Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  TALOT  MATKAILU  LINKKEJÄ


© Antero Perttula 2021
Lauri Härkösen valitus Tuomo ja Sippo Skanssin tekemästä ilkivallasta 1688

Larß Hinderßon Härkönen, opwijste Hanß Nådes Höghwälborne Hlr Landzhöfdingens, affordade ordres till denne Rätten Daterat Korsholm dn 18. Novemb: Ao 1688, hwar medhelst påläggies, att om öfwer klagade excessen Oppå hanß Tårp af Thomas och Sigfred ThomasSöner, i Skantzen, /: som ähre boende utj Åbo Landzhöfdinge döme :/ Ransaakas och dömmas skulle, hwar effter tillspordes; Larß om han deße sine wederparter lagligen Stemna låtit, der om han inttet beeskeedh hadhe, serdeles ifrån Heredzhöfdingen å den orthen derest som Swaranderne boendes ähre, doch fuller bewijster att Nämbdeman öfwer denne Sochen Jacob Nielsson i Cauhajåkj förbemelte Thomas och Sigfredh Stembdt för denne Saak sigh till swars, hwilka sigh der på förklarat, att dhee eij Skylldige ähre att underkasta sigh denne Rättens doom, uthan under Landzhöfdingen i deres laghsagu, eller Härede? willia dee sigh Submittera?. Hwar emooth Larß, beklagade, att än doch medh Cammar Fiscalens Wählbede Johan Eenhollms och Landtmätarens Oloff Mörtz tillståndh, han så wähl som des twenne grannar, Mattz Hinderßon och Pehr Matzson, hwar till sitt Tårpställe ankomne ähre, och dhee stoort arbete der weedh Needhlagdt, blifwa dhee lijkwähl mycket, der wthinnan af Finlandh booerne præjudicerade, emooth dhen förmoodhan, som dee annars?, uthj een sådan Cronones allmenningh mark, kunde effter Ägornes excollerande, som ingen till hem__? ähre? framtijden göra Hans Kongl. Maijtz någon uthgiärdt, dee elliest samme Mark skulle ingen till Nytta, Öde läggia. Nämbden och Nerwarande Tingzlagh, giorde om deße Tårpställe, sin berättelse 1o att dhee ähre twå mihl ifrån Skantzen på Österbåttens sijda liggiande, warandes mycket Nermare Cauhajokj Cappel än som någon Kyrckia på Finland sijda, till hwilcket Capp___? eij annorstädes, dhee sin Kyrckogångh hafwa, 2o Jntygat af Nämbden än deße Tårpställen, understundom på Österbottens och deels ibland på Finlandz sijda ähre häfdade, 3o således Contesterandes att samme ort fullkombligen, skall wara ingen bohlby till hindres; Om detta ährendet kunnat Häredz Rätten eij något slutha, uthan sådant till Hanß Nådes Höghwälborne Hlr Landzhöfdingens herpå orthen HögRättwijse behagh och gått finnande heemsteltes.”

"Lauri Heikinpoika Härkönen (Lauhala) esitti hänen armonsa korkeanjalosukuisen herra maaherran tälle oikeudelle osoittaman vaatimuksen. Se oli päivätty Korsholmassa 18. marraskuuta vuonna 1688. Siinä määrättiin, että tämän oikeuden tulee tutkia ja tuomita Laurin tekemä valitus siitä ilkivallasta, mitä Tuomo ja Sippo Tuomonpojat Skanssista (jotka asuvat Turun maaherrakunnassa) olivat tehneet hänen torpalleen. Sen jälkeen tiedusteltiin: että oliko Lauri antanut laillisesti haastaa nämä hänen vastapuolensa oikeuteen. Sitä hän ei ollut tehnyt, semminkin kun sen seudun kihlakunnantuomari, jonka asukkaita vastaajat olivat, täysin todisti, että tämän pitäjän lautamies Jaakko Niilonpoika Kauhajoelta oli haastanut mainitut Tuomon ja Sipon vastaamaan tässä asiassa.

 

Skanssilaiset selittivät, että heitä ei voida alistaa tämän oikeuden tuomioon. He halusivat, että heidän asiansa olisivat maaherran ja heidän laamanni- tai kihlakuntansa alaisia.

 

Lauri totesi, että kamariviskaali hyvinluotettu Johan Enholm ja maanmittari Oloff Mört*) olivat antaneet torppapaikat hänelle ja hänen kahdelle naapurilleen Matti Heikinpojalle ja Pekka Matinpojalle. He siis olivat siellä Suomen asukkaiden myöntämillä oikeuksilla. He olivat uhranneet torppiensa eteen suuren työmäärän. He menestyivät siellä ehkä muita paremmin – kaiketi vastoin odotuksia. Sellaiselta kruunun yhteismaalta, jossa ei ollut ainuttakaan taloa, he voivat vastedes, tilusten viljelyyn oton jälkeen, suorittaa Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen joitain maksuja. Muutoin se sama maa olisi hyödyntämättömänä täysin autiona.

 

Lautakunta ja paikalla ollut käräjäkunta antoivat näistä torppapaikoista selontekonsa:

1) Ne sijaitsevat kahden peninkulman päässä Skanssista Pohjanmaan puolella. Ne ovat paljon lähempänä Kauhajoen kappelia kuin mitään Suomen (Satakunnan) puolella olevaa kirkkoa. Heiltä menee sinne kirkkotie, eivätkä he käy muualla kirkossa.

2) Lautakunta oli vielä todistanut näistä torppapaikoista, kuinka osa niiden nautinnoista oli Pohjanmaan ja osa Suomen (Satakunnan) puolella.

3) Vielä osoitettiin, että seudun asuttaminen ei voinut olla haitaksi millekään talolle.

 

Tästä asiasta ei kihlakunnanoikeus voi antaa lopullista päätöstä, vaan se tulee alistaa alueella hänen armonsa korkeanjalosukuisen herra maaherran korkeanoikeudenmukaiseen harkintaan."

 

Lähde: Kansallisarkisto Etelä-Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1689–1689 (KO a:7), Ilmajoen varsinaiset talvikäräjät 23. ja 24.1.1689, sivut 76–77, jaksot 47–48 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3666487

 

*) Niitä erä- ja takamaita, joita tilat nauttivat ja joista ne eivät olleet maksaneet erikseen veroja, otettiin Pohjois-Satakunnassa kruunun toimesta erityisesti 1600-luvun lopulla suuret määrät uudisviljelyyn. Kun Skanssi ei ollut verolla, olivat myös sen takamaat sellaisia, että kruunu katsoi aiheelliseksi laittaa ne tuottamaan veroja ja asutti seutua. Seikkaperäinen esitys uudisasutuksen muodostamisesta Pohjois-Satakunnan eräalueelle löytyy esimerkiksi kirjasta: Antero Perttula: Isäntä Velhona ISBN 978-951-97044-7-0, Lahti 2011. Uudisasutuksesta saatettiin käyttää esimerkiksi verovapausaikana nimitystä torppa tai torppapaikka.