©Antero Perttula 2022
Valpuri Tuomaantytär Skanssin kirstun tavaroista 1698

Då framträdde Mattz Thomaβon ifrån Kyro Skantz, och omkerdle deβ Sal. Brors Thomas Thomaβons Enckia, Agneta Simons dåtter sampt deβ pijga Walborgh Henrichz dåtter, som skulle dhe af deβ framledne Systers Walborgh Thomas dotters) Kista uthi deβ stoora siukdoom uthtagit om Nattetijden mooth lögerdagen för Pinges helgen sidstl^t Åhr 1697. 108 dl^r S^rM^t i penningar, 1 Ny Rya, 1 dyna, 3 paar tömar 2^ne af Bast och ett p^r af läder, det een gåβe Henrich Mattβon ben^dh som då warit sine 13 Åhr och 10 Månader gl^t, uthwijste Kyrkioheerdens i Ikalis Ehrewyrdigh Hl^r Simon Polwianderes attest sedt och warse blif^t, hwilka Penningar han nu af dem med dhe flere Parzedler uthsöchte, effter som han och funnit till merke hoos Agneta att Sal. Walborgz förkläde och i pijgans kista, 1. Knyttningz stycke, samt ifⁿ hennes gömor een ullerskius Muff som Walborgh i sin kista, då hon än kunnat gåå op, slutit och inläst, Agneta nekade aldeles till föregående käromåhl, det samma pijgan Walborgh giorde, seijandes knytningz stycket wara deβ egit, och kiöpt af een hustru, hwilken nu mehra wore genom döden afgången, men det ingen gångh i warande deβ tienst hooβ Agneta brukat, Mattz regererade deβ angifne fullkombl. wara skyldige till det han klagar öfwer, och att pijgan practicerat kist nykelen af deβ Syster i hennes siukdooms Swagheet den hon först efter Pinges helgen gifwit åth hans broder Sigfred, då redan Penningarne wore uthtagne, hafwandes gifwit 2. Caroliner åth gåβen Henrich, att han sådan dheras hemlige gierning icke oppenbara och Rödia skulle, och pijgan i Sommars wehlat gåβen därföre afdaga taga, begiärandes det deβ wittnen härtuthinnan måtte afhöras till nermare sanningens oplyβning, af hwilka han producerade först sin egen Såldat Mattz Eskellβon i Karfwiais Eedell. afhördes, så wijda Parterne emoth honom inge jääf anförde, uthan tillåto Eden, och där på sedan wittnade, att deβ nu mehra afledne Moder Malin Nills dåtter för hallf annat åhr, sedan såldt knyttningen åth Sal. Walborg, som Mattz nu för rätta framwijste, och i Wintras hade han hördt gåβen Henrich tahla med pijgan uthj Kyro Skantz Fäägård, och begära, ded hon skulle gifwa honom Penningar, då Pijgan swarat, honom hafwa fådt sin deel nog, och att han kunde blifwa större tiuf, än hon wore, mehra hade han sigh icke wetha, hwarföre framkallades af Mattz ett annat Nampn gifwit wittne pijgan Agneta Johans dotter, som icke kunde Eedel. afhöras, emedan hon är i så nährt skydlskap med Mattz, att hans fader warit hennes Faarbroor, därföre Agneta Simonβ dotter och henne jäfwade, uthan optogz fölliande deβ berättelse, att det förklädet Mattz framhade, blifwit af Walbårgh för hennes dödh lagt i samma kistan, som penningarne äre uthtagne, det sedemehra funnitz i Agneta Simonβ dotters Sängh, gåβen Henrich Mattβon examinerades sedan, hwilken refererade sigh om Natten moth Lögerdagen för Pinges helgen 1697. gådt uth, då han sedt pijgan och Agneta uthi åfwanbem^te Förkläd bära penningar utj, som dhe tagit ifⁿ Walborgz kista, och gif^t honom 2^ne Caroliner, att han där med tijga skulle, i Sommars hade han warit medh Boskapen uthj, då han lagt sigh på en tuf, seijandes om han nu där på döö skulle, där till Pigan swarat, det skulle wähl mången fråga, efter dett lijff, flere Skiähl hade Mattz icke nu producera att binda Agneta och Walborgh till saaken uthan medh Eedh wille ehrhålla dem haf^r dragit öf^r med Penningerne, och att pijgan dem gifwit åth een sin Syster Margetha ben^dh denne Saak heemskiötz nembden, hwilka alle föllo där på, att den skulle opsättias efter Mattz torde better skiähl inhempta angående deβe öfwerklagade penningar och saaker, hwilken dy här medh blef opskuten till nästa Tingh.

