Kyrönimi2.gif (27183 bytes)
ETUSIVU  HÄMEENKANGAS  POHJANKANGAS   KESÄTIE  TALVITIE   KIEVARIT  HISTORIAA  TALOT  MATKAILU  LINKKEJÄ

 

P T Kuusiluoma 2003
Ikaalisten Vehuvarpen, Skanssin ja Niinisalon kestikievareitten isäntiä
1670-luvulta vuoteen 1714

 

Vehuvarpe

Hintunmaja eli Vehuvarpe oli autiona vuoteen 1670.

Lars Erikinpoika, mainitaan isäntänä 1671 - 1687 (1671 Hindunmaja, 1673 Vehuvarpe).
Puoliso: Karin, mainitaan 1671 - 1686.

Lapset:
Margareta, mainitaan 1674.
Thomas, mainitaan 1677 - 1687.
Matts, mainitaan 1677 - 1688, puoliso Anna mainitaan 1681 - 1688.

Osaran renki Lars Erikinpoika ilmoitti käräjillä syksyllä 1670 aikovansa ottaa viljelykseen valta- ja kamarineuvos, kreivi Johan Gabriel Stenbockin rälssiin kuuluvan Vihteljärven eli Vähävarven tilan, joka on veroltaan 1 äyriä ja 1/6 manttaalia ja joka on ollut täysin autiona nuijasodasta eli vuodesta 1597 lähtien. Lautakunta ja käräjärahvas todistivat, että asuinpaikalle oli kasvanut korkea metsä niin, että vain uunien paikat on mahdollista erottaa, ja niityt kasvavat metsää. Jotta herrasväelle taattaisiin heidän verosaatavansa, ryhtyivät seuraavat miehet Lars Erikinpojan takaajiksi: Thure Johaninpoika Kurkelasta, Matts Papunen Isoröyhiöstä, Frans Hansinpoika Kostulasta, Henrik Erikinpoika Vähäröyhiöstä ja Simon Päivike (Päfvikoij) Kankaanpäästä.1

Vuonna 1679 Lars Erikinpoika määrättiin käräjillä maksamaan Vatsiaisten Maisa Mickelintyttärelle 15 kappaa viljaa, minä Lars oli velkaa Maisalle tämän pojan paimenen palkkana.2

Vehuvarpen Matts Larsinpoika valitti syyskäräjillä 1679, että Thomas Jöraninpoika Soinista oli lyönyt häneen verihaavan aiheuttaneen korvapuustin kolme viikkoa aiemmin kirkkotiellä. Thomas sanoi lyöneensä häntä vain pienellä ruoskalla, joka kyllä saattoi osua kasvoihin, mutta kielsi aiheuttaneensa vammaa. Asia siirrettiin seuraaville käräjille, sillä paikalla mukana ollut Aksel Eskilinpoika ei ollut asian ensimmäisessä käsittelyssä läsnä.3

Edellisen isännän poika Thomas Larsinpoika, mainitaan isäntänä 1688 - 1697, kuoli 1697 Vehuvarpella.
Puoliso: Maria, mainitaan 1677 - 1698.

Arvid Mickelinpoika, mainitaan isäntänä 1698 - 1702, jonka jälkeen tila jäi veronmaksukyvyttömäksi.
Ensimmäinen puoliso: Brita, mainitaan 1698 - 1700, kuoli noin 1700 Vehuvarpella.
Toinen puoliso noin 1701:4 Gertrud, mainitaan 1701 - 1702.

Thomas Jöraninpoika, mainitaan isäntänä 1709 mutta veronmaksukyvyttömänä.

Anders Mattsinpoika, mainitaan isäntänä 1710, jonka jälkeen jäi taas veronmaksukyvyttömäksi.
Puoliso: Gertrud, mainitaan 1710.

 

Skanssi

Thomas Jöraninpoika, mainitaan isäntänä 1673 - 1684 ja isänä vielä 1689.
Puoliso: Brita Mattsintytär, mainitaan 1673 - 1689, kuoli 1693 Skanssilla, haudattu 17.12.1693.

Lapset:
Lukas, mainitaan 1677 - 1679, puoliso Lisa mainitaan 1677 - 1679.
Matts, mainitaan 1678 - 1684.
Valborg, mainitaan 1680 - 1697, kuoli 1697 Skanssilla.
Sigfrid, mainitaan 1683 - 1697.
Thomas, mainitaan 1684 - 1693.
Henrik, mainitaan 1685.
Johan, mainitaan 1685 - 1704.
Isak, mainitaan 1690 - 1712.
Jakob, mainitaan 1692 - 1702.
Jöran, mainitaan 1697 - 1704.

Kyröskantzin isännän Thomas Jöraninpojan olivat Matts Mickelinpoika ja Per Erikinpoika Karviaisista haastaneet vuoden 1675 syyskäräjille, mutta Thomas ei saapunut paikalle ja tästä hänelle tuomittiin 3 markan sakko.5

Kesäkäräjillä 1678 Kyrön Skanssin kestikievarin isäntä Thomas Jöraninpoika sai oikeudelta päätöksen, jonka mukaan nimismiehen tulee kantaa kestikievarin saatavat kaikilta Kyrön pitäjässä. Thomas vaati lisäksi maksua siitä, kun hänen kestikievarinsa oli joutunut ilman korvausta viidellä hevosella kyytimään everstiluutnantin joukkoja viiden peninkulman päähän Knuutilaan. Oikeus määräsi ne pitäjäläiset, jotka eivät olleet suorittaneet kyytivelvollisuuttaan, maksamaan Thomakselle korvauksen. Tarvittaessa nimiesmiehelle myönnettiin oikeus ulosmitata maksamattomat korvaukset. Myös seuraavan vuoden kesäkäräjillä Thomas Jöraninpoika vaati lisäkorvausta, koska hänen kestikievarinsa oli joutunut kuljettamaan sotaväkeä enemmän kuin hänen velvollisuuteensa kuului. Nimismies määrättiin selvittämään kestikievarille kuuluvan korvauksen määrän sekä perimään sen muilta talollisilta.6

Kesäkäräjillä 1678 Skanssin Thomas Jöraninpoika kertoi oikeudelle, kuinka hänen vaimonsa Brita Mattsintyttären sisaruksen lapsi Per Erikinpoika oli mennyt keväällä 1677 rengiksi Isonkyrön Viitalan taloon. Koska hän oli ilmoittanut Thomaksen ja tämän vaimon lähimmiksi perillisikseen ja osa hänen palkastaan oli vielä Viitalan isännän hallussa, halusi Thomas oikeuden todistavan heidän sukulaisuussuhteensa. Heittolan Erik Olofinpoika ja Kilvakkalan Henrik Jöraninpoika todistivat sukulaisuuden, mutta he eivät kuitenkaan tienneet, kuinka läheistä sukua he olivat.7

Skanssin Thomas Jöraninpoika oli yksi kuudesta takaajasta, jotka takasivat Jämijärven Johan Johaninpojan tämän ottaessa vuonna 1678 saman kylän Pyydöniemen autiontilan viljelykseensä.8

