakenivat aluksi Raahen Kaupunkiin, mutta kääntyivät sieltä takaisin Suomeen (= Satakuntaan), josko heistä vielä joku eläisi ja saataisiin paikalle. Nimismies on jo, kuten hän Oikeudelle oli luvannut, Vähäkyrön Nimismieheltä hankkinut selvityksen. Sen vuoksi on Martti Yrjönpoika Katkolta saatu kertomus. Mutta miltä paikkakunnalta Rouva oli kotoisin, tulee tämän jälkeen vielä tarkemmin tutkia. Näiden seikkojen jälkeen annetaan välipäätös. Siihen saakka pidetään ilmiannettu Lauri Matinpoika säilössä.”

 

1) Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1723–1723 (KO a:35), Hämeenkyrön ja Ikaalisten kesäkäräjät 17., 18., 19. ja 20.6.1723 sivut 244–247, jaksot 288–291 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27092835 Päiväys 18.6.1723

--

 

2)
Lensmannen ifrån Lillekyro Johan Langius framlägger en Ransakning dn 24 octobris nästledne hållen i Tawast Kyro och Jkalis Tingslag angående Lars Matzson i Wehuwarpi som är miβtänkt för mord, om hwilket Bonden Mårten Jöranβon Katko in för berörde Tingz Rätt utsagt det han af Länsman Langius uti Cauhajoki och detta Tingslag 1713. hört, at en Majors Fru för honom samma åhr berättat, det hennes folck sedt et lijk under Lars Matsons golff i Wehuwarpi, den öfwer Langius igenom en öfwersänd skrifft sig förklarat, at han fullan hört et löst rychte om förmälta mord, och at 1713. åtskillige Fruer under deras flycht hoos honom inne warat, Men deras Namn eller hwar de hemma waret, weet han intet, eij heller kan han sig påminna det han för Mårten Jöranson Katko talt om någon Fru. J anledning af Tingz Rättens begäran har General Majoren och Landzhöfdingen Högwälborne Baron Hlr Reinholt Wilhelm won Essen dn 4 Januarii nästle befalt icke allenast Lensman Langius utan och Länsman här i Ilmola Johan Rein at wid Tawastkyro Ting sig infinna; Men emedan Langius är mycket siuklig och tiltror sig intet kunna resa den långa wägen til Tawastkyro, der Ting lärer hållas dn 14 Februarii nästkommande, hwar effter Ting hålles i Lillekyro dn 26 i samma Månad, deβ förinnan skal han under sin opaβligheet wara syβel satt med åtskillige Ämbetz syβlor; Ty anhåller han, som Länsmannen Rein här deras witnes Eder få aflägga, den förra, den förra at han icke det ringaste i berörde måhl weet, uthom det han skriffteligen öfwergifwit och protocollerat är, sampt den senare at eij heller han sielf sedt, eller utom att han af den hijt komma Ransakningen inhämpta af andra hört åt något mord i Wehuwarpi skal skiedt, mindre weet han hwem som mordet giordt, eller om någon der mörded blefwo, Men som denna Rätt intet är anmodat at sådane witnes Eder ensidigt taga; Ty kunna Länsmännen nu i deras begiäran eij willfara.

 

