©Antero Perttula 2022
Matti Tuomaanpoika Skanssin ja Markus Eskonpoika Katkon kiistoja 1694

1.
Markus Eskelson j Kåttkolaaxi, kärde till Matz Thomason j Kyroskantz om en Bränwins panna som han skall af honom tagit, Matz sade sigh den intet tagit, utan Nämbdemännerne Hendrich Hoppu j Watula och Lars Papuinen j Sroorröyhi den tagit för sitt omak, som dhe effter Högwälborne Hl^r Landzhöfdinens Resolution begifwit sigh dijt till Markus och drifwa honom ifrån bem^te Torpställe, begiärandes bem^te Nämbdemän Sex dal^r Km^t hwardera emedan dhe medh egen omkostnat reest 8 Mihl dijt, och så mycket tilbakars, här till kunde Markus intet säija; Ty Resolveras: Att Matz Thomason är frij för kärandens tiltahl och Nämbdemännerne berättigade till sin löhn effter Kongl: Maij^tz Resolution om Extraordinarie förrättningars aflöningh, hafwandes dhe tillståndh att behålla pannan till dhes dhe för sitt omak förnögde blifwa: Emot denne doom hafwer Markus Eskelson lagligen appellerat.^*)

"Markus Eskonpoika Katkonlahdesta nosti kanteen Kyrön Skanssin Matti Tuomonpoikaa vastaan. Aiheena oli viinapannu, jonka Markus väitti Matin nyysineen. Matti sanoi, ettei hän ole sitä vohkinut, vaan sen veivät lautamiehet Heikki Hoppu Vatulasta ja Lauri Papunen Isoröyhiöltä. He olivat ottaneet sen palkaksi vaivoistaan, jota heille oli aiheutunut korkeanjalosukuisen herra maaherran päätöksen totuttamisessa. Sen mukaan heidän piti mennä Markuksen luo ja karkottaa hänet mainitusta torppapaikasta. Molemmat lautamiehet vaativat kuluistaan kuusi kuparitaaleria, koska he joutuivat matkustamaan paikalle 8 penikulmaa ja takaisin. Edelliseen Markus ei osannut sanoa enää mitään. Siksi oikeus päätti: että Skanssin Matti Tuomonpoika on vapaa Markuksen syytteestä. Kuninkaallisen Majesteetin Päätöksen mukaan lautamiehet ovat oikeutettuja palkkaansa ylimääräisten toimitusten palkkauksista. Heillä oli oikeus pitää mainittua viinapannua, kunnes he ovat saaneet vaivoistaan hyvityksen. Markus Eskonpoika jätti tästä tuomiosta laillisen vetoomuksensa.”

2.
Matz Thomaβon j Kyroskantz, kärde till Markus Eskelson j Katkolaaxi för det han bärgat Höö inom hans Råår Paholuomansuu och Sulahaaran Luoma, begiärandes Böter på honom; Markus sade sigh af nyio opröigt ett litet stycke Ängh uthom bem^te Råår, beropandes sigh på Jfwar Matson j Pihlaianiemi, hwilcken intygade att Markus samma Höö af sin Nyrödzel bärgat, hwilcken Nyrödzel intet kommer inom Kyroskantz boars Rååstreek när den directe skulle opgåås, Matz sade att Markus är förbuden där boo, det han bewijsa söckte medh Högwälborne Hl^r Baron och Landzhöfdingens Resolution af dⁿ 10. Martij Anno 1690, som doch honom Specialia? intet Nämbner: Markus tilsport om han hade någons tilståndh att sättia sigh nedh på Katkolaaxi Torp, Swarande neij, utan låfwade Winter sigh förskaffa, här öfwer Reloverades: Emädan Markus sielf opröigt ängh och ingen weth på hwilckendera sijdan Råån den kommer, Så har Markus behålla sitt Ärfwode, till des ifrån högre handen bewijs förskaffas om Markus där får boo eller eij, och käranden bewijst det nyrödzlen inom hans Rååstreek faller.

”Matti Tuomonpoika Kyrön Skanssista nosti kanteen Markus Eskonpoikaa Katkolahdesta vastaan. Markus oli korjannut heinät Matin Paholuomansuun ja Sulanhaaranluoman rajojen sisällä olevalta niityltä. Matti vaati Markukselle tekosestaan sakkoja. Markus väitti, että hän on uudisraivannut sinne pienen niittykappaleen, mutta se on mainittujen rajojen ulkopuolella. Todistajaksi hän kutsui Iivari Matinpojan Pihlavaniemestä. Tämä todisti, että Markus oli korjannut mainitut heinät uudisraivaukseltaan. Se ei sijoitu Kyrö Skanssin rajojen sisälle, kun sinne mennään suoraan hänen asuinsijoillaan. Matti sanoi, että se talopaikka on Markukselta kielletty. Sen hän pyrki näyttämään toteen turvautuen korkeanjalosukuisen herra paronin ja maaherran 10. maaliskuuta vuonna 1690 antamaan päätöksen. Siinä ei kuitenkaan ole hänelle siitä yksityiskohtaista mainintaa. Markukselta tiedusteltiin, oliko hänellä lupa asettua asumaan Katkolahden torppaan. Hän vastasi, ettei ole, mutta lupasi talvella hankkia sellaisen. Tämän jälkeen päätettiin: Koska Markus on itse raivannut niityn eikä kukaan osaa varmuudella sanoa, kummalla puolen rajaa se on, niin saa Markus pitää ansionsa siihen saakka, kunnes saadaan lausunto korkealta viranomaiselta, saako Markus asua siellä vai ei. Kantajan tulee osoittaa, sijaitseeko uudisraivaus hänen rajojensa sisällä.”

Lähde: Kansallisarkisto Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1694 (KO a:14), Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 17., 19., 20. ja 21.2.1694, sivut 23–24, jaksot 85–86 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3670767

Emedhan Markus Eskillβon i Kattkolaxi ifrån Kyro Sochn intet skiähl hadt, som kunde improbera Häradz domen afsagdh 1694. 17. 19. 20 och 21 Febr: emillan honom och Mattz Thomaβon i Kyro Skattz angående een Brenwijns Panna dhe twistat emedan Nembdemännerne Lars Papuinen i stoor Röhio och hindrich Hoppå i vättula tagit i pantt för sitt Erfwöde, Ty förblifwer det medh Nembdens omröstande widh Häradz Rättens här uthinnan giorde Vthslagh.

”Markus Eskonpoika Hämeenkyrön pitäjän Katkolahdesta ei voinut esittää mitään perustetta, jolla hän voisi olla hyväksymättä kihlakunnanoikeuden 17., 19., 20. ja 21. helmikuuta vuonna 1694 antamaa päätöstä. Se koski viinapannuriitaa hänen ja Matti Tuomonpojan Kyrön Skanssista välillä. Pannun olivat lautamiehet Lauri Papunen Isoröyhiöltä ja Heikki Hoppu Vatulasta ottaneet pantiksi palkkiostaan. Siksi täten jää, lautakunnan äänestyksen jälkeen, kihlakunnanoikeuden päätös voimaan.”

 ^*) Lähde: Kansallisarkisto Laamanninoikeuksien tuomiokirjat, Pohjois-Suomen laamannikunnan tuomiokirja 1690–1711 (LO:4), Ikaalisten, Hämeenkyrön, Huittisten, Karkun, Tyrvään ja Loimaan pitäjien varsinaiset laamanninkäräjät 16. ja 17.1.1695, sivu 227, jakso 253 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=28365500