1)

Nybyggiarne i Kauhajokj grentzade till Tawasteskogen, Markus Eskelßon och Larß Hinderßon Vpwijste hans Nådes Herr Baronens och Landzhöfdingens Höghwälb^ne Hl^r Gustaf Grasses resolution af dⁿ 25. Julij 1690, som ifrån Häredz Rätten att uptaga den excess som Tawaste skogz? Skantz boerne Mattz Thomaßon och Sigfredh Thomaßon emoot deß  ____le föröfwat hwar effter som ock Hl^r Landzhöfdingens af Åbo lähn Höghwälborne Hl^r Baronens Lorentz Creutzes wicaria Assessoren Hl^r Erich Faladers dom pålagt haar han wedh Häradz Tinget i den saaken att Comparera, som deraf af den 12. Julij 1690 förmähler. Altså beswärade de? Nybyggiarne sigh att deres huus för dem Neder huggne och deres egendoohm Spolierade äre, effter som dee och weedh Häradz Rätten uth Tawaste Kyrå af deße Skantzeboor skola såsom löösdrifware drefne?, och handel öwer hårdt handterade wara. Mattz Thomason wedh Skantzen der emooth beswärade sigh att dee giöra honom stoort intrång på hans bebrefwade och Råålagde giestgifwerie Lägenheet Vpwijsandes Häredz ting bewijs af A^o 1654 dⁿ 10. och 11. februarij af Abraham Collanio Vthgifwit som förmehler huruledes Mattzses Fader giestgifware på Skantzen Thomas Jöranson hade beswärat sigh som skulle han af näst boende så trängder wara, att han uthan deres låff och minne på allmänningen icke kunde fåå brenneweedh, mindre något annat, derföre ähre owälde män Jöran Thomason och Jöran Larson i Jemijerfwj Nämbde som skulle Gästgifwarens och dher nerboendes legenheet besee och afwittra under gästgifweriet ett styke skogh där han kunde taga sin tarf oklandrat, doch att nerboende icke skulle effter förnär hwilke ber^de Män till bem^te giestgifware ett stycke landh afwittrat hafwa innom fölliande Råår Nämblⁿ Alaachteisten Luoman suu, Kangahanjerfwen ojansuu Sulaharan Luoma Pahonluomansuu, Lahdenluomanladuwa, och sedan åther till Ala ahteisten Luomasuu, Vthi hwilket landh fordom Landzhöfdingen Sahl: Höghwälborne Hl^r Lorentz Creutz A^o 1655: dⁿ 11 Julii honom immission gifwit, såsom och fordoom Landzhöfdingen Höghwälborne Hl^r Haraldt Oxe A^o 1671 dⁿ 24. Januarij, Oppå Högl: Kongl: HåfRättens resolution af den 25. Novemb: 1670 till samma Råågångh excution gifwit. Men bemelte klagande Kauhajåkjboor, så wähl som andra, och iämwähl dhee af Nämbden som, om berörde lägenheet kunnige ähre, sade, att om=Cretzen af ber^es Råågång skulle wara till 8 á 10 mihl, och där sampt i Neigden sammastädes kunna till Kongl. Maij^tz Tiänst existeras eett heelt Capelle gield, och att berörde giestgifware utj Neigden till sitt boställe skall hafwa så godh lägenheet som han behöfwer.    Rätten pröfwade denne Saaken wara af sådan importance, och Kongl: Maij^tz Angelegen interesse fordra therå, att Landtmätare af bägge Landzhöfdinge dömen upgåå och Geographice affatta Trätomarken och Råågången emellan Finlandh och Österbottn, hwar effter seedan Nybyggiarne till landzsens Cultur planteras kunde dhen turbation och hinder, hwilket ähre des behörlige befordran till H^s Nåde Höghwälborne Hl^r Baronens och Landzhöfdingens befordran i ödmiukheet heemställes.