”Vähäkyrön Nimismies Johan Langius esitti erään Tutkinnan. Se oli suoritettu viime lokakuun 24. päivänä Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjillä. Se koski Lauri Matinpoikaa Vehuvarpesta, joka oli epäiltynä murhasta. Mainituissa Käräjäoikeudessa oli Talonpoika Martti Katko sanonut, että hän oli Nimismies Langiukselta tämän Käräjäkunnan Kauhajoella vuonna 1713 kuullut tarinan. Sen mukaan eräs Majurin Rouva oli Langiukselle kertonut, että Rouvan väki oli nähnyt ruumiin Vehuvarpessa Lauri Matinpojan lattian alla. Siitä Langius on lähetetyn kirjelmän kautta selvittänyt, että hän tosiaan oli kuullut löysän huhun mainitusta murhasta ja että vuonna 1713 useita Rouvia oli pakomatkallaan poikennut hänen luonaan. Heidän Nimistään tai kotipaikoistaan Nimismiehellä ei ollut tietoa. Hän ei myöskään voi muistaa, että hän olisi Martti Yrjönpoika Katkolle puhunut jostakin Rouvasta.  Käräjäoikeuden pyynnöstä, on Kenraalimajuri ja Maaherra Korkeanjalosukuinen Paroni Herra Reinhold Wilhelm von Essen viime Tammikuun 4. päivänä määrännyt, ettei ainoastaan Nimismies Langiuksen, vaan myös tämän Ilmajoen Nimismiehen Johan Reinin, pitää olla saapuvilla Hämeenkyrön Käräjillä. Mutta koska Langius on hyvin sairaalloinen, ei hän usko kykenevänsä tekemään niin pitkää reissua, mitä Hämeenkyröön on matkaa. Siellä pidetään Käräjät tulevan Helmikuun 14. päivänä. Sen jälkeen ovat 26. samaa kuukautta Vähäkyrön Käräjät, johon mennessä hänen pitää huonovointisuudestaan huolimatta panna toimeen useita Virkatehtäviä. Siksi hän pyytää, että niin hän kuin Nimismies Reinkin saisivat täällä tehdä heidän todistajanvalansa. Edellinen siksi, koska hänellä ei ole vähäisintäkään tietoa asiasta, lukuun ottamatta sitä, mitä hän on kirjallisesti jättänyt ja mitä on merkitty pöytäkirjaan. Jälkimmäinen siksi, ettei myöskään hän ole itse nähnyt tapausta. Tänne tultuaan, hän on ainoastaan Tutkimuksesta saanut muilta kuulla, että Vehuvarpessa olisi tapahtunut joku murha. Vielä vähemmän hän tietää, kuka sellaisen murhan olisi tehnyt tai onko jotain murhaa ylipäätään tapahtunut. Mutta kun tämä Oikeus ei ole antanut toimeksi sellaisen yksipuolisen Valan tekemistä, ei Nimismies nyt voi heidän pyyntöönsä suostua.”

 

2) Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1724–1724 (KO a:35), Ilmajoen varsinaiset käräjät 23.1.1724 sivut 62–64, jaksot 35–36 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23077843

--

 

3)
Utj den här j Rätten anhengige Saken, angående det Mordh Lars Mattβon ifrån Wehuwarpe miβtänkes, hafwa begådt, opwiste Länsman Anders Sahlberg, den loflige Tingz Rättens ifrån Illmoila Sochn och Österbottens Höfdinge dömme dn 23. Jan: 1724 meddelte bewis, angående Länsmännernes utj Illmoila och Lillkyro Sochnar Johan Langij och Johan Reins widhbemälte Ting samma måhl angående giode berättelser, förebärandes Länsman, att eij heller han sedermehra närmare oplysning utj bemälte ärende bekommit, Men emädan Rätten ännu intet bekommit swar, huruwida den widh förledit Sommar Ting omtalte Qwins Personer och 2ne Officerare äro tillfinnandes, och hwad dem j Saken torde wara bekant, hwar om Breef till det Höga Landzhöfdine ämbetet är affärdat, warandes och nödigt, att den till Wehuwarpe närmast belägne Byiars inwånare hwilka den tiden Mordet hållas före wara begångit därstädes omgåtz, hörde blifwa, hwad dem om Saken torde wara bekant, Så blef Länsman än ytterligare ansagt, om alt sådant sig noga underkundige, och dem till nästa Ting jempte Lars inställe, jmedler tidh afgår än widare Breef till det Höga Landzhöfdinge ämbetet, den effterrättelse angående till förne är begiärt och här frammanföre omröres att Saken sluteligen må kunna afhiälpas.