Talvikäräjillä 1680 oli tarkoitus käsitellä Thomas Jöraninpojan ja Lohjan apulaispappi Kristiern Steenmanin välistä hevosta koskevaa riitaa, mutta käskynajaja Jöran Thomaksenpoika vakuutti, että Thomas on sairaana eikä siksi voi saapua oikeuteen.9

Koska nimismies sekä lautamiehet Ture Johaninpoika Kurkelasta, Henrik Erikinpoika Vähäröyhiöstä ja kestikievarinpitäjä Thomas Jöraninpoika Kyrönskanssilta vakuuttivat käräjillä marraskuussa 1680, että Vanajan Simon Eskilinpoika oli luvannut maksaa Ikaalisten kirkkoherralle Matthias Apolloniukselle ne rahat, jotka tämän palkollinen, Simonin Eskilinpojan poika, oli tältä varastanut talvella 1678, niin tuomittiin hänet ne maksamaan ja nimismies ulosmittaamaan.15

Talvikäräjillä 1681 Johan Mattsinpoika Peijari, joka oli edellisillä käräjillä määrätty vannomaan itsensä vapaaksi salavuoteussyytteestä Röyskyn Margareta Larsintyttären kanssa, vannoi nyt valansa. Hänen valanvannojinaan olivat Grels Erikinpoika Karvialta, Thomas Jöraninpoika Kyrönskanssilta, Matts Mattsinpoika Karvialta, Per Erikinpoika Karvialta ja Henrik Perinpoika Sarkkilasta. Koska Johan Peijari vannoi valansa ja todistajat vahvistivat sen, vapautettiin hänet syytteestä ja Margareta, joka oli langennut ensimmäistä kertaa, tuomittiin kirkkorangaistukseen ja rukoilemaan anteeksiantoa seurakunnalta.16

Pål Johaninpoika Vähäröyhiöstä tuomittiin käräjillä 1681 maksamaan appensa Jakob Markuksenpojan velka 18 kuparitaalaria Thomas Jöraninpojalle Kyrönskanssilta. Lautamiehet Henrik Vähäröyhiö ja Ture Kurkela määrättiin ulosmittaamaan velka.17

Edellisen isännän poika Matts Thomaksenpoika, mainitaan isäntänä 1685 - 1693 ja veljenä 1694 - 1702.

Lautamies Johan Leutola vakuutti syyskäräjillä 1687, että hän oli haastanut kolme kertaa Per Erikinpojan ja Matts Mattsinpojan Karvialta vastaamaan Kyrönskanssin Matts Thomaksenpojan valitukseen koskien kaskimaata Somerjoensuun luona. Matts Thomaksenpojan mukaan hänellä itsellään sekä perintötalollinen Anders Jöraninpojalla Kiialasta ja heidän kolmella naapurillaan on ikimuistoinen kaskeamisoikeus Somerjoensuun luona, mutta nyt Karvian asukkaat haluavat kasketa siellä. Per Erikinpoika ja Matts Mattsinpoika ilmoittivat tehneensä Matts Skanssin kanssa sopimuksen oikeudesta kasketa, kylvää ja korjata sillä maalla, josta Matts Skanssi nyt valittaa. Lautamies Johan Leutola todisti, että kasken kasvu oli 6 tynnyriä ruista, joka on aumassa kaskimaalla. Näitä Matts Skanssi vaati nyt itselleen, sillä he olivat sopineet ainoastaan etuosto-oikeudesta maahan, mutta eivät sen satoon. Koska Per ja Matts eivät ole saapuneet oikeuteen, tuomittiin heidät sakkoon sekä etuosto-oikeuden väärinkäytöstä kumpikin 3 markan sakon. Matts Skanssi sai luvan hakea viljansa pois.18

Luutnantti, jalosukuinen Hans Båck valitti kesäkäräjillä 1691 Matts Thomaksenpojasta Kyrönskantsilta ja lautamiehistä Lars Mattsinpoika Papusesta ja Henrik Jöraninpoika Vattulasta, että lautamiehet olivat Matts Thomaksenpojan kehotuksesta suorittaneet laittoman ulosmittauksen Pukarajärven erämaassa asuvien torppareiden Markuksen, Matts Henrikinpojan ja Lars Henrikinpojan luona. Tavaraa oli takavarikoitu lähes 40 kuparitaalarin arvosta. Luutnantti valitti asiaa, sillä torpparit asuivat hänen puustelliinsa Kurkelaan kuuluvalla maalla. Matts Thomaksenpojan mukaan maa, jolla torpparit asuivat, oli riidanalaista Skanssin ja Kurkelan välillä, joten luutnantti ei voisi olla asianomistaja, vaan heidän tulisi itse valittaa, mikäli olivat kokeneet vääryyttä. Lautamiehet ilmoittivat, että he olivat menneet paikalle kruununvoudin määräyksestä ajaakseen torpparit pois kokonaan, jonka veronkantokirjuri Johan Löfbladh todisti. Oikeus päätti, että torppareiden tulisi valittaa itse ja että lautamiesten ja kirjurin tuli näyttää määräykset, joiden mukaan he olivat menneet paikalle.19

Edellisen isännän veli Thomas Thomaksenpoika, mainitaan isäntänä 1694 - 1697, kuoli 1697 Skanssilla.
Puoliso noin 1695:10 Agnes, mainitaan 1695 - 1697.

Edellisen isännän veli Sigfrid Thomaksenpoika, mainitaan isäntänä 1698 - 1712.
Puoliso noin 1700:11 Maria, mainitaan 1700 - 1712.

Talvikäräjillä 1691 Sigfrid Thomaksenpoika Kyrönskanssilta valitti suuresti, että Grels Eskilinpoika, Erik Erikinpoika ja Matts Mattsinpoika Karvialta olivat vieneet häneltä ikkunan kautta rajakirjeen, joka osoitti Kyrönskanssin ja Karvian kylien oikeat rajat. Erik ja Grels paikalla olevina eivät voineet tätä kieltää, vaan sanoivat, että olivat sopineet asian Sigfridin kanssa. He olivat luvanneet Sigfridille 30 kuparitaalaria, josta Erik ja Grels olivat jo maksaneet osansa ja he halusivat, että Matts maksaisi loput. Matts nousi ja sanoi olevansa täysin syytön tähän asiaan, sillä hän ei ollut osallistunut rajakirjeen varastamiseen eikä muiden tekemään sopimukseen. Matts julistettiin täysin vapaaksi ja Sigfrid saisi hakea lopun korvauksesta Erikiltä ja Grelsiltä miten parhaiten taisi.20

 

Niinisalo

Josef Josefinpoika, mainitaan isäntänä 1673 - 1704.
Puoliso noin 1683: Anna, mainitaan vaimona 1683 - 1704 ja äitinä 1709 - 1712.

Lapset:
Matts, mainitaan 1701 - 1704.
Josef, mainitaan 1709 - 1712.

Isännän äiti: Elin, mainitaan 1674 - 1677.