”Matti Tuomonpoika Kyrön Skanssista astui esiin. Hän syytti autuaan veljensä Tuomo Tuomonpojan leskeä Anita Simontytärtä sekä tämän piikaa Valpuri Heikintytärtä. Matti väitti näiden vohkineen tavaroita hänen edesmenneen sisarensa Valpuri Tuomontyttären kirstusta. Se oli tapahtunut sisaren ankaran sairauden aikana helluntailauantain vastaisena yönä vuonna 1697. Kirstusta oli viety rahaa 108 hopeataaleria, uusi ryijy, tyyny sekä kolme paria nauhoja – 2 paria niinisiä ja pari nahkaisia. Tapahtumaan liittyi myös eräs poikanen, nimeltään Heikki Matinpoika. Hänestä esitettiin Ikaalisten kirkkoherran kunnianarvoisan herra Simon Polvianderin tekemä todistus. Sen mukaan poikanen oli iältään 13 vuotta ja 10 kuukautta. Matti Tuomonpoika vaatii nyt Anita Simontyttäreltä ja Valpuri Heikintyttäreltä takaisin mainittuja rahoja useiden esineiden kera. Sen jälkeen Matti Tuomonpoika oli pannut merkille Anita Simontyttären luona, että autuaan Valpurin esiliina ja piian kirstussa näkynyt pitsikappale sekä hänen talteen ottamansa villasta kudottu muhvi, puuttuivat Valpurin kirstusta. Ne olivat vielä silloin siellä, kun Valpuri oli voinut kävellä. Anita Simontytär kiisti täysin esitetyn syytteen. Saman teki piika Valpuri Heikintytär. Hän sanoi, että se pitsi oli hänen omansa. Hän oli ostanut sen eräältä vaimolta, joka nyt on jo poistunut keskuudestamme, mutta hän ei käyttänyt sitä kertaakaan ollessaan Anitan luona palveluksessa. Matti Tuomonpoika väitti heidän olevan täysin syyllisiä siihen, mistä hän valitti. Matti sanoi, että piika otti käyttöönsä kirstun avaimen hänen sisareltaan tämän vaikean sairauden aikana, kun tämä ennen helluntaipyhiä oli käynyt veljensä Sipon luona. Jo silloin oli rahat nyysitty. Niistä piika oli antanut poikanen Heikille 2 karoliinia, ettei tämä sitten paljastaisi heidän salaista tekoaan eikä antaisi sitä ilmi. Sen vuoksi piika halusi, että poikanen lähtisi kesällä talosta. Matti pyysi, että tarkemman totuuden selville saamiseksi kuultaisiin vallallisena todistajia. Niistä hän tuotti ensimmäiseksi oman sotilaansa Matti Eskonpojan Karviasta. Kumpikaan osapuoli ei esittänyt häntä vastaan jääväystä, joten tämä teki valansa. Hän todisti, kuinka hänen, nyt jo kuollut, äitinsä Malin Niilontytär oli noin puolitoista vuotta sitten myynyt edesmenneelle Valpurille pitsin, jonka Matti nyt osoitti siksi samaksi. Talvella hän oli kuullut poikasen Heikin puhelevan piian kanssa Kyrön Skanssin navetassa. Heikki oli pyytänyt, että piika olisi antanut hänelle rahaa. Siihen piika oli vastannut, että hän oli jo saanut osansa. Hänestä voisi tulla suurempi varas, jos hän haluasi enemmän. Muuta todistaja ei sanonut tietävänsä. Sitten Matti Tuomonpoika kutsui todistajaksi piian nimeltään Anita Juhontytär. Hän ei kuitenkaan voinut todistaa valallisena, kun hän oli niin läheistä sukua Matille, sillä hänen isänsä oli Matin isänveli eli setä. Tämän seikan vuoksi myös Anita Simontytär jääväsi piian. Hän sai kuitenkin ilman valaa kertoa. Piika Anita Juhontytär sanoi, että sen esiliinan, jonka Matti toi esiin, oli Valpuri laittanut ennen kuolemaansa siihen kirstuunsa, josta rahat oli nyysitty. Sittemmin se oli Anita Simontyttären sängyllä. Sitten hän siirtyi poikanen Heikki Matinpoikaan. Hän kertoi, että tämä oli mennyt ulos helluntailauantain vasten yöllä vuonna 1697. Silloin hän oli nähnyt piian ja Anitan kantavan yllä mainitussa esiliinassa niitä rahoja, jotka he olivat ottaneet Valpurin kirstusta. Nämä olivat antaneet Heikille 2 karoliinia, että tämä vaikenisi asiasta. Kesällä hän oli ollut karjan kanssa ulkona. Silloin hän oli mennyt maata mättäälle, sanoen kuolisiko hän nyt tämän jälkeen. Siihen piika oli vastannut, että olisi monia kysymyksiä tämän elämän jälkeen. Matti Tuomonpoika sanoi, ettei hänellä ole nyt tuottaa enempää todistajia, mutta että Anita Simontyttären ja Valpuri Heikintyttären tulee valalla vannoa, että he eivät olleet ottaneet rahoja ja ettei piika ollut antanut niitä yhdelle sisarelleen nimeltään Marketta. Tämän jälkeen asia jätettiin lautakunnan päätettäväksi. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Matti Tuomonpojan pitäisi saada parempia perusteita valitukseensa rahoista ja tavaroista. Siksi asia päätettiin siirtää seuraaville käräjille.”

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1698–1698 (KO a:18), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 4., 5., ja 6.10.1698 sivut 144v–146, jaksot 163–164 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3739330

”