Kyrön- tai Hämeenskanssi

Tuo Kyrön saarron (Kyroskans) nimellä tunnettu paikka Hämeenkankaalla Karviassa on kirjallisuudessa usein mainittu, mutta kertomusta siitä ei ole tiettävästi julkaistu. Seuraavat matkalta, kymmenkunta vuotta sitten tehdyt muistoonpanot paikasta ansainnevat ehkä sentähden julkaisemista.

Tarinan mukaan on varustuksistaan nimitetty Kantin talo vanhin Karviassa, sitä lähinnä Iso-Karvia. Noiden talojen pellot olivat ensin ojattomia ja vaottomia; vasta myöhemmin jaettiin vainiot sarkoihin. Nyt on Kantin talo, yhteensä  1/3 manttalia, jaettu kahtia. Talot ovat Karvianjärvestä etelään päin laskevan Honkojoen itärannalla, korkean ehk'ei aivan jyrkän törmän reunalla. Joen länsiranta on paljoa matalampi ja siis kokonaan Kantin puolelta alttiina. Sekä tasanko itäisellä törmällä, että läntinen rantamaa ovat varsin tilavia ja mukavia sotajoukkojen järjestämiselle.

Kantin emätalon kohdalla on silta, jonka ylitse maantie vie Kauhajoelle ja Pohjanmaalle. Tie laskee oikealta puolen taloa ja tekee törmän vierteessä mutkan vasemmalle siltaa kohti. Tuosta tienmutkasta ulettuu multavalli noin 250 syltää pitkin törmän vierrettä etelään päin aina muutamaan metsäiseen mäkeen asti.

Törmässä laskevan maantien uran kohdalla, noin 25 askelta törmän reunasta on vanha aitta, jonka oven yläpuolella sekä takaseinän alimmaisessa hirressä on vuosiluku 1710. Oven päällä olevassa vuosiluvussa on loppunumero 0 nähtävästi nykyisin muutettu 9:ksi. Aitan joenpuolisen etuseinän alipuoli on täynnä kiväärinkuulan reikiä: tykin kuulasta ei ole yhtäkään jälkeä. Myöskin aitan alla olevassa törmässä löyttään usein kiväärinkuuloja, mutta joen länsirannalta niitä ei ole löytty. Silloin kuin tuota sotaa taisteltiin oli tarinan mukaan silta poltettu. Kertoja arveli, vaikka hän ei näyttänyt olevan aivan varma asiasta, että Ruotsalaiset olivat olleet Kantin puolella.

Vanhin tieto tästä varustuksesta on Nuijasodan aioilta. Siinä kertomuksessa tuosta sodasta, joka on julkaistu Turun Sanomissa (Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo) 1778, sanotaan näet että Klaus Fleming oli teettänyt Hämeenkankaalle vallituksen (låtit uppkasta en skans), jota vielä sanotaan Hämeenkantiksi (Tavastskans). Jäljet paikan varustuksista, kuten koko paikan asemakin, osoittavat että hyökkäystä odotettiin pohjosesta eli Pohjanmaalta käsin, eikä etelästä, kuten Carlsson kertomuksessaan Ikalisten pitäjästä otaksuu.

Seuraava Historiallisessa Arkistossa III julkaistu tieto varustuksesta Hämeenkankaalla on Kustaa II:sen Aadolfin aialta, jolloin eräs majuuri Yrjö Juhananpoika Svinhufvud sinne teetti saarron, johon hän salpasi kruunun palveluksesta karanneita sotamiehiä. Jos lausemuoto tässä tiedossa on oikea, niin on tuo saarto mahtanut olla toista laatua, kun yllä mainittu vallitus. Sitä todistaa myöskin sekä se seikka, että Svinhufvudia sanotaan linnanisännäksi (kommendant), että seuraava tieto kirjasessa Om Hushållningen i Finland i akt tagit under Resor i Finland i Österbotten af Erik Juvelius Rector Scholae i Gamla Carleby, Stockh. 1773, s. 10 ja 11. Matkallaan suvella 1773 Ilmajoelta Hämeenkankaan yli, tuli Juvelius taloon nimeltä Kantti (Skansen), joka on korkealla mäellä. "Täällä näin", sanoo hän, "multavalleja siellä muinoin varustetusta saarrosta. Minä lepäsin päivällisen yli tämän talonpojan luona, joka asui aika mukavasti jokseenkin kauniissa huoneissa, vaikka oli toista lääniä, jossa tavataan ainoastaan pirttejä. Kun kysyin miksi siihen ennen oli perustettu saarto, niin vastasi talonpoika suomeksi: Kun oli hätäaika Ruotsissa, niin että venäläinen pelkäsi Ruotsia ja Ruotsi venäläistä. Linnoitus piti olleen varustettu multavalleilla, joilla tykit lepäsivät, kahdella rautaportilla ja muutaman (några) sadan miehen vartijaväellä". Täältä Juvelius matkusti Ikalisiin ja kertoo että kankaan lopulla tie kohosi 'hirveän korkealle mäelle', josta kyytipoika sanoi näkyvän Ikalisten, Hämeenkyrön, Mouhijärven, Alavuen ja Kankaanpään kirkot.