 

”Tässä Oikeudessa on vireillä Asia, joka koskee sitä Murhaa, josta epäillään Lauri Matinpoikaa Vehuvarpesta. Tehdystä rikoksesta Nimismies Anders Sahlberg toi esiin Pohjanmaan Maaherrakunnan Ilmajoen Pitäjän laillisen Käräjäoikeuden 23.1.1724 antaman todistuksen. Se koski Ilmajoen ja Vähäkyrön Pitäjien Nimismiehiä Johan Langiusta ja Johan Reiniä. Mainituilla käräjillä asiaa koskevassa kertomuksessa Nimismiehet väittivät, ettei heillä ole antaa lähempää valaistusta mainittuun asiaan. Oikeus ei ole myöskään vielä saanut vastausta, kuinka viime Kesäkäräjillä mainitut Naispersoonat ja 2 upseeria ovat löydettävissä ja voisiko heillä olla Asiasta jotain tietoa. Siitä on kirje lähetetty menemään Korkealle Maaherranviralle. Siksi on hyödyllistä, että niitä Vehuvarpen lähimmistä Kylistä olevia asukkaita, jotka Murhan aikoihin saattoivat viettää aikaansa niillä tienoilla, pitäisi kuulla, olisiko heillä Asiasta jotain kerrottavaa. Niinpä tulee Nimismiehen vielä uudelleen huolellisesti selvittää kaikki asiasta tietävät ja tuottaa heidät sekä Lauri seuraaville Käräjille. Kaikesta huolimatta lähetetään vielä Kirje Korkealle Maaherran virastolle. Se käsittää niitä seikkoja, mitä aiemmin on saatu tietää ja miten tästä eteenpäin jatketaan, jotta Asia vihdoin voitaisiin saada lopulliseen päätökseen.”

 

3) Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1724–1724 (KO a:36), Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 14., 15., 17. ja 18.2.1724 sivut 108–108v., jaksot 145–146 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27094539

--

 

4)
Till föllie af Rättens Resolution, wid senasta winter Ting, utj Saken angående det mordh Lars Mattβon ifrån Wehuwarpe miβtänkes hafwa begådt framhade Länsman Anders Sahlberg fölljande wittnen af den på den Kanten boende äro, nembln 1o Bonden Johan Henderβon ifrån Kanganpä, som ojäfwat effter aflagt Eedh intygade, att han är boendes ongefär 3 mihl ifrån Wehuwarpe, och iempte des grannar under Ryska öfwerwäldetz tjd eij heller nyttiat deras wanliga Kyrkiowägh förbij Wehuwarpe, utan letat sig fram igenom Skogar och moraβ, och fördy eij weta gifwa Oplysning j denne Saak, eller hafwa sig här om bekant annat, än det några officerare dem wittnet intet nämbna wiste, enär den effter sluten fredh kommo till landet, hafft derpå i tahl att Lars berychtad, hafwa mördat den wäg farande.

2o Brita Matz dotter ifrån Jankari hemman wittnade jämwäl Edeligen, att hon Åhr 1713 och några åhr där effter, till des Brita med sin förra man undan Ryβarnez afreesta till Stockholm, sig utj Lafwasjärfwi By oppehållit, då fuller ett tahl gådt, att ett lijk är funnit under en Larβes pörtes gålf, men af hwad grund ett slikt rychte warit berättar Brita henne wara aldeles obekant.

3o Matz Michelβon ifrån Pitkäkåski, berättade och effter aflagd Eedh å Book, att i deβe framfarne åren Fålket emellan gådt ett tahl, att ett Lijk under pörtes gålfwet hoos Lars där medelst funnit är, att Een Ring för en fremmande fru där under fallit, men widare har intet han sig där om bekant.