Isännän veljet: Jakob, mainitaan 1677 - 1694, puoliso Margareta mainitaan 1687 - 1699.
Jöran, mainitaan 1678 - 1694.
Thomas, mainitaan 1683 - 1694.
Matts, mainitaan 1687 - 1697.

Thomas Soini valitti kesäkäräjillä 1678, että Niinisalon Josef Josefinpojan paimen (poika?) Thomas Josefinpoika oli päästänyt tulen irti edellisenä kesänä niin, että hänen niittynsä ja erämaansa paloivat. Paimen ei ollut oikeudessa paikalla. Josef väitti, että matkustavaiset olivat päästäneet tulen irti. Vuorenpään Johan Jöraninpoika, joka ensimmäisenä oli havainnut tulen, kertoi sen alkaneen sieltä, missä paimen oli karjoineen, mutta paikka oli lähellä maantietä. Osapuolet ja paimen määrättiin saapumaan seuraaville käräjille.12  - Juttua ei enää käsitelty käräjillä, joten se ilmeisesti sovittiin.

Vuonna 1679 Ikaalisten käräjillä käsiteltiin kaksi kertaa Josef Josefinpoikaa kohtaan esitettyä salavuoteussyytettä. Sen mukaan hän olisi siittänyt aviottoman lapsen Johanna Jakobintyttärelle Honkolasta. Josef ja Johanna tunnustivat oikeuden edessä olleensa kaksi kertaa salavuoteudessa, jonka seurauksena Johanna oli synnyttänyt lapsen. Josef tuomittiin 20 hopeataalarin ja Johanna 10 hopeataalarin sakkoon sekä kirkkorangaistukseen ja pyytämään seurakunnalta anteeksiantoa. Molempien sakot takasi Skanssin kestikievari.13

Josef Josefinpoika Niinisalosta tuomittiin syyskäräjillä 1687 maksamaan Matts Thomaksenpojalle Kyrönskanssilta 4 heinäkuorman arvo 6 kuparitaalaria, joita Matts häneltä vaati. Tämän jälkeen heidät tuomitaan erotetuksi toisistaan tässä jutussa.21

Josef Josefinpoika Niinisalosta vaati lokakuussa 1692 käräjillä isänsä velipuolen lapsilta Erik ja Bengt Jakobinpojilta perintöosaansa heidän edellisenä talvena kuolleen isänäitinsä Magdalena Staffanintyttären jälkeen. Bengt vastasi omasta ja veljensä puolesta, että heidän isänäitinsä oli tehnyt testamentin jo 12.8.1688. Hän testamenttasi kaiken omaisuutensa pojanpojilleen Bengt ja Erik Jakobinpojille. Testamentin oli todistanut Ilmajoen kappalainen Jakob Haustramnius. Josef halusi kumota asian seuraavilla kohdilla: 1) Vastaajat eivät olleet koskaan puhuneet testamentista eivätkä näyttäneet sitä. 2) Testamentin tulisi olla oman pitäjän papiston todistama eikä sellaisen, joka asuu toisessa kihlakunnassa. 3) Testamentin antajan viimeisestä tahdosta ei ole varmuutta, sillä se oli laadittu kolme vuotta ennen hänen kuolemaansa. 4) Hänellä ei ollut oikeutta testamentata pois muiden lastenlastensa isänperintöä, jota ei ollut vielä erotettu. Oikeus päätti kumota Magdalena Staffanintyttären testamentin, koska sitä ei ollut laadittu lain edellyttämällä tavalla, ja määräsi pidettäväksi perinnönjaon Josefin sekä Honkajoen Bengt ja Erik Jakobinpoikien välillä. Sen toimittajiksi määrättiin lautamiehet Johan Jöraninpoika Jämijärveltä ja Henrik Jöraninpoika Vattulasta lainlukija Henrik Jusleniuksen ja kruununvouti Johan Haakzin läsnä ollessa.22

Edellisen isännän poika Matts Josefinpoika, mainitaan isäntänä viimeistään 1709 alkaen.
Puoliso noin 1710: Maria, mainitaan 1710 - 1712.

 

Viitteet
1 Ikaalisten käräjät 19. - 22.9.1670: 255.
2 Ikaalisten käräjät 26. - 30.9.1679: 424.
3 Ikaalisten käräjät 26. - 30.9.1679: 436.
4 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1700 - 1701.
5 Ikaalisten käräjät 27.9. - 1.10.1675: 21.
6 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 358, 369; 26. - 30.9.1679: 428.
7 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 360 - 361.
8 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 369.
9 Ikaalisten käräjät 7. - 9.1.1680, s. 48 - 49.
10 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1690 - 1695.
11 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1695 - 1700.
12 Ikaalisten käräjät 29. - 31.8.1678: 375.
13 Ikaalisten käräjät 11. - 14.1.1679: 61 (502); 26. - 30.9.1679: 445.
14 Vihkimerkintä ei löydy Ikaalisten vihittyjen luettelosta vuosilta 1708 - 1710.
15 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 10. - 13.11.1680: 906
16 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 8. - 13.1.1681: 29
17 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 29.10. - 2.11.1681: 416
18 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 26. - 28.9.1687: 412
19 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 15. - 16.7.1691: 195 - 195v
20 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 21. - 24.1.1691: 84 - 84v
21 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 26.- 28.9.1687: 419
22 Ikaalisten ja Kyrön käräjät 17. - 18.10.1692: 334v - 335

Lähteet
1. Suomen asutuksen yleisluettelo, Ikaalinen, 1655 - 1714.
2. Ikaalisten käräjien tuomiokirjat 1669 - 1680 (alkavat pitkän aukon jälkeen uudelleen vuodesta 1669, mutta puuttuvat vuosilta 1673 - 1674 ja 1676 - 1677).
3. Ylä-Satakunnan läänintilien verifikaatit 1673 - 1674.

Käytettävissä olivat seuraavat Ikaalisten ja Kyrön käräjäkunnan renovoidut tuomiokirjat: 18.-22.2.1675, 27.9.-1.10.1675, 11.-12.1.1678, 28.6.1678, 29.-31.8.1678, 11.-14.1.1679, 20.-21.5.1679, 26.-30.9.1679, 7.-9.1.1680, 10.-13.11.1680, 8.-13.1.1681, 26.-28.5.1681, 29.10.-2.11.1681, 13.-15.2.1682, 19.-21.7.1682, 13.-15.11.1682, 26.-31.1.1683, 16.-17.7.1683, 26.-28.9.1683, 1.-5.3.1684, 6.-7.8.1684, 3.-5.11.1684, 31.8.-4.9.1685, 22.-27.1.1686, 18.-20.8.1686, 6.-11.11.1686, 26.-28.9.1687, 14.-17.11.1687, 29.2.1688, 22.-24.9.1688, 29.-31.10.1688, 19.-23.1.1689, 14.-16.5.1689, 11.-13.9.1689, 13.-16.1.1690, 14.-17.7.1690, 13.-17.10.1690, 21.-24.1.1691, 10.-11.6.1691, 27.2.-1.3.1692, 15.-16.7.1692, 17.-18.10.1692, 27.-29.1.1698, 17.-19.6.1699, 10.-12.2.1700, 4.-6.7.1700 ja 3.-5.10.1700.

