Pentti Papunen 1983
Kyrön oikeus 1200-luvulla

Sastamalan itäpuolella kirkollinen verotus sai alusta alkaen muusta Satakunnasta poikkeavan luonteen. Siitä ei tullut säännönmukaisten kymmenysten maksamista vaan sovittujen verotavarojen eli parselien vuotuista suorittamista, mikä oli tietyssä suhteessa eränkävijätalonpoikien lukumäärään ja heidän saaliisiinsa. Näitä koskeva kirkon ja talonpoikien kesken tehty sopimus tunnetaan nimellä Kyrön oikeus. Vaikka vanhimmat sen sisältöä selostavat asiakirjat ovat peräisin vasta 1400-luvulta, Kyrön oikeuden katsotaan olleen voimassa jo kaksi vuosisataa aikaisemmin. Saman mallin mukaisia verosopimuksia eli -oikeuksia vahvistettiin sitten muuallekin sisämaahan sitä mukaa kuin läntisen kristikunnan piiri maassamme laajeni. (Papunen 1983, 130.)

Hämeenkyrön kirkkoherra Jöns ym. 1483:

Codex Aboensis, faksimile

"Tämä on kyrön oikeus (Kyru raet), jota he suorittavat papille. Ensiksi kaksi karpiota ohria papin koukulta ja kaksi kuormaa heiniä, kaksi naulaa humaloita, yksi kinkku (bösth = pöysti), kolme naulaa hamppua, yksi naula voita jokaiselta lehmältä. Samoin yksi karpio rukiita ruokalisänä ja yksi leiviskä tuoretta kalaa syksyisin niiltä, jotka kalastavat; samaten kaksi äyriä ruumiin siunauksesta ja kaksi valkonahkaa koukulta."

Vanhinta kerrostumaa Kyrön oikeudessa olivat erilaiset metsästysverot, joita muutettiin rahamaksuiksi tai karjatalouteen kohdistuviksi veroiksi sitä mukaa kuin eränkäynnin tuotto keskiajan vuosisatoina kävi yhä niukemmaksi. Pitäjänkirkon oli määrä saada jokaiselta jousimieheltä - käytännössä siis melkein kaikilta miehiltä - vuosittain yksi oravannahka, mutta piispa sai turkisosuutensa arvokkaampina nahkoina, kärppinä ja näätinä. Ne tosin korvattiin useimmiten rahaveroilla ainakin jo 1400-luvulla. Jokaisesta kaadetusta karhusta ja hirvestä kuului yksi lapa pitäjän papille, mutta 1500-luvulla tämä vero tuotti enää satunnaisesti ja vähän; niinpä papille vaadittiin kinkku jokaisesta pitäjässä teurastetusta siasta, vieläpä niin, että nekin, jotka eivät sikaa teurastaneet, joutuivat maksamaan rahana puoli äyriä. (Papunen 1983, 271.)

Lähde:
Hämeenkyrön historia I.
Esihistorialliselta ajalta vuoteen 1721.
Pentti Alhonen
Matti Huurre
Terhi Nallimaa-Luoto
Pentti Papunen