4o Anders Jacobβon ifrån Marianiemi, betygade j lika måtto ojärwat Edeligen, att alt ifrån den tjden inwånare ifrån deβe orter åhr 1713 om hösten begåfwo sig på flychten undan Ryβarne, till österbottniska sidan har talet gådt, det gullringen för Een fremmande Fru, som hwilat j Wehuwarpe under reesan till österbottn, fallit under Pörtes gålfwet, därest ett lijk funnitz, enär bemte ring blef Optagen.

5o Erich Erichβon ifrån Jokihongo äfwen wäl Edeligen afhörd, berättade honom denna Saak angående andat intet wara bekant, än det ett tahl allmänt sedan 1713 om hösten, på den tracten gådt, att Een ung Jungfru eller qwins Perβon den tjden under Lars Matzsons Pörtes gålf är funnen, wid det Een fremmande officerares fruns Ring där sammastädes är worden Optagen, Sommarn därpå fölljande enär wittnet gådt förbij Wehuwarpe, har och därstädes för märkt stanck eller lucht, men om det warit effter Menniskio lijk eller någon dödh häst, som där och hwar effter Ryβarne legat, sade wittnet sig intet weta åtskillia, Anders Jacobβon biföll och här wid wittnet, att äfwen han den tjden för stådt och kändt Een sådan lucht wid Wehuwarpe, men kunde eij heller mera än Erich åtskillia, om det warit effter Menniskio lijk eller annat dödtaβ, och oskiäliga Creatur.

6o Anders Simonβon ifrån Wichteljärfwi inkallad, bekände äfwenwäl Edeln, att den omtalde Fruen, hwars Ring hålles före fallit under gålfwet samma reesa ifrån Wehuwarpe anländt till hans hemwist, därest hon med sitt föllie, som han sig på minner för dröigtz 7 dygn, och siälf så wäl som hennes Piga och flere föllie slagare talt där om, att wid det Ringen blef sökter, har och ett lijk under gålfwet funnitz, hwar om flere reesande den tjden äfwen allmänt talt, ehuruwäl wittnet intet wiste gifwa effterrättelse ifrån hwilken orth bemte Fru; eller flera af hennes föllie slagare woro hemma, sampt förtjden stå till finna, effter ibland den mykenheet då reest undan Ryβarne där om intet befrågat blef, wittnet kunde eij heller åtskillia, antingen den angifne perβon warit en Majors eller Capiteins fru,

7o Påhl Sigfredβon ifrån Jämjärfwi, effter aflagd Eedh betygade, det honom denne Saak angående, eij annat är bekant, än det rychte all mänt gådt, som skulle ett lijk hoos Lars j Wehuwarpe under Pörtes gålfwet Åhr 1713 om hösten wara funnit, enär Ringen där städes skulle Opletas som för Een officerare fru fallit.

8o Sara Simons dotter ifrån Kouku aflade jämwäl den wanliga wittnes Eeden sampt berättade, sig wara hemma ifrån Nyenskantz, och sedan hon där ifrån flychtat Åhr 1713 antagit tiänst på bemte Kouku hemman, doch har hon sig intet bekant det mordh angående Lars angifwes hafwa begådt.