Turussa 2003
P. T. Kuusiluoma

 


© Antero Perttula 2019
Sopimus Magdalena Tapanintyttären perinnöstä 1693

Joseph Josepβon och hans Faders halfbroder Son Erich Jacobβon uppå sin och sin Broders Bengtz wägnar ifrån Ninisalo kommo för Rätta och gåfwo tilkänna sigh förliktz om det Arf dem tillfallit är effter deras Fader moder Magdalena Staphans dotter Jbm, j så motto, att Bengt och Erich Jacobβöner gifwa utj ett för alt denne Josep Josepβon nittio daler kmt och det innan Siu Åhrs tijdh betala, hwar medh Joseph och sade sig wäl wara förnögt, så att han här å alldrig mehra låfwar tala, och till större säkerheet begiärte de begge denne Förlikning lagligen Confirmerad, hwarföre bleef denne Förlijkningen, som nu här för Rätta skedde annoterat och likmätigt 15 Cap: Erfs. B: L: L: Confirmerat.

Jooseppi Joosepinpoika ja hänen isänsä puoliveljenpoika Erkki Jaakonpoika itsensä ja sekä tämän veljen Pentin puolesta Niinisalosta tulivat oikeuteen. He ilmoittivat sopimuksestaan siihen Perintöön, joka heille on langennut heidän Isänsä äitinsä Magdalena Tapanin tyttären samasta paikasta jälkeen. Sen mukaan Pentti ja Erkki Jaakonpojat antavat kaikkineen tälle Jooseppi Joosepinpojalle 90 kuparitaaleria. Sen he suorittavat 7 vuoden kuluessa. Tähän Jooseppi sanoi olevansa niin tyytyväinen, ettei hän tule sitä koskaan moittimaan. Suurimmaksi vakuudeksi he molemmat vahvistivat tämän sopimuksen. Sen vuoksi tulee tämä sopimus, joka nyt Oikeuden puolesta on merkitty muistiin, vahvistetuksi noudattaen Maanlain Perintökaaren 15 lukua.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1693–1693 (KO a:13), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 27.2.–1.3.1693, sivut 108–109. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3669441
 

© Antero Perttula 2018
Jaakko Joosepinpoika hakee perintöosaa Niinisalosta 1698

Jacob Josephβon ifn Ninisalo, fordrade arf effter sin Sal. Fader Joseph Påhlβon och Modren hustru Elin Larβdotter, hoos sin broder Joseph Josephβon, hwilken begäran Joseph icke kunde förwägra; Fördenskuldh lijkmätigt det 1. Cap: Erfd: B. LL. och bägge parternes begiäran förordnades Vthi Vnderskrefnes närwaro Nämbdemännerne Johan Johanβon i Pyödenimi och Henrich Jöranβon i Wattula, till samma förrättningh att inventera och Erfwingarne emellan dehlat.

 

Jaakko Joosepinpoika Niinisalosta vaati veljeltään Jooseppi Joosepinpojalta perintöä edesmenneiden isänsä Jooseppi Paulinpojan ja äitinsä vaimo Elina Laurintyttären jälkeen. Kysyttäessä Jooseppi ei voinut perintöä kieltää. Noudattaen maanlain perintökaaren 1 lukua ja molempien osapuolten pyyntöä määrätään allekirjoittaneen läsnä ollessa lautamiehet Juho Juhonpoika Pyydönniemestä ja Heikki Yrjönpoika Vattulasta samassa toimituksessa tekemään sekä pesästä tavaraluettelon että jakamaan jäämistön perillisten kesken.

 

Lähde: KA digitaaliarkisto: Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1698–1698 (KO a:18), (Hämeen)Kyrön pitäjän ja Ikaalisten kirkkoherrakunnan syyskäräjät 4., 5. ja 6.10.1698 sivu 147v., jako 166
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3739333

 

 

© Antero Perttula 2018
Jooseppi Joosepinpoika Niinisalo hakee perintösaatavaa Marjaniemeltä 1701

 

Emedan Sahl: Jacob Josephβons Enckia Margeta Henrichzdotter i Marianiemi* sielf tillstodh, det hwarcken hon eller hennes Man något lefwererat till Joseph Josephβon i Nijnisalo** på dhe 22: dlr 15 ⅓ :/ Kmt:, som Joseph effter des Broder Sahl: Jöran Josephβon*** effter Arfskiftz längden af dn 20: Febr: 1699: tillkommer, af den Egendomen bemte hennes Man af sin Broders Jörans Qwarlåtenskap om händer bekommit; Altså dömes hon samme 22: dlr 15 ⅓ :/ Kmt: till Joseph att betala, lijkmätigt det 15: Cap. Erfd B: L: L:.
 

* http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31860
** http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=31776
*** http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=28877

 
Koska Jaakko Joosepinpoika -vainajan leski Marketta Heikintytär Marjaniemestä itse tunnusti, ettei hän eikä hänen miehensä ole maksanut Jooseppi Joosepinpojalle Niinisalosta sitä 22 taaleria 15 ⅓ äyriä kuparirahassa, joka kuuluu Joosepille hänen velivainajansa Yrjö Joosepinpojan jälkeen 20. helmikuuta 1699 tehdyn perinnönjakokirjan mukaan. Summa lankeaa maksettavaksi siitä omaisuudesta, jonka hänen mainittu miehensä sai huolehdittavakseen veljensä Yrjön jäämistöstä. Noudattaen maanlain perintökaaren 15. kappaletta tuomitaan Marketta maksamaan Joosepille tuo 22 taaleria 15 ⅓ äyriä kuparirahassa.


Lähde: KA digitaaliarkisto: Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1701–1701 (KO a:21), (Hämeen)Kyrön pitäjän ja Ikaalisten kirkkoherrakunnan syyskäräjät 14. ja 15.10.1701 sivu 169, jakso 104
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3854042
 

 

© Antero Perttula 2019
Simo Aron tyttärentyttären perintö Skanssista 1698

 

