©Antero Perttula 2023
Vatsiaisten rahalöytö

Vatsiaisten kylä on jonkin matkaa Hämeenkangaasta pohjoiseen peltoaukean takana Kyrösjärven rannalla. Tämän kylän läpi kuljettiin kangastieltä Ikaalisiin ja olipa Kyrönkankaantien kestikievarikin jonkin aikaa Vatsiaisilla Luukkaan talossa. Kylä oli aikaisemmin tavan mukaan talorykelmä, jossa talot olivat nurkka nurkassa toisissaan kiinni . Tällä entisellä kyläalueella tehtiin 1966 Suomen tähän asti suurin rahalöytö, johon kuului kaksi maitokärryllistä kupariplootuja yhteispainoltaan 211 kg. Rahoja oli 127 kappaletta. Niiden lyöntivuodet ajoittivat välille 1711-1740. Plooturahoja käytettiin Ruotsin valtakunnassa vuosina 1644-1768. Ensimmäiset plootut olivat pyöreitä, paksuja ja suurenkokoisia. niiden valmistaminen tuli kuitenkin kalliiksi, ja siksi ruvettiin lyömään nelikulmaisia rahoja. alun perin rahaan käytetty kupari vastasi rahan hopea-arvoa, mutta kun kuparin hinta laski ja sitä toisaalta lyötiin yhä enemmän rahaksi, plootut menettivät ostovoimaansa suhteessa hopeaan. jotta olisi pysytty tasoissa hopean arvon kanssa, olisi ollut lyötävä yhä suurempia plootuja. Aluksi näin tehtiinkin, mutta sitten ruvettiin kuparimäärää rahoissa pienentämään ja aina uudet rahat olivat entisiä pienempiä kooltaan. Tästä seurasi, että vanhoja kookkaita plootuja ei enään kannattanut käyttää rahoina, niistä sai paremman hinnan myymällä ne metalliksi. Kupariplootuja laivattiin Englantiin vaihdettavaksi tavaroihin.

Kupariplootuissa oli viisi leimaa. Keskellä olevassa leimassa oli ilmoitettu rahan arvo. Kaikissa neljässä kulmassa olevissa leimoissa oli lyöntivuosi, kruunu ja hallitsijan nimikirjaimet joskus koko nimikin.

Ruotsin kupariplootut olivat suurimmat maailmassa koskaan valmistetut metallirahat. Vuoden 1715 yhden taalerin plooturaha painoi kolme kiloa. V.1644 liikkeelle lasketut kymmenen taalerin rahat olivat 20 kiloa kappale. Silti plooturahoista sanottiin, että ne olivat kannettavia. Kannettavuudesta huolimatta niiden kuljettamiseen liittyi ongelmia. Tavallisesti niitä kuljetettiin köyteen sidottuna selässä tai työnnettiin suurempia summia kärryillä.

pienestäkin rahallisesta määrästä tuli niin huomiota herättävä kasa, että rahojen säilytys tuotti vaikeuksia. Noina aikoina isäntä yleensä yksin tiesi rahakätkönsä paikan ja hautasi usein aarteensa maahan, koska muita varmoja säilytyspaikkoja ei ollut. Näitä talonpojan kassakaappeja on sitten löytynyt_--Vatsiaisten löydön jälkeen kaksikin suurehkoa aarretta- eikä niillä enään ole samaa uutis- tai museoarvoa kuin Vatsiaisten löydöllä. Esim. Lammilla 1986 löydetyt plooturahat(55 kpl) palautettiin tutkimisen jälkeen löytäjälle, joka piti osan itse ja loput myi.

Vatsiaisten löytöä pyrkivät lehtimiehet ja monet paikkakuntalaiset yhdistämään ns. Varpeen ryöstöön 1808. Tämänkaltaisen yhteyden tutkijat kuitenkin heti kumosivat. Plooturahoja ei Kustaa 3:n toimeenpaneman rahauudistuksen jälkeen käytetty kuin lyhyen aikaa. Lopullisesti ne poistettiin 1778. Jäljellä olevat plootut kehotettiin käyttämään kunkin mielen mukaan tai laivaamaan ulkomaille. Ennen käytöstä poistoa oli plootut mahdollista vaihtaa uusiin hopeapitoisuudeltaan muuttumattomiin riikintaalareihin. Riikintaalari jakautui 48 killinkiin ja se taas 12 runstykkiin. plooturahoja lunastettiin kurssiin 12 taalaria riikintaalaria kohti. Jonkinlaisen kuvan riikintaalarin arvosta antanee tieto, että v.1785 makettiin hoitolapsesta hoitajalle yksi riikintaalari kuukaudessa. Valkoisia villasukkia riikintaalarilla sai neljä paria, ja hovioikeuden asessorille maksettiin palkkaa 400 riikintaalaria vuodessa.

Jos haluamme tarkastella Vatsiaisten löydön rahallista arvoa, voimme painon mukaan arvioida sitä karkeasti sen mukaan, että Lammilla löydetty runsas sata kiloa oli arvoltaan 132 taaleria ja kun Vatsiaisten löytö painoi yli 211 kg, ts. runsas 200 kg tulisi sen arvoksi n.280 taaleria. Riikintaalereiksi muunnettuna summa olisi 23 1/3 riikintaaleria. Tällä rahamäärällä olisi v:n 1785 hintojen mukaan voinut saada hoitajan kahdelle hoitolapselle lähes vuoden ajaksi. Jos taas olisi sijoittanut summan valkoisiin villasukkiin, niitä olisi saanut 93 paria. Hovioikeuden asessori olisi tällä rahasummalla tehnyt töitä kolme viikkoa. Kovin merkittävästä omaisuudesta ei siis ole ollut kyse.

Vatsiaisten rahalöydön paikalle on Ikaalinen-seura pystyttänyt muistomerkin, jonka on suunnitellut maisteri Pentti Pupunen. Muistomerkki on luonnonkivien ympäröimällä betonijalustalla oleva kivi., jossa olevassa kuparilaatassa on teksti: "Tältä paikalta löytyi v.1966 Suomen suurin rahakätkö, yli 211 kg Ruotsin rahaa vuosilta 1711-1740. Aarre kertoo pikkuvihan rauhattomista ajoista. Ikaalinen-seura".