Pentti Papunen 1996
Tiet ja sillat

.. Talvisaikaan oli liikkuminen reellä joutuisaa, ja Ikaalisissa olikin poikkeuksellisen runsaasti hevosia jo 1500-luvulla. Heti kun Kyrösjärvi jäätyi rannoiltaan kantavaksi, jäi Hämeenkankaan tie toissijaiseksi ja mieluiten kuljettiin Hämeenkyrön Järvenkylästä alkavaa talvitietä, joka meni ensin Aningaistenlahdelle, siitä Osaran länsipuolitse Sikurinlahdelle, Läkäänlahdelle ja maitse Kyrösselän rantaan Hiidensarven länsipuolelle ja edelleeen Kalinlahdelle. Kurinperän kautta matka jatkui Taivallahdelle tai - ellei poikettu Ikaalisten kylässä - oikaistiin Karttuun ja sieltä Kiialan ja Höytölän ohi Heittolaan, missä tie nousu maalle Viljakan talon kohdalla. Täältä matka jatkui Linnankangasta ja Vääräjoen vartta Parkanojärven eteläpäähän; jäältä poikettiin maalle lähellä järven pohjoispäätä, mistä jatkettiin vesistön suunnassa Kuivasjärvelle ja Matkuslammin kautta lääninrajaa ja Ilmajokea kohti.

Hämeenkankaan tie (vas.) 1 Järvenkylä, Nuutti 2 Vehuvarpee 3 Kuninkaanlähde 4 Niinisalo 5 Kantti (Skanssi) 6 Nummijärvi Pohjanmaan talvitie (oik.) 1 Järvenkylä, Nuutti 7 Aningaistenlahti 8 Sikurin- ja Läkäänlahti 9 Kallinlahti 10 Karttu 11 Höytölä 12 Heittola 13 Veneslinna ja Linnankangas 14 Parkano 15 Laurinkangas 16 Kuivasjärvi 17 Koskue

Satakunnasta pohjanmaalle vievä Hämeenkankan - Pohjankankaan tie (kartassa vasemmala) raivattiin kulkukelpoiseksi viimeistään keskiajan lopulla. Sitä voitiin kulkea ratsain, reellä tai hevosvetoisilla purilailla, ja postitieksi se kunnostettiin 1600-luvun puolimaissa. Talvitie oli maantietä lyhyempi ja joutuisampi mutta kelirikkojen rasittama. Sen alkuosa on tässä piirretty kulkemaan Osaran ja Kolkon länsipuolitse, mistä professori N. A. Osara on kirjoittajalle maininnut. Muilta osin kartta noudattaa Viljo Alasen tutkimuksen suuntaa.

Kyrösjärven jäällä tarvittiin talvisin viittoja, jotteivät kulkijat olisi lumituiskussa ja pimeässä eksyneet. Tie tosin meni enimmäkseen niin lähellä järven länsirantaa, ettei eksymisvaaraa juuri ollut. Kyrösselän itäpuolen kyliin mentäessä jouduttiin kyllä ylittämään suuriakin selkiä. Parkanolainen Sven eli Soini Martinpoika (Kana) vaati Kyrön käräjillä helmikuussa 1630 pitäjältä palkkaa sitä, että oli raivannut ja viitoitanut Pohjanmaan tien. Hänelle päätettiinkin maksaa äyri joka talosta.. (IEEH I , 328 - 329.)

IEEH = Ikaalisten enstisen emäpitäjän historia