Flere wittnen eller närmare Oplysning j detta måhl, sade Länsman sig intet öfwerkommit, hwarföre Lars Mattβon förestältes hwad här frammanföre intygat är, hwilken som tillförene aldeles wägrar, att intet något sådant lijk utj hans huus funnitz, mindre är något mordh af honom bedrifwit, j öfrigit har och Hlr Landz Cammareraren och Secreteraren på Hlr General Majoren och Landzhöfdingens wägnar j orten af den 18 Octobr sidstl. till Häradz höfdingen förskickat afskriffter af Hlr Generalens Högwälborne Baron Carl Armfeltz dn 11 j samma månad, sampt Hlr Baron och Ladzhöfdingens Högwälborne Petter Stierngrantz dn 30 Sept: sidstl. insände berättelser, innehållandes det senare, att Högbemte Hlr Landzhöfdingen, allmänna publicationer låtit utgå, om den qwins personer som indragne äro kunskap hafwa om det angifwit mordet, med mehra sampt där om infordrat effterrättelse, som enär sådant inkommer högbete Herre låfwar Communicera, Hlr Generalen Armfelt berättar jämwäl hwad den omrörde Fendrichar Enman och Nyman angår, att den förra Enman j förstonne warit under officerare wid Wiborska Infanteriet, hwar ifrån han sedermera kom under Dragoune Regementet, därest han blef Capitn och effter samma Regementes indragande giördes tiänstelöös, och som Hlr Gen: berättar sig för unnit, skall han för tjden j Stockholm sig Oppehålla, den senare nembl. Nyman skall och warit Fältwäbel under Hlr Generalens Regemente, men Åhr 1718 worden för afskedat, och skulle sedan imploijeres under Frij Regementet, doch hwart han tagit wägen eller wistas, skall intet wara bekant, utan för mäler Generalen Ransakningen hafwa rätteligen dem träffat, emedan den den tjden warit på partie till den orten Commenderade, och emedan sedermera inom effterrättelse inlupit hwad beskedh kunnat, inhemptas, huruwida den omrörde Fruen hwars Ring blef efftersökt, enär lijket angifwas wara funnit, eller den qwins personer j Wehuwarpe tillstädes warit, äro till finnandes eller intet; Altså fördy afgör än ytterligare Breef till Högwälborne Hlr Baron General Majoren och Landzhöfdingen j orten med ansökning, att där om beskedh kunde inskaffas, j medler tjd måste Rätten låta beroo med denne Saakes slutlige afgiörande.

 

”Noudattaen edellisten Talvikäräjien Murha-asian päätöstä, jossa syylliseksi epäillään Lauri Matinpoikaa Vehuvarpesta, on asian ajamiseksi Nimismies Anders Sahlberg tuonut esiin todistajiksi niiltä Seuduilta seuraavat asujat, nimittäin:

1) Talonpoika Juho Heikinpoika Kankaanpäästä teki jäävittömänä valan. Sen jälkeen hän kertoi, että hän asuu noin 3 peninkulman päässä Vehuvarpesta. Venäläisten ylivallan aikana ei hän, eivätkä hänen naapurinsa, käyttäneet heidän tavallista Vehuvarpen kautta kulkevaa Kirkkotietään. He kulkivat sinne toista reittiä läpi Metsien ja soiden. Sen vuoksi hän ei osaa antaa Lisävalaistusta tähän Asiaan. Hän tuntee asiaa vain sen verran, että oli ollut joitain upseereita, joiden nimiä hän ei tiedä. Rauhan tultua maahan, oli puhuttu, että huonomaineinen Lauri olisi murhannut matkalaisen.

2) Riitta Matintytär Jankkarin talosta todisti myös jäävittömänä. Hän kertoi, että hän oli Vuonna 1713 ja joitain vuosia sen jälkeen elellyt Lavasjärvellä. Sitten Riitta oli aiemman miehensä kanssa lähtenyt Venäläisten vallan alta Tukholmaan. Lavasjärvellä ollessaan oli siellä levinnyt tarina, että ruumis olisi löytynyt Laurin pirtin lattian alta. Mutta mikä oli sellaisen huhun peruste, sanoi Riitta olevan hänelle täysin tuntematonta.

3) Matti Mikonpoika Pitkäkoskelta teki valan Kirjan päällä. Hän kertoi, että vuosia sitten Kansan keskuudessa kulki muuan tarina. Sen mukaan Ruumis olisi löytynyt Laurin pirtin lattian alta, kun muuan vieras rouva olisi pudottanut jonkun Sormuksen, joka olisi vierinyt sinne. Mutta, sen enempää hän ei tuntenut asiaa.