Kauhajokisten uudisasukkaiden Markus Eskonpojan (Paholuomasta; Katko) ja Lauri Heikinpojan (Härkönen Paholuomasta; Lauhala) tilat rajoittuivat Hämeenmetsään. He esittivät päätöksen, jonka hänen armonsa herra paroni ja maaherra korkeanjalosukuinen vapaaherra Gustaf Grass oli antanut 25. heinäkuuta vuonna 1690. Sen johdosta kihlakunnanoikeuden tuli ottaa käsittelyyn se ilkivalta, jota Hämeenmetsän Skanssin asukkaat, Matti ja Sippo Tuomonpoika, olivat harjoittaneet heitä kohtaan. Sen jälkeen kauhajokiset esittivät herra Turun läänin maaherran korkeanjalosukuisen vapaaherran paronin Lorentz Creutzin (nuoremman) viransijaisen asessori herra Erik Falanderin (vuonna 1691 aateloituna Tigerstedt) antaman tuomion. Sen mukaan kihlakunnanoikeus oli määrätty ottamaa asia tarkasteluun, kuten siitä 12. heinäkuuta 1690 oli mainittu. Uudisasukkaat valittivat, että skanssilaiset olivat lyöneet heidän talonsa maan tasalle ja hävittäneet heidän omaisuuttaan. Se oli tapahtunut sen jälkeen, kun nämä Skanssin asukkaat olivat Hämeenkyrön kihlakunnanoikeudessa syyttäneet heitä irtolaisiksi ja käsitelleet heitä kovakouraisesti.

Matti Tuomonpoika Skanssista valitti kauhajokisten tehneen suurta haittaa hänelle vahvistetun ja rajoilla merkityn kestikievarin tiluksille. Hän esitti Abraham Collanion antaman todistuksen kihlakunnanoikeuden 10. ja 11. helmikuuta vuonna 1654 tehdystä pöytäkirjasta. Siinä ilmaistiin, että Matin isä, Skanssin kestikievari Tuomo Yrjönpoika, oli valittanut, kuinka hänen lähellään asuvat olivat ahdistelleet häntä. Häirintä oli ollut niin hurjaa, ettei hän olisi ilman heidän lupaansa saanut ottaa yhteismaalta edes polttopuita, saatikka sitten jotain muuta. Sen vuoksi puolueettomien miesten, Yrjö Tuomonpojan ja Yrjö Laurinpojan Jämijärveltä muodostaman lautakunnan, oli pitänyt katselmoida kestikievarin ja heidän naapuriensa tilukset. Lautamiesten piti erottaa kestikievarille metsäkappale. Sitä hän saisi nauttia laillisesti tarpeeseensa moitteettomasti, kuitenkin siten, ettei se tulisi liian lähelle naapureita.

Sanotut miehet erottivat mainitulle kestikievarille maakappaleen. Skanssille tuli seuraavat rajat:

• Ala-Ahteistenluomansuu →

• Kangasjärven ojansuu →

• Sulanhaaranluoma →

• Paholuomansuu →

• Lahdenluomanlatva ja sitten takaisin →

• Ala-Ahteistenluomansuuhun.

Muinainen maaherra, edesmennyt korkeanjalosukuinen vapaaherra Lorentz Creutz (vanhempi) oli antanut Tuomo Yrjönpojalle 11. heinäkuuta vuonna 1655 kyseiselle maalle immission eli asukasoikeuden eli haltijakiinteen. Sittemmin muinainen maaherra korkeanjalosukuinen herra Harald Oxe oli vahvistanut samat rajat 24. tammikuuta vuonna 1671. Sen hän oli tehnyt korkea-arvoisen kuninkaallisen hovioikeuden päätöksen 25. marraskuuta vuodelta 1670 mukaan.

Aiemmin mainitut kantajina toimivat kauhajoenasukkaat, yhtä hyvin kuin toiset sekä myös tilukset tunteva lautakunta, sanoivat nyt, että tilusrajojen ympärysmitaksi tulisi 8–10 peninkulmaa (peninkulma oli vuodesta 1655 lähtien 10.688 metriä, siis pinta-alana olisi noin 45.700–71.300 hehtaaria; vertaa Ilmajoen laamanninkäräjät 19.8.1696). He jatkoivat, että alue vastaisi kuta kuinkin näillä seuduilla Kuninkaallisen Majesteetin palvelijalle annettavaa kokonaista kappelikuntaa. He totesivat vielä, että kestikievarilla tulee nyt olemaan talolleen seudulta riittävän hyviä maita niin paljon kuin se tarvitsee.