Förekom Simon Sigfredβon ifn Ilmoila Sockn och Kauhajåki by och föredrogh huruledes han med sin dåtters Angnetas Sal. Mans Thomas Thomaβon i Kyroskantz broder Sigfred Thomasβon ingådt een wänligh forlijkningh, om sitt dåtter Barns Lisbeta widh Namp fädernes Arff sampt den deel henne deβ FaarSysters Walborgh Thomas dotters effterlåtne ägendoom för een tredie(?) deel till kom dn 14 Novemb: Nestlt Åhr 1697. uthj Cappellanens i Jlmoila Sn Wyrdigh Hlr Jacob Haustramij och Giestgifwarens Hendrich Hendrichβon i Reinis Närwaro, i ett för alt till 300 dlr Koppr Mt och 1 Tr Spanl., hwar på han och 252 dlr Dito Mynt opburit, men som hon förmehner samma förlijkning wara för ringa och pupillen för när skedt, dy ansökte han tillijka med sin dåtter Agneta det Sigfred der till något än Contribuera måtte, Sigfred förklarade sigh för öfwer att wedh hållit Arffskiffte 1695 dn 18 Jan: emellan samptele 7 bröder och 1 Syster Walborgh wid Nampn på een Brors andehl icke mehra kommit än 162 dlr 26 ⅔ :/öre och Systrans 81 dlr 13 ⅓ :/öre Koppr Mt som giör i een summa hwad Thomas wed den 7de deelen af Walborgz qwarlåtenskap inrechnas skulle tillhöra 174 dlr 12 :/ Kppr Mt, således ofwande af hon den uthfäste förlijkningz summa icke wore hans broder barn præjudicerlig, utan mehra till avantaga och fordehl skedt, doch emedan han wore benägen att altidh förnimma hennes förekomst och förkåfding uthlåwade han åth Lisbeta 1 Ta spanl. föruthan den tunnan i förlikningen förmält är, hwar medh så wähl Simon som deβ dåtter Agneta wore i alle måhl tillfredz och nu för Rätta medh handslagt betygade sin willas fullkombligheet sampt begärte med laga doom att stad fästas; hwilket Rätten fördenskull togh i betänckiande, och alldenstundh det finnes, Lisbetha Thomaβ dotter genom Ofwande förlijkning: ingen deehl blift præjudicerad, uthan deβ intresse mehra befordrad, i anseende till det Ao 1695 håldne arffskifftet der uthi honom allenast 162 dlr 26 :/ tillkommer föruthan een 7de deel af deβ framledne Systers Walborgh Thomas dotters qwarlåtenskap, som blifwer der effter 11 dlr 17 2/7 :/öre Koppr, dy Consenterade Rätten till Ofwande Parternes förlijkningh om Lisbeta Thomas dåtters Arff, således att Sigfred uthan dhe resterande 48 dlr af 300 dlr Koppr Mt och 1 Ta spanl. effter förlijkningz Instrumentet af dn 14 Novemb: 1697 och 1 Ta spanl. tillöker och i förmågo af dn 23 puncten uthi Kongl. Maijttz Stadga och förordning de Ao 1695 dn 4 Julij, stadfästa förlijkningen å både sidor oryggel. att hållas.

 

Esiin astui Ilmajoen Pitäjän Kauhajoen kylästä Simo Siponpoika. Hän esitti, kuinka hän on tyttärensä Agnetan Edesmenneen Miehen Tuomo Tuomonpojan veljen Kyrön Skanssista olevan Sippo Tuomonpojan kanssa tehnyt 14.11.1697 ystävällisen sopimuksen. Se koskee hänen tyttärensä Lapsen, Nimeltään Lisbeta, Isänperintöä sekä hänen Isänsisarensa Valpuri Tuomontyttären jälkeensä jättämää omaisuuden seitsemäsosan (lukee kolmasosan) sopimista. Paikalla olivat olleet Ilmajoen Pitäjän Kappalainen Arvoisa Herra Jacob Haustramnius ja Reinin Kestikievari Heikki Heikinpoika. Sopimus on kaikkiaan 300 kuparitaaleria ja yksi Tynnyri viljaa. Siitä hän on saanut 252 Kuparitaaleria. Mutta Simo arveli, että mainittu sopimus oli liian vähäinen ja holhotille epäedullinen. Siksi hän pyysi yhdessä tyttärensä Agnetan kanssa, että Sipon pitäisi maksaa vielä vähän lisää.

Sippo selitti, että 18.1.1695 pidettiin Perinnönjako (isä Tuomo Yrjönpojan jälkeen) 7 veljen ja yhden sisaren, Nimeltään Valpuri, kesken. Kunkin veljen osuudeksi ei tullut enempää kuin 162 taaleria 23 ⅔ äyriä ja Sisaren 81 taaleria 13 ⅓ äyriä kuparirahana (Tuomo Yrjönpojan perintö oli siten yhteensä noin 1220 kuparitaaleria). Tuomon osuus on, kun otetaan huomioon seitsemäsosa Valpurin jäämistöstä, 174 taaleria 12 äyriä kuparirahana. Niinpä hänen yllä sitoutumansa sopimuksen summasta hänen veljensä lapsen ei pitäisi kokea vääryyttä, vaan enemmänkin siitä on hänelle etua. Jotta hän olisi halukas hyväksymään osuutensa, olen luvannut ”kaupantekijäisiksi” Lisbetalle yhden Tynnyrin viljaa, ilman, että se tynnyri on mainittu sopimuksessa. Tämä tyydytti täydellisesti niin Simoa kuin hänen tytärtään Agnetaa. Sopimuksen todistukseksi osapuolet löivät kättä päälle sekä pyysivät siihen laillista vahvistusta.

Edellisen johdosta oikeus otti asian harkintaansa ja havaitsi:

Lisbeta Tuomontytär on tehnyt yllämainitun sopimuksen. Hän ei koe siinä millään tavoin vääryyttä, vaan se enemmänkin parantaa hänen etujaan. Vuonna 1695 tehdystä perinnönjaosta tulee hänen isälleen Tuomolle kaikkiaan 162 taaleria 26 äyriä. Se ei sisällä seitsemättä osaa Tuomon edesmenneen Sisaren Valpuri Tuomontyttären jäämistöstä. Se osuus on 11 taaleria 17 2/7 äyriä kuparirahana. Siksi Oikeus hyväksyy ylläkerrotun osapuolten välisen sopimuksen Lisbeta Tuomontyttären Perinnöksi. Sopimuskirjan 14.11.1697 mukaan Sippo maksaa Lisbetalle 300 kuparitaaleria, josta puuttuu vielä 48 taaleria sekä yhden Tynnyrin viljaa ja vielä sen lisäksi toisen Tynnyrin viljaa. Kuninkaallisen Majesteetin 4.7.1695 antaman asetuksen 23 luvun mukaan Oikeus vahvistaa sopimuksen ja vaatii molempia osapuolia järkähtämättömästi sitä noudattamaan.”

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1698–1698 (KO a:18), Hämeenkyrön Pitäjän ja Ikaalisten Kirkkoherrakunnan Varsinaiset Syyskäräjät 4., 5. ja 6.10.1698, sivut 130–131v., jaksot 148–150 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3739316
 

© Antero Perttula 2019
Niinisalon ja Vuorenmaan niittykiista 1695

Mattz Johanβon ifrån Wuorenmaa, insinuerade Högwälborne Hlr Baron och Landzhöfdingens Resolution, af dn 21 Januarii 1695 emellan honom och Josep Josepson j Ninisalo, angående 15 laβ höö som Matz föregifwit Josep ifrån hans gambla äng Heinennäfwa borttagit, hwilcket till Rättens noga Ransakande remitterat ähr. Josep swarade sig intet något Höö af Matzes ägor bortfört, utan af sina egna, därföre han är skattlagder, och det Höö han af sitt eget Häinänefwa fört warit allenast 10 Sommar laβ, där emot Matz föregaaf sigh och utj Häinänefwa, så som och j Wesanefwa gambla Ängiar förutan nyrödzlen äga dehl, där af Josep skall Höeth bortfört, anhållandes här öfwer en laga besichtning, som kunna hans och Josepz gambla ängiar och nyrödzler skillia, hwilcket dem arg. 26 Cap: B:B:L:L: bewillies af Nämbdemännerne Johan Henderson Gesti och Hendrich Jöranβon j Wattula j Cronones Befallningzmans närwaro, att effterkommas.