4) Antti Jaakonpoika Marjaniemestä antoi samalla tavoin jäävittömänä Valallisen kertomuksen.  Sen mukaan näillä seuduilla liikkui vuoden 1713 syksyn aikoihin paljon niitä asukkaita, jotka pakenivat Venäläisiä. Pohjanmaan puolella liikkui tarina Erään vieraan Rouvan kultasormuksesta. Matkallaan Pohjanmaalle Rouva oli levännyt Vehuvarpessa. Siellä häneltä oli pudonnut sormus ja vierinyt Pirtin lattian alle. Kun sormusta otettiin ylös, oli lattian alta löytynyt ruumis.

5) Erkki Erkinpoikaa Jokihongosta myös kuultiin Valallisena. Hän kertoi, ettei tämä asia ollut hänelle muulla tavoin tuttu, kuin mitä yleisesti niillä seuduilla syksyllä 1713 puhuttiin. Tarinan mukaan muuan Nuori Neito tai Naishenkilö oli niihin aikoihin löytynyt Lauri Matinpojan Pirtin lattian alta, kun erään vieraan upseerin rouvan Sormusta piti sieltä ottaa ylös. Todistaja oli sitä seuraavana kesänä kulkenut Vehuvarpen ohi. Sieltä hän oli havainnut leijailevan ruumiin löyhkän. Mutta tuliko haju Ihmisen ruumiista vai kuolleesta hevosesta, joka olisi Venäläisten jäljestä siellä maannut, ei todistaja voinut erottaa. Antti Jaakonpoika vahvisti tämän todistuksen. Myös hän oli noihin aikoihin tunnistanut tuollaisen hajun Vehuvarpessa. Mutta ei hänkään sen paremmin kuin Erkki kyennyt erottamaan, oliko haju peräisin Ihmisruumiista vai lähtikö se jostakin kuolleesta Elukasta.

6) Antti Simonpoika Vihteljärveltä kutsuttuna antoi samoin todistuksensa valallisena. Hän kertoi, että puheena oleva Rouva, jonka Sormus piti aiemmin pudota lattian alle samalla matkalla Vehuvarpesta, saapui hänen kotipaikalleen. Antin muistin mukaan Rouva seurueineen viipyi heillä 7 vuorokautta. Silloin niin hän itse kuin hänen Piikansa sekä useat hänen seurueestaan puhelivat, että, kun Sormusta etsittiin, löytyi lattian alta ruumis. Samaa sanoivat monet sen ajan matkaajista. Todistajalla ei ollut tietoa, miltä paikkakunnalta mainittu Rouva tai hänen seurueensa jäsenet olivat kotoisin ja mistä heidät voisi löytää. Siihen aikaan kulki niin paljon matkaajia karkuun Venäläisten alaisuudesta, ettei tullut kyseltyä heidän kotipaikkaansa. Todistaja ei myöskään osannut sanoa, oliko sanottu henkilö Majurin vai Kapteenin rouva.

7) Pauli Siponpoika Jämijärveltä todisti tehtyään Valan. Hän sanoi, että tämä asia ei ole hänelle ollenkaan tuttu. Mutta hän on kuullut siitä yleistä huhua. Sen mukaan Laurin Vehuvarpesta Pirtin lattiasta olisi Vuoden 1713 syksyllä löytynyt ruumis. Se tuli esiin, kun Sormusta, joka oli pudonnut Joltakin upseerin rouvalta, haettiin seiltä.

8) Saara Simontytär Koukusta teki myös tavallisen Todistajainvalan. Hän kertoi olevansa kotoisin Uusiskanssista. Sieltä hän oli paennut Vuonna 1713 ja ottanut pestin mainitusta Koukun talosta. Hän ei ole lainkaan tietoinen siitä murhasta, jonka on kerrottu tapahtuneen Laurin luona.