Oikeus harkitsi, että tällä asialla oli Kuninkaalliselle Majesteetille melkoinen taloudellinen merkitys ja tärkeä etu vaalittavana. Siksi molemmista maaherrakunnista maanmittarin pitää tulla tekemään maantieteellinen kuvaus sekä rajankäynti Suomen (Satakunnan) ja Pohjanmaan väliseltä riita-alueelta. Sen jälkeen uudisasutusten viljelyyn ottaminen voisi tapahtua esteittä. Kaikki edellinen oli asianmukaisesti lähetettävä vahvistettavaksi ja nöyryydellä alistettava hänen armolleen korkeanjalosukuiselle vapaaherralle paronille ja maaherralle.”

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1691–1691 (KO a:9), Ilmajoen varsinaiset talvikäräjät 23., 24. ja 26.1.1691

sivut 91–93, jaksot 49–50 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77842755
 

2)
Mattz Thomason i Skanzen kärde Henrich Johanßon i Mieta om 2 dal^r Skuld; Hendrich war nu sielf eij tilstädes uthan Nämbdeman Anders Bertilßon berättade att han gälden Rättigt Tillstådt; dy dömbdes han till Mattz 2 dal^r K^rmt betahla.

”Matti Tuomonpoika Skanssista syytti Heikki Juhonpoikaa Miedosta 2 taalerin velasta. Heikki ei itse ollut saapunut nyt paikalle, vaan lautamies Antti Pertunpoika kertoi, että Heikki oli myöntänyt velan oikeaksi. Edellisen johdosta Heikki tuomittiin maksamaan Matille 2 kuparitaaleria.”

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1691–1691 (KO a:9), Ilmajoen varsinaiset talvikäräjät 23., 24. ja 26.1.1691

sivut 85–86, jaksot 46–47 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77842338

3)

Mattz Thomason Gästgifware i Skantzen kärde till Simon Markuson i Mietå, att han af honom tagit Een Sadel att reparera, den han sedan förderfwat och uthstykit Simon tillstoodh sigh tagit Sadelen, Men sade den warit mycket illa medh faren, Henrich Rein wittnade Zadelen icke warit halfstyken; Dy skötz Simon skall skaffa Mattz iämgodh Zadell igen, eller betahla des wärde medh 3 dal^r Km^t.

”Skanssin kestikievari Matti Tuomonpoika syytti Simo Markuksenpoikaa Miedosta siitä, että Matti oli hänelle antanut satulan korjattavaksi. Korjauksessa Simo oli tuottanut siihen vain lisää vahinkoa ja saanut sen palasille. Simo tunnusti ottaneensa satulan korjattavaksi. Mutta hän sanoi, että se oli jo silloin, kun hän sen sai, hyvin huonossa kunnossa ja pahoin pidelty. Heikki Rein todisti, ettei satula ollut luovutettaessa ollut kahdessa osassa. Siksi Simon piti toimittaa Matille takaisin hyväkuntoinen satula tai maksaa sen arvona 3 kuparitaaleria.”

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1691–1691 (KO a:9), Ilmajoen varsinaiset talvikäräjät 23., 24. ja 26.1.169

sivu 104, jakso 56 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77842180

4)
Markus Eskellßon i Cauhajokj (Paholuoma) beswärade sigh öfwer Johan Henderßon ibm för öfwat wåldzwerkan på des engh, Johan inwende att Markus uptagit Nybygget på den sijdan om Karfwiniåkj Åån som weete åfh Finlandh, och Engen som han prætenderar wara å Österbåttns sijdan belägen. der han medh Een annan Nybygge uptagit.   Rätten pröfwade Skiäligit att Så länge ingen annan Rååskildnadh Emellan Finnlandh och Österbottn Träffadh ähr ähn bemelte Kareiiokj åå, som han tills derföre hållen ähr, deth deße Nybyggiar i medler tijdh niutha hwar sin sijda ifrån hwar annan fredh kallat och således ehrkännes Markus Käromåhl af intet wärde. Emooth denne doom ähr af Markus i Retten tijdh appellerat.