Matti Juhonpoika Vuorenmaasta esitti hänen ja Jooseppi Joosepinpoika Niinisalon välisen Korkeanjalon Herra Paronin ja Maaherran 21.1.1695 antaman päätöksen. Matti väitti, että Jooseppi oli vohkinut 15 kuormaa heiniä hänen vanhalta Heinänevan niityltään. Hän vaati, että asia on määrättävä Oikeuden puolesta tarkoin tutkittavaksi. Jooseppi vastasi, ettei hän ole vienyt ollenkaan Heiniä Matin tiluksilta, vaan hänen omilta verollepannuilta alueilta. Se heinämäärä, mitä hän omalta Heinänevaltaan on korjannut, on ainoastaan 10 Kesäkuormaa. Tätä vastaan Matti väitti, että Heinäneva, samoin kuin Vesaneva, ovat hänen vanhoja niittyjään lukuun ottamatta uudisraivauksia, joilta Jooseppi voi ottaa Heinät. Noudattaen Maanlain Rakennuskaaren 26. lukua tehdään alueella laillinen katselmus. Siinä erotetaan toisistaan Matin vanhat niityt Joosepin niityistä, samoin uudisraivaukset. Tehtävän suorittavat Lautamiehet Juho Heikinpoika Kesti sekä Heikki Yrjönpoika Vattulasta Kruununnimismiehen läsnä ollessa.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1695–1695 (KO a:15), Kyrön ja Ikaalisten pitäjien kesäkäräjät 22. ja 23.6.1695, sivut 325–325v., jaksot 389–390 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3672670
 

© Antero Perttula 2019
Niinisalon ja Kolkon niittykiista 1696

Bördebonden Johan Henderβon Kolckoi beswärade sig öfr Nybyggiaren Joseph Josephβon i Ninisalo, det han inkräcktat hans gambla Bohlängiar Walckiajerfwennijttu och Walckiajärfwen Näfwa, som Kolckoi /: hwar under han berättar heelt ringa hööslag finnas :/ af ålder tillhördt, begärandes Rättens Assistence häruthinnan, Crono Befallnigzman Wälbetrodde Engelbrecht Staare war tillstädes uppå Josephz wägnar och inlade Joseph Wälbetrodde Engelbrecht Staare war tillstädes uppå Josephz wägnar och inlade Joseph Skattlägningz Instrumentet af dn 4 etc. Julij 1694. hwar med han bewiser sig wara skattlagt för 3. åhmar hööslag utj Walckiajärfwennijttu, som Landtmätaren honom tilldeelt på almänningen när in wed byen, doch där under intet förståendes Johan Jöranβon Kontis och Kolckoi Åboens gambla bohlängiar, som det där hafwa nembligen Konti under en Lada och Kolckoi 3 Lador, hwilcka ifrå skattläggningen äro uthslutne, och sielfwa skrifften det närmare uthwisar, tilläggiandes Walkiajärfwen Nefwa wara belägen innom hans Råår. Johan Henderβon præsenterade Daniel Swänβons Häradz doom dn 20. etc. Novemb. 1674 afsagt emellan Kolckoi och dhe Pitkäniemi boor, hwarmedelst skillnaden utj samma Måsa Pitkäniemi och Kolckoi emellan dömes wara, der som watuskörden är, så att det twistige stället med Kolckes gambla ängiar, jempte hans Teeg ligger på Norre och dhe Pitkäniemi Boors på södre sidan, tilläggiandes Joseph innom sina gräntzor nogsampt hafwa tillfälle rödia sig äng, som han och märckeligen allaredan giordt. Nämbdemännerne Johan Johanβon Leutolan, Thomas Johanson i Williakala och Hendrich Jöranβon i Wattula, hwilcka likmätigt denne Rättens Resolution af dn 10. etc. ocktob. 1695. parternes stridigheet tagit i ögonsicht, intygade Joseph des uthan af sina Nyrödningar på Walckiajärfwi öfwer 8 åhmar innehafwa, doch eij mehr honom påfört än tree åhmars ängz bohl som han finnes skattlagt före, och honom nu intet disputeras, hafwandes wärderat det af Joseph i Åhr på Walckiajärfwen Nefwa bärgade och afförde hööet till 7. åhmar, denne saak afgiordes med fölljande

Sentens

Såsom af föregående Ransakning befinnes Kolckoi Bördehemmans possessoren af ålder ägt 3. Lador Äng utj Walckia järfwennijttu, hwilcka äfwen wed skattläggningen öfwer Ninisalo hemman Ao 1694. honom finnes wara förbehåldne, och j swaranden ingen Ränta derföre påfört; altså behåller och Johan Hinderβon samma tree lador Äng oklandrat, så som sin Vhrminnes ägendom likmätigt det 1. Cap. Jorda B.L.L.

Anbelangande sedan Walckiajärfwen Nefwa, Så emedan den 1o är häfdat under Kolckoi hemman, och Käranden 2o med en långt tillförenne in rem judicatam gången Häradz dom bewist sin rättigheet der till warandes Ninisalo 3o utj ofwannämbde skattläggning, intet påfört mehra än 3 åhmars hööslag i Walckiajärfwennijttu, som han af allmänningen sig oprögt och des uthan i anledning af Synemännernes intygan innehafwer; Fördenskuld hafwa parterne att ställa sig häruthinnan till rättelse, ofwannembde 1674 åhrs Häradz doom i föllje af hwilken Kolckoi behåller detta omtwistade Walckiajärfwen Nefwa till så stoor dehl han der af ålder bärgat, Men här under intet till förståendes Nyrödzlen, som Joseph Josephβon sedermera tillwärkat, börandes Joseph Josephβon Restituera det i Åhr der af bergade hööet effter wärderingen med Siu åhmar, likmätigt det 19. Cap. Jord. B.L.L.

Sukutalonpoika Juho Heikinpoika Kolkko valitti Uudisasukas Jooseppi Joosepinpoika Niinisalosta. Juho väitti, että Jooseppi oli tehnyt anastuksia hänen vanhoilta taloniityiltään Valkjärvenniityltä ja Valkjärvennevalta, jotka ovat Kolkolle (joista hän kertoi saaneensa kovin vähäiset heinäsadot) vanhastaan kuuluvia. Hän pyysi Oikeudelta apua asiassaan.