Nimismies sanoi, että enempää todistajia tai parempaa Valaistusta tähän asiaan ei tällä kertaa ole voitu saada. Edellisen vuoksi Lauri Matinpojalle muistutettiin, mitä hän on täällä aiemmin todistanut. Siinä hän kokonaan kielsi, ettei mitään sellaista ruumista ole löytynyt hänen talostaan. Vielä vähemmän hän olisi syyllinen johonkin murhaan. Lisäksi on Herra Lääninkamreerin ja Sihteerin seudun Herra Kenraalimajurin ja Maaherran puolesta 18. viime Lokakuuta Kihlakunnantuomarille lähettämä kopio Herra Kenraalin Korkeanjalosukuisen Paronin Carl Gustaf Armfeltin 11. samaa kuukautta, sekä Herra Paronin ja Maaherran Korkeanjalosukuisen Petter Stierncrantzin 30. viime Syyskuuta lähettämistä kertomuksista. Näistä jälkimmäinen sisälsi, että Arvoinmainittu Herra Maaherra, on yleisessä julkaisussaan antanut kuuluttaa, onko jollakin tietoa näistä naishenkilöiltä, jotka on vedetty mukaan ilmiannettuun murhajuttuun ja muun muassa vaatinut siitä lisätietoa. Kun sellaista tulee Arvoinmainitulle Herralle, lupaa hän antaa sen tiedoksi. Herra Kenraali Armfelt kertoi vielä mainituista Vänrikeistä nimiltään Enman ja Nyman. Edellinen eli Enman oli aiemmin ollut Viipurin Jalkaväenupseeri. Sieltä hän oli sittemmin tullut Rakuunarykmenttiin. Siellä hänet nimitettiin Kapteeniksi ja saman Rykmentin lakkautettua hän jäi työttömäksi. Ja kuten Herra Kenraali on suvainnut kertoa, on hän sittemmin elättänyt itsenä Tukholmassa. Jälkimmäinen eli Nyman oli ollut Vääpelinä Herra Kenraalin Rykmentissä. Vuonna 1718 hänet oli erotettu palveluksesta. Sen jälkeen häntä lienee pyydetty Vapaarykmenttiin. Minne hän meni tai missä asustaa, siitä ei ole tietoa. Lisäksi Kenraali mainitsi Tutkimuksessa selvitettyjen henkilöiden olevan oikeita, kun he siihen aikaan olivat komennettuina sen seudun joukkoihin. Tämän jälkeisissä tiedusteluissa ei ole saatu vastausta, mitenkä siihen liittyvä Rouva, jonka Sormusta on etsitty, kun ruumis oli tullut esiin tai ne Vehuvarpessa paikalla olleet naishenkilöt, ovat löydettävissä vai eivätkö ole. Siksi lähetetään vielä uusi Kirje Korkeanjalosukuiselle Herra Paronille Kenraalimajurille ja seudun Maaherralle pyynnöllä, että siihen pitäisi saada vastaus, koska Oikeuden täytyy jättää tämä Asia lopulliseen päätökseen.”

 

4) Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1724–1724 (KO a:36), Hämeenkyrön ja Ikaalisten kesäkäräjät 3., 4., 5. ja 6.6.1724 sivut 235–237v., jaksot 274–277 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27095231

--

 

5)

Här är förbigångit, hwad som förelupit j Saken angående Lars Mattβon j Wehuwarpe, som är angifwen för mord, hwilket den Höglåfl. Kongl. HoffRätten är hemstält.

 

”Tässä on ohitettu juttu, mitä on tapahtunut Asialle, joka koskee Lauri Matinpoikaa Vehuvarpesta, joka on ilmiannettu murhasta. Juttu on alistettu Korkea-arvoiselle Kuninkaalliselle Hovioikeudelle.”

 

5) Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1728–1728 (KO a:40), Hämeenkyrön ja Ikaalisten kesä- ja syyskäräjät 23., 24., 25. ja 26.9.1728 sivu 262v., jakso 301 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27104603  Päiväys 29.9.1728.

--

 

(Kirj. huom. Koska asiaa ei ole sen tarkemmin kirjoitettu renovoituun tuomiokirjaan, on todennäköistä, että juttu kuivui kasaan.)