"Markus Eskonpoika Kauhajoelta (Paholuomasta; Katko) valitti samasta paikasta olevasta Juho Heikinpojasta (Honkaluoma). Markus sanoi, että Juho oli harjoittanut väkivaltaa tämän niityllä.

Juho väitti, että Markus oli ottanut viljelyyn uudisasutuksen siltä puolelta Karvianjokea, jota kutsutaan Suomeksi. Niitty, jota Markus havitteli, sijaitsi joen Pohjanmaan puolella. Sieltä Juho oli ottanut viljelyyn erään toisen uudisasutuksen.

Oikeus katsoi kohtuulliseksi, että niin kauan, kuin ei ole muuta rajamerkkiä Suomen ja Pohjanmaan välillä, toimii sellaisena mainittu Karvianjoki. Seudun uudisasutukset ovat saaneen tähän asti toisilta rauhassa nauttia sillä puolella jokea olevia niittyjä, jossa asuvat. Niinpä Juho sai pitää niittynsä. Markuksen syytteelle ei annettu arvoa. Tätä tuomiota vastaan Markus jätti laillisessa ajassa vetoomuksensa (eli valitti korkeampaan oikeusasteeseen laamanninoikeuteen).”

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:14) Ilmajoen pitäjän varsinaiset talvikäräjät 13. etc. 1.1696 sivu 46 jakso 28 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3677906

5)
Matβ Thomaβon i Kyroskatz beswärade sigh öfwer Larβ Henderβon i Paholuoma om Enges bergningh Larβ sade Matz boo på Andre sijdan om Karfwijåki Åen som hålles före wara Finnlandh sijdan, der om, och Engen som nu Omtwists på denn sijdan som weeter emooth Österbåttns, dy till des någon wiβ Rååskildnad emellan Finlandz och Öster bottns Landzhöfdinge dömen träffadh warder, kan för tijden ingen wissare skillnad ähn Åån deβe parter emellan Räcknas, Och således emedan åthskillige Nybyggie där i Neigden planteras skall den som Engen Närmast belägen är på Österbottns sijdan dhen behålla./. Emooth denne doomb är aff Matz i Rettan tijdh appellerat.

”Matti Tuomonpoika Kyrön Skanssista valitti, että Lauri Heikinpoika Paholuomasta (Lauhala) oli korjannut erään niityn. Lauri sanoi, että Matti asui toisella puolella Karvianjokea, jota ennen sanottiin Suomen puoleksi. Niitty, josta nyt riidellään, on sillä puolella jokea, jossa on vastassa Pohjanmaa. Koska tiettyä rajamerkkiä, missä Suomen ja Pohjanmaan maaherrakunnat kohtaisivat, ei ole, ei nykyään kukaan voi osoittaa muuta rajaa näiden osapuolten välille kuin joen. Oikeus päätti: koska näillä seuduilla on otettu viljelyyn useita uudisasutuksia, pitää ne niityt, jotka sijaitsevat heitä lähimpänä Pohjanmaan puolella jokea, kuulua heille. Tätä tuomiota vastaan Matti jätti ajoissa vetoomuksensa." (Eli Matti valitti korkeampaan oikeusasteeseen.)

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:14) Ilmajoen pitäjän varsinaiset talvikäräjät 13. jne. 1.1696 sivu 49, jakso 29 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3677908