Joosepin puolesta oli paikalla Kruununvouti Hyvinluotettu Engelbrecht Staare. Hän esitti Joosepille 4.7.1694 tehdyn Verollepanotoimituskirjan. Siitä hän osoitti, kuinka Jooseppi on pantu verolle Valkjärvenniityltä 3 aamin heinäsadosta, jonka Maanmittari on hänelle suonut yhteismaalta aivan kylän vierestä. Kuitenkin niitty on siten, etteivät hänelle kuulu Juho Yrjönpoika Kontin ja Kolkon Talojen vanhat kotiniityt. Niitä heillä on Kontilla yksi Ladonala ja Kolkolla 3 Ladonalaa. Ne on merkitty verollepanon yhteydessä heidän nautinnoikseen. Itse selitelmä tarkemmin osoittaa, kuinka Valkjärvenneva sijaitsee Juhon rajojen sisällä.

Juho Heikinpoika esitti Daniel Svenssonin Kihlakunnanoikeuden tuomion 20. jne.11.1674 Kolkon ja Pitkäniemen asukkaiden väliltä. Siinä on tuomittu raja samalle Suolle Pitkäniemen ja Kolkon välille, sinne, missä on vesiuurros. Se kulkee siten, että riidanalainen paikka Kolkon vanhoine niittyineen, sekä hänen sarkoineen sijaitsevat sen Pohjoisella ja Pitkäniemen Asukkaiden eteläisellä puolella. Joosepilla on rajojensa sisällä riittävästi paikkoja, joille hän voi raivata lisää niittyjä. Niitä hän on myös jo huomattavasti tehnyt.

Lautamiehet Juho Juhonpoika Leutolasta, Tuomo Juhonpoika Viljakkalasta ja Heikki Yrjönpoika Vattulasta ovat Tämän Oikeuden Päätöksessä 10.jne.10.1695 määrätty tarkastamaan osapuolten riitoja. Jooseppi sanoi lisäksi tehneensä Uudisraivauksina Valkjärvelle yli 8 aamia. Lautamiehet kuitenkin todistivat, että hänelle ei ole verollepanon mukaan merkitty sieltä enempää kuin kolmen aamin niityt, eikä hän sitä vastaan nyt väittänyt. Lautamiehet ovat arvioineet, että Joosepin tänä Vuonna Valkjärvennevalta korjaama ja pois viemä heinämäärä nousee 7 aamiin. Asiaan tehtiin seuraava ratkaisu:

Päätös:

Yllä kerrottu Tarkastus osoittaa, että Kolkon Sukutalo hallitsee vanhoilla nautinnoilla 3 ladonalan niityt Valkjärvenniityltä. Niin on myös Niinisalon talon verollepanossa Vuonna 1694. sanottu, eikä vastaajalle ole määrätty sieltä veroja. Maanlain Maankaaren 1 Luvun mukaan Juho Heikinpoika säilyttää saman kolmen ladonalan niittynsä riidattomasti hänen ikivanhoina omistuksinaan.

Mitä sitten tulee Valkjärvennevaan, niin koska 1.) se on kuulunut Kolkon talon nautintoihin ja 2.) kantaja on pitkän aikaa aiemmin annetun Kihlakunnanoikeuden tuomion päätöksellä osoittanut olevansa oikeutettu siihen ja 3.) Niinisalo ei ole osoittanut yllämainitulla verollepanollaan saaneensa enempää kuin 3 aamia vastaavan heinäsadon Valkjärvenniityltä, jonka hän on yhteismaalta raivannut ja jota hän Katselmusmiesten todistuksen mukaan hallitsee. Niinpä on osapuolille oikeudenmukaista määrätä, ylläkerrotun vuoden 1674 Kihlakunnantuomiota noudattaen, että riidanalaisesta Kolkon hallitsemasta Valkjärvennevasta, Kolkko saa pitää niin suuren osan, miltä hän on vanhastaan korjannut sadon. Mutta Kolkon alaisuuteen eivät kuulu ne Uudisraivaukset, jotka Jooseppi Joosepinpoika on sittemmin raivannut. Maanlain Maankaaren 19 Luvun mukaan Jooseppi Joosepinpojan pitää palauttaa tänä Vuonna korjaamansa heinät arvoltaan 7 aamia.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 25., 26. ja 27.2.1696, sivut 66v.–67v., jaksot 122–123 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673336
 

© Antero Perttula 2019
Kolkon vanhan Valkjärvenniityn osuuden erottaminen 1696

Joseph Josepson ifrån Ninisalo kom för Rätta medh en Härads dom dat dn 25 etc.Febr: 1696. derutinnan Johan Hendrichson Kolkoi tilldömmes utj Walkianefwa Ängh, så stoor dehl han af Ålder bärgat, doch Nyrödzlen som Joseph sedermera tillwärckat här under icke begripen. anhållandes det owälde Män kunde förordnas, som Kolkois gamla Äng ifrån hans Nyrödzlen utj Walkianäfwa åtskillia effter åfwanbemte dooms innehåldh; Så emädan denne Josepz begiäran utj sig befinnes skiälig, och han des utan låtit lagligen stämma Kolkoi igenom Nämbdeman Hendrich Jöranson j Wattula; altså förordnas Nämbdemännerne Johan Johanson Leuto, Hendrich Jöranson j Wattula och Thomas Johanson j Williakala, som Kolkois gl. Äng j Walkianäfwa ifrån Nyrödzlen utstaka och skillia.

Jooseppi Joosepinpoika Niinisalo tuli oikeuteen mukanaan Kihlakunnantuomio 25.jne.2.1696. Sen mukaan Juho Heikinpoika Kolkolle on tuomittu Valkjärvenniitystä niin suuri osa, kuin hän on vanhastaan kaatanut. Kuitenkaan ne uudisraivaukset, jotka Jooseppi on sittemmin tehnyt, eivät Juholle kuulu. Pyydettiin, että määrättäisiin puolueettomat Miehet, jotka erottaisivat Valkjärvennevan Kolkon vanhat niityt hänen uudisraivauksistaan ylläkerrotun tuomion mukaan. Tämä Joosepin pyyntö katsottiin kohtuulliseksi ja hän on sitä paitsi antanut laillisesti haastaa lautamies Heikki Yrjönpojan Vattulasta kautta Kolkon oikeuteen. Niinpä määrätään Lautamiehet Juho Juhonpoika Leuto, Heikki Yrjönpoika Vattulasta ja Tuomo Juhonpoika Viljakkalasta erottamaan ja paaluttamaan Valkjärvennevalta Kolkon vanhat niityt uudisraivauksista.

Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 11. ja 12.3.1696 sivu 153v., jakso 209 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673494
 

© Antero Perttula 2019
Niinisalon ja Kontin niittykiista 1696

Bördebonden Matz Mattβon Konti ifrån Jämijerfwi kärde till Nybyggiaren Joseph Josephβon i Ninisalo om en lada Äng utj Walckiajärfwennijttu, som des hemman af ålder tillhört och Joseph sig inkrächtat, præsenterandes der jempte Baron och Landzhöfdingens Högwälborne Hlr Lorentz Creutz Resolution af Tuokola dn 8 Aug. 1695 som tillerkänner honom uthan någons præjudice, hwad under des hemman ifrån Vhrminnes tijder häfdet är, uppå Ninisalo Crono hemmans wägnar, instälte sig Crono Befallningzman Wälbetrodde Engelbrecht Staare, Men Joseph här om tillfrågat kunde intet neeka denne Äng tillförenne blefwen häfdat under Kontis hemman, Vpwisandes skattläggningz Jnstrumentet öfwer Ninisalo hemman af dn 4. Julij 1694 hwarutj Konti åboen utj tydeligen förbehålles i Walckiajärfwen nijttu, hööslag under en lada, såsom sin gambla Bohläng, och Joseph derföre ingen Skatt påfört, hwarest och af Konti possessorer en lada är bygd, effter bägge parternes berättelse, här öfwer Resolverades: att emedan af föregående omständigheeter är att inhempta, att Konti Bördehemman af ålder tillhört 1. lada Äng utj Walckiajärfwennijttu, hwilcket äfwen honom wid skattläggningen är förbehållit, och Ninisalo derföre ingen Ränta påfört; Fördenskuld tillerkännes och Konti åboen den oklandrat behålla, likmätigt det 1 och 30 Cap. Jorda B:L.L.

Sukutalonpoika Matti Matinpoika Kontti Jämijärveltä syytti Uudisasukas Jooseppi Joosepinpoikaa Niinisalosta yhdestä ladonalan niitystä Valkjärvenniityltä. Alue on vanhastaan kuulunut Matin taloon, mutta nyt Jooseppi on sen vallannut. Matti esitti Paronin ja Maaherran Korkeanjalosukuisen Herran Lorentz Creutzin (Hämeenkyrön) Tuokkolassa 8.8.1695 tekemän päätöksen. Siinä tunnustetaan ilman mitään vääryyttä sen kuuluneen hänen talonsa nautintoihin ikimuistoisista ajoista. Niinisalon Kruununtalon puolesta ilmestyi paikalle Kruununvouti Hyvinluotettu Engelbrecht Staare. Kysyttäessä Jooseppi ei voinut kieltää, ettei tämä niitty olisi aiemmin kuulunut Kontin talon alaisuuteen. Hän esitti sitten Niinisalon talosta 4.7.1694 tehdyn Verollepanotoimituskirjan. Sen mukaan Kontilla on hallinnassaan Valkjärvenniitty, kun se on hänen vanha taloniittynsä. Hänellä on sieltä selkeä oikeus yhden ladonalan heinänkaatoon eikä Jooseppia ole siksi siitä pantu verolle. Molempien osapuolten kertomusten mukaan Kontti hallinnoi aluetta ja hän on rakentanut sinne yhden ladon. Tämän jälkeen päätettiin: edellä kerrotuista asianhaaroista voidaan havaita, kuinka Kontin talolle on kuulunut vanhoista ajoista lähtien Valkjärvenniitystä yhden ladonalan niitty ja se on myös pantu hänelle verolle, mutta Niinisalolle ei ole sieltä veroja. Niinpä Maanlain Maankaaren 1 ja 30 lukujen mukaan vahvistetaan, että Kontin asukas saa kiistatta pitää sen.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1696–1696 (KO a:16), Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 25., 26. ja 27.2.1696, sivu 69 jakso 124 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3673340


© Antero Perttula 2020
Niinisalon saatava kolmikassotilas Heikki Pekanpojan varustamisesta 1705

Joseph Jöranβon ifrån Ninisalo upwijste Sochnskrifwarens Christopher Platzmans uthj Martij Månadh nästln oprättade ligvidations Räckning, angående Tremänningz Rote Interessenternes giorde utläggningar wid Trämänningz Solldatens Henrich Pehrβons utredande 1705 om Sommaren, hwaraf befinnes, Joseph Jöranβon öfwer sin andeel för 66 dlr 8 ./., hafwa utlagt och bekåstat och emädan effter skedd undersökning här i Rätten befans, Joseph af fölliande ännu hafwa att fordra, för det de mindre uthj denne utläggning participerat; än dem ålegat, nembl: af Karfwia Pehr Erβon 8 dlr 14 ./., Karfwia Mattz Mattβon 2 dlr 18 ./., Jacob Thomaβon 17 dlr 10 ./., Qwifwas Jacob 29 ./., Wataia Sigfred, uppå hwilkens wägnar Mattz Mattβon i Jemierfwi swarade 8 dlr 13 ⅔ ./. och Wuorierfwi Bertil 12 dlr 31 ⅔ ./., hwilka sig eij undan drago, sådant till honom att ehrlägga, Så dömmes de, hwad för hwar och en finnes utsatt till Joseph Jöranβon att betala, iempte Een dlr Srmt för anwände expenser.

Jooseppi Joosepinpoika Niinisalosta esitti Pitäjänkirjuri Christopher Platzmanin viime Toukokuussa suorittaman selvityslaskelman. Se käsitteli Kesällä 1705 kolmikassotilas Heikki Pekanpojan varustamista ja siitä ruotuosakkaiden osuuksista tehtyä selvitystä. Siitä nähdään, että Jooseppi Joosepinpoika on maksanut 66 taalerina 8 äyriä, mikä on enemmän, kuin mitä on hänen oman osuutensa. Selvityksestä Oikeus on havainnut, että Jooseppi voi periä muilta, tämän selvityksen mukaisina heidän vähimmäisosuuksinaan, kuin heille on määrätty nimittäin:

• Karviasta Pekka Erkinpojalta 8 taaleria 14 äyriä ja
• Jaakko Tuomonpojalta 17 taaleria 10 äyriä
• Kuivasjärveltä Jaakolta 29 äyriä
• Vatajasta Sipon puolesta Matti Matinpojalta Jämijärveltä 8 taaleria 14 äyriä sekä
• Vuorijärveltä Pertulta 12 taaleria 31 ⅔ äyriä
(• jolloin Joosepin oikeaksi omaksi osuudeksi jäi 18 taaleria 5 ⅓ äyriä)

Näitä maksuja he eivät ole kieltäytyneet hänelle suorittamasta. Niinpä tuomitaan heistä kukin maksamaan oman osuutensa Jooseppi Joosepinpojalle sekä lisäksi hänelle syntyneistä kuluista yhden hopeataalerin

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1705–1706 (KO a:28), Hämeenkyrön ja Ikaalisten syyskäräjät 13., 14. ja 15.9.1706 sivut 1059–1060, jakso 585 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27075909


© Antero Perttula 2020
Skanssin ja Sarkkilan kiista Sarkkilan myynnistä 1707

1)
Det framkom Bonden Henrich Lar
βon ifrån Sarkila och föredrog Rätten, det han med Sigfred Thomaβon ifrån Skantzen wid förlne Höste Ting ingått och slutat ordentelt Köp om sitt till Dato besuttne Börde Hemn för 280 dlr Kr mt, Och som bemte Thomaβon deruthj wijst sig stadig och nu söker samma Köp utan orsak återkalla, begärte