Liekö saarto Ison vihan aikana ollut varustettu, ei ole tietty, mutta 1808-vuoden sodassa siinä talonpojat ja kasakat taistelivat, kuten tarinan mukaan kerrotaan Suomettaressa 1859, n. 6 ja 7, ja Carlssonin kertomuksessa Ikalisten pitäjästä. Sen kahakan muistoja ovat ehkä kuulain lävet yllä mainitussa aitassa.

(Suomennos J. R. Aspelinin kirjoituksesta on Juhana Lehtisen artikkelista Muinaisjäännöksiä Ikaalisten kihlakunnassa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja VI, Helsinki 1883.)

Rakuunakapteenin selkäsauna - Mellakka Kauhajoella 1658

Kenraalikuvernööri Gustaf Horn kehotti etsimään Hämeenmetsässä piileskeleviä sotilaskarkureita. Syksyllä 1658 lähti rakuunakapteeni Arvid Timi Kyrön skanssista joukkoineen ottamaan kiinni Kauhajoella oleskelevia karkureita. Samalla matkalla värvättiin uusia sotilaita.

Tieto Timin tulosta tavoitti Kauhajoen ja noin 20 miehen joukko lähti vastaan virasta erotetun papin Sigfridus Nicolain johdolla. Muut olivat enimmäkseen kauhajokisia talonpoikia. Joukko saapui Satakunnan rajalle kolme vuorokautta ennen Timiä.

Kauhajoen puolelle tultuaan Timi asettui lepäämään erääseen tupaan. Tällöin talonpojat Sigfriduksen johtamina hyökkäsivät. Timi ja luutnantti Nandelstad pahoinpideltiin niin huonoon kuntoon, ”etteivät koskaan saaneet entistä terveyttään takaisin." Värvätyt uudet sotilaat pakenivat paikalta, myös mellakan aloittaneista talonpojista osa yritti kesken karkuun.

Yrjö Tuomaanpojan rikkoi rakuunakapteeni Timin miekan ja pistoolin, joita tämä käräjöi vuosia myöhemmin takaisin.

Tapahtumia käsiteltiin käräjillä moneen kertaan vuoteen 1665 saakka. Ilmajoen kihlakunnanoikeuden ja Turun hovioikeuden päätöksillä mellakan pääsyylliset saivat kuolemanrangaistuksen. Kuolemaan tuomittiin kapinajohtaja Sigfridus Nicolai, Lauri Tuomaanpoika Pukkila, Juho Teofiiluksenpoika, Pentti Brasieren, Matti Tajanu eli Taijanen, Jaakko Niilonpoika Filppula, Heikki Tuomaanpoika Filppula ja Yrjö Tuomaanpoika. Kuningas Kaarle XI kuitenkin armahti tuomitut ja määräsi heille 100 – 200 hopeataalarin sakkorangaistukset. Armahdetut myös määrättiin armeijan palvelukseen.

Muut mellakoitsijat, Antti Yrjönpoika Keturi, Sipi Antinpoika, Sakari Tuomaanpoika, Sipi Simonpoika, Klemetti Heikinpoika Heikkilä, Aukusti Hannunpoika Ikkelä, Matti Pertinpoika Kyyny, Pertti Sipinpoika Yrjänäinen, Simo Matinpoika ja Erkki Yrjönpoika Kokko, saivat kukin 50 hopeataalarin sakkorangaistuksen. Myös heidät määrättiin palvelukseen. Lisäksi tuomittujen tuli yhteisvastuullisesti maksaa Timille ja Nandelstadille kipurahoja 200 hopeataalaria. Sakot oli mahdollista suorittaa kujanjuoksulla.

Vielä 1660-luvun lopulla osalla sakkorangaistuksen saaneista oli niitä rästissä. Tuomitut eivät myöskään lopulta joutuneet armeijaan, ainoastaan Jaakko Niilonpoika Filppulan oli palkattava sotilas.

Jaakko Niilonpoika Filppula valittiin sakoista selvittyään lautamieheksi, mikä kertoo, ettei Kauhajoella mellakoitsijoita pidetty rikollisina.

Lähteet:
Ruismäki Liisa 1987: Kauhajoen historia - Esihistoriasta vuoteen 1918, s. 254 - 255
Luukko Armas 1945: Etelä-Pohjanmaan historia III - Nuijasodasta Isoonvihaan, s. 427 - 428

Antero Perttula 2016: Rakuunakapteeni Timin selkäsauna ja sotamies

Antero Perttula 2018: Timin Sikalan autio Olavi Tapaninpojalle 1664

Antero Perttula 2018: Olavin veljen Pekka Tapaninpoika Sikalan menehtyminen 1668