6)
Mattz Thomaßon ifrån Kyro Skantzen, opwijste en Häradz dom af dⁿ 13. etc. Januarij nästförlⁿ emellan Nybyggarer Markus Eskellßon och Johan Hendrichson ifrån Cauhajokj, angående Engh som dhe kalla Hångaluoman Nefwa, som dhe äro twistige om, emot hwilken doom Markus j tijdh appellerat, och dy på Markus Eskellsons wägnar sökte Mattz att Häradz doomen måtte ändras 1^o för dett Karfwia Åån giöres till skilnadt emellan Åbo Slåtz Lähn och Österbothn, där doch han påstodh andra Råån kunna opwijsas. 2^o för dett Markus och intet Johan Engen först häfdat. Johan Hendrichson war nu intet tillstädes, utan deß Broder Sigfredh, hwilken begärte wedh Häradz doomen blij conserverat, emedan han sade Nybygget omöijelⁿ kunna hafwa beståndh, där samma Engh honom skulle undangåå, Skolandes Markus Eskellson som boor på Finlandz sijdan om Karfwia Åån hafwa Engiar nogh, och dhenna Engen skall liggia på Österbothns sijdan om Åån och Johan Henrichsons Boställe närmare: Här öfwer resolverades, att såsom dett befinnes 1691 dⁿ 23. etc. Januarij aff Häradz Rätten på Illmoila Sochns Tingställe wara resolverat, att deße Nybyggiarne till större underrättelse, torde Landtmätarne af bägge Landzhöfdinge dömen träda tillsamman, och giöra en wiß Skilnadt emellan bägge Lähnen, samt meddela hwart Nybyggie sina wißa gräntzor; Så opskiutes medh dhenna Saakz afgiörande till deß. Men j medler tijdh skall Johan Henrichson nyttia Hångaluoman Nefwa Engh, emedan han där oppå bekommit Häradz doom, och pars appellans intet kunnat bewijsa sigh där till wara berättigadh.

”Matti Tuomonpoika Kyrön Skanssista näytti kihlakunnanoikeuden tuomion 13. viime tammikuuta lähtien uudisasukkaiden Markus Eskonpojan (Paholuomasta; Katko) ja Juho Heikinpojan Kauhajoelta (Honkaluoma) väliltä. Se koski niittyä, jota he kutsuivat Honkaluomannevaksi. Siitä oli tullut riitaa ja Markus oli siitä laillisessa ajassa jättänyt vetoomuksen (siis teki valituksen asian käsittelemiseksi ylemmässä eli laamanninoikeudessa).

Edellisen johdosta Markus Eskonpojan puolesta haki Matti Skanssi kihlakunnanoikeuden tuomioon seuraavia muutoksia:

1.) siihen, että Karvianjoki erottaisi Turun linnanläänin Pohjanmaasta, koska hän väitti, ettei sieltä voida osoittaa muuta rajaa.

2.) siihen, että Markus eikä Juho olisi ensin nauttinut niitystä.

Juho Heikinpoika ei nyt ollut paikalla, vaan hänen veljensä Sippo. Hän anoi, että kihlakunnanoikeuden tuomio säilytettäisiin. Perusteeksi hän totesi, että uudisasutuksen olemassaolo tulee mahdottomaksi, jos se joutuisi luopumaan sanotusta niitystä. Hän jatkoi, että Markus Eskonpojalla, joka asui Karvianjoen Suomen (Satakunnan) puolella, oli kyllä niittyjä. Tämä niitty sijaitsi Pohjanmaan puolella jokea ja oli lähellä Juho Heikinpojan taloa.

Päätettiin: Ensin todettiin, että tästä asiasta oli olemassa päätös Ilmajoen pitäjän käräjiltä 23. tammikuuta vuodelta 1691 lähtien. Sen mukaan näiden uudisasutusten paremmaksi selvittämiseksi, pitää molempien maaherrakuntien maanmittareiden kokoontua yhteen. Heidän täytyy tehdä tietyt rajat molempien läänien välille. Samalla he osoittavat kullekin uudisasutukselle tietyt rajat. Siksi tämä asia siirrettiin sinne ratkaistavaksi.

Mutta Juho Heikinpoika sai nauttia Honkaluomannevan niittyä, koska hän oli saanut sinne kihlakunnantuomion eikä vastapuoli ollut voinut osoittaa olevansa siihen oikeutettu.”

Lähde: Kansallisarkisto Pohjois-Suomen laamannikunnan renovoidut tuomiokirjat 1690–1700 (LO:5), Isonkyrön, Ilmajoen, Mustasaaren ja Vähäkyrön pitäjien varsinaiset laamanninkäräjät 19.8.1696 sivut 205–207, jaksot 773–774 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=28134423

7)
Mattz Thomason j Kyrö Skantz bewijste sigh Lagl. appellerat emot Häradz domen dⁿ 13 etc Januarij innewarande Åhr honom och Nybyggaren Lars Henrichson Härkäinen j Paholuoma emellan afsagdh angående Ison Callion Nefwan Pålwen Kåhdas Engh; Påståendes samma Engh wara innom deß Hemmans gräntzor, hwarföre han dhen igen under Skantzen sökte; Men Lars Härkäinen sade 1691 dⁿ 23 Januarij wedh Illmoila Sochns Häradz Tingh blifwit intygat, dett Skantz Bonden skall hafwa 8 á 10 Mijhl j sin Omkretz, och att åthskilliga Nybyggierne innom bem^te dheß prætenderade gränzor skola wara planterade, som och hans Torpställe deß innom skall wara beläget, ändoch emellan dett och Skantzen effter Landtmätarens Jonas Pährson geddas Attest af dⁿ 14. Augustj 1693 skola 1 ½ Mijl belägne wara; deßutan skall denna Engen af Skantz Bonden alldrigh blefwen brukadh, utan Lars dhen j 3. Åhr oklandrat slagit. Mattz Thomaßon tillstodh dett han dhen intet offta slagit, och att, han låtit Lars dhen någon Åhr berga; Men påstodh sin Rätt innom dhe gräntzor, som Skantz Hemmanet dⁿ 11 Julij 1655, af då warande Landzhöfdingen j Åbo och sedermehra af Landtmätaren Oloff Mört dⁿ 15. Augustj 1693 skall wara tillehrkände, Påståendes sigh intet hafwa så många Mijhler j Omkretzen, som Härads Nämbdemännerne Jacob Nielßon Philpula, Jacob Sigfredson Kåckoila sampt Jöran Michellson Säppelä för Rätta bekändt; Sökiandes sådant medh Landtmätarens Oloff Mörtz Attest aff dⁿ 22. Novemb: 1693 bewijste, emedan hans ägors Circumferentz befunnitz allenast af 4 Mijhler och 6440 alnar. Äfwen sagde 3^ne Häradz Nämbdemän woro tillstädes, och beswärade sigh öfwer Mattz Mattson för dett han dhem till detta Lagmans Tingh citera låtit, ändoch dhe intet weta sigh till något skyldige, emedan Landtmätarens Attest kommer så wijda öfwerens medh dheres giorde Resolution, som dhe talt om gl. Mijler, hwilka föga större äro än hälfften aff en Ny Mijhl, och, fördenskull protesterade på sina Expenser och tijdspillo.

Här öfwer resolverades:

Emedan Mattz Thomaßon j Kyro Skantzen sielff måst tillstå, dett han j många åhr intet nyttiat dhenne omtwistade Ison Callion Nefwan polwen Kåhdas Engen, utan låtit Nybyggaren Lars Härköinen j 3 Åhr oklandrat dhen berga, hwar aff förståås dett Skantzbonden deßutan Engiar nogh hafwer, där till och äro många Tårpställen och Nybyggen sedermehra effter Höga Öfwerheetens godtfinnande innom Skantz Bondens prætenderade Råågångh planterade; Så dömes samma Eng Lars Härköinen till, att bruka och behålla till deß dhen mycket nödige Generale Råålägningen emellan Finlandh och Österbothn, samt hwart Nybygge särdeles, blijr af Wederbörande förrättadh. Men beträffande dett Mattz Thomaßon omakat 3^de Häradz Nämbdemän till Lagmans Tinget utj en sådan Saak som för Häradz Rätten intet tillförenne warit, Så böör han dheras Försummelse och resa refundera medh 3 dahl S^rm^t till Jacob Philpula, 2 dl^r S^rm^t till Jacob Kåckoila, och äfwen så till Jöran Säppelä, och sökie dhem wedh Häradz Rätten dett bästa som kan och gitter.

"Matti Tuomonpoika Kyrön Skanssista näytti laillisen vetoomuksensa kihlakunnanoikeuden tuomiota tämän vuoden 13. tammikuuta lähtien vastaan. Se koski hänen ja uudisasukas Lauri Heikinpoika Härkösen Paholuomasta (Lauhala) välistä Isonkallionnevanpolvenkohdanniityn riitaa. Matti väitti niityn olevan hänen talonsa rajojen sisällä, minkä vuoksi hän haki sitä takaisin Skanssin alaisuuteen. Mutta Lauri Härkönen sanoi, että Ilmajoen pitäjän kihlakunnanoikeudessa oli 23. tammikuuta vuonna 1691 todistettu, että Skanssin talonpojalla oli 8 á 10 peninkulmaa maittensa ympärysmitta (peninkulma oli vuodesta 1655 lähtien 10.688 metriä, siis pinta-alana olisi noin 45.700–71.300 hehtaaria). Lisäksi useita uudisasutuksia oli jo perustettu mainitun Skanssin tavoittelemien rajojen sisälle. Myös Lauri ja hänen torppapaikkansa sijaitsisivat niiden rajojen sisällä. Kuitenkin hänen ja Skanssin väliksi oli maanmittari Jonas Persson Gedda todistuksellaan 14. elokuuta vuonna 1693 osoittanut 1 ½ peninkulmaa. Sitä paitsi tätä niittyä ei Skanssin talonpoika ollut milloinkaan viljellyt, vaan Lauri oli siitä kenenkään moittimatta kolmena vuotena kaatanut heinät. Matti Tuomonpoika myönsi, ettei hän ollut sitä kovin usein niittänyt, vaan oli antanut joitakin vuosia Laurin korjata sen. Matti väitti sen olleen niiden rajojen sisällä, jotka silloinen Turun maaherra oli antanut Skanssin talolle 11. heinäkuuta vuonna 1655. Sittemmin maanmittari Oloff Mört oli ne vahvistanut 15. elokuuta vuonna 1693. Matti väitti, ettei hänen tilansa ympärysmitta ollut niin montaa peninkulmaa, kuin kihlakunnan lautamiehet Jaakko Niilonpoika Filppula, Jaakko Siponpoika Kokkola sekä Yrjö Mikonpoika Seppälä olivat todistaneet oikeiksi. Hän esitti maanmittari Oloff Mörtin antaman todistuksen päivättynä 22. marraskuuta vuonna 1693. Sen mukaan Matin tilusten ympärysmitta oli ainoastaan 4 peninkulmaa 6440 kyynärää (= vuodesta 1655 peninkulma oli 10.688 metriä, jolloin mitattu ympärysmitta oli: 46 kilometriä 577 metriä. Se tekee pinta-alaksi 13.559 hehtaaria). Matti sanoi mittauksessa olleen mukana kolme kihlakunnan lautamiestä. Matti Tuomonpoika väitti, että hän oli antanut haastaa Matti Matinpojan näille laamanninkäräjille. Tämä ei kuitenkaan ollut nähnyt mitään syytä siihen, koska maanmittarin todistus oli tuonut esiin heidän näkemyksensä. Haastetut sanoivat puhuneensa vanhoista peninkulmista, mitkä olivat vähän yli puolet nykyisestä peninkulmasta (rajat oli käyty ja arvioitu vuonna 1654 ja silloinen vanha peninkulma oli noin 6 kilometriä, jolloin 8–10 peninkulmaa tekisi noin 14.400–22.500 hehtaaria), siksi he ilmoittivat vastalauseensa oikeuskäsittelyn heille aiheutuvista kuluista ja ajanhukasta.

Päätettiin:

Matti Tuomonpoika Kyrön Skanssista oli itse tunnustanut, ettei hän ollut useaan vuoteen nauttinut riidanalaisesta Isonkallionnevanpolvenkohdanniitystä. Hän oli antanut uudisasukas Lauri Härkösen kolmena vuotena kenenkään häiritsemättä korjata sieltä heinät. Sitä paitsi Skanssin talonpojalle oli siltä seudulta osoitettu riittävästi niittyjä. Lisäksi alueelle, Skanssin talonpojan sittemmin havittelemien rajojen sisälle, oli korkean esivallan määrääminä perustettu monta torppapaikkaa ja uudistaloa. Siksi tuomittiin riidanalainen niitty Lauri Härkösen viljeltäväksi ja hallittavaksi. Päätös oli voimassa niin pitkän aikaa, kunnes oli tehty tarpeellinen yleinen rajanmääritys Suomen ja Pohjanmaan välille, sekä erikseen määritelty, mihin uudisasutus viranomaistoimituksessa sijoittuisi. Matti Tuomonpoika oli kolmelle lautamiehelle aiheuttanut vaivaa. Hän oli tuottanut heidät laamanninkäräjille sellaisessa asiassa, joka ei ollut kihlakunnanoikeudessa aiemmin ollut esillä. Siksi hänen piti hyvittää heidän syyllistämisestään ja matkoistaan Jaakko Filppulalle 3 hopeataaleria, Jaakko Kokkolalle 2 hopeataaleria samoin kuin Yrjö Seppälälle. Hän voisi hakea heiltä hyvitystä kihlakunnanoikeudessa kuten parhaaksi näkee ja kykenee."

Lähde: Kansallisarkisto Pohjois-Suomen laamannikunnan renovoidut tuomiokirjat 1690–1700 (LO:5), Isonkyrön, Ilmajoen, Mustasaaren ja Vähäkyrön pitäjien varsinaiset laamanninkäräjät 19.8.1696, sivut 207–210, jaksot 774–776 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=28134427

Antero Perttula 2021, yhteenvetoa:

Skanssia alettiin suunnitella kruunun toimipaikaksi sotilaskarkureiden kiinniottamiseksi 30. huhtikuuta vuonna 1632.

→ Sen valmistuttua kuningatar nimitti sinne päällikön 19. maaliskuuta vuonna 1635.

→ Laitos käytännössä pysähtyi vuonna 1639 päällikön kuolemaan.

→ Toiminta päätettiin yksityistää ja Skanssin perustettiin yrittäjävetoinen kievari 5. kesäkuuta vuonna 1640; täydellistä verovapautta luvattiin 5 vuotta. Sen tehtäviin kuului myös sotilaskarkureiden valvonta.

→ Sukupolvenvaihdos siellä tapahtui 1. maaliskuuta vuonna 1653; täydellinen verovapaus jatkui.

→ Kievarin vaatimuksesta maiden rajatarkastus oli käräjillä 10. ja 11. helmikuuta vuonna 1654. Ympärysrajat määriteltiin.

→ Maaherra myönsi sinne immission eli haltijakiinteen 11. heinäkuuta vuonna 1655.

→ Vuosina 1656–1658 Skanssi toimi, kievarin lisäksi, jälleen kruunun toimipaikkana sotilaskarkureiden kiinniottamiseksi.

→ Skanssin rajoista käytiin sittemmin kova vääntö ja 25. marraskuuta vuonna 1670 hovioikeus hyväksyi vuoden 1654 rajat uudelleen.

→ Maaherra vahvisti ne 24. tammikuuta vuonna 1671.

→ Heti tämän jälkeen Skanssille asetettiin vuonna 1672 henkilö- ja karjaverot, mutta ne peruttiin, mutta määrättiin voimaan alkaen vuodesta 1675.
→ Vuodesta 1690 Skanssille määrättiin väliaikainen maakirjavero eli se laskettiin kievarin lisäksi maatilaksi.

→ Kun seudulle tuli lisää uudisasutusta, syntyi rajoista taas riitaa. Käräjäoikeus määräsi 23. tammikuuta vuonna 1691 alueelle tehtäväksi rajojen käynnin yhdessä Suomen eli Turun linnaläänin ja Pohjanmaan maanmittareiden kanssa.

→ Pohjanmaan maanmittari kävi 14. elokuuta 1693 mittailemassa maita. Suomen eli Satakunnan puolen maanmittari tarkisti Skanssin rajat 15. elokuuta vuonna 1693. Hän antoi sen ympärysrajoista lausunnon 22. marraskuuta vuonna 1693. Skanssin pinta-ala oli ympärysrajojen mukaan laskettuna noin 13.500 hehtaaria. Maanmittarit eivät tehneet yhteistyötä. Kaikesta huolimatta, kukaan ei tarkkaan tiennyt, mikä oli Skanssin tarkka pinta-ala.

→ Skanssi pantiin lopullisesti, ilman maanmittausta, maakirjaverolle 1. heinäkuuta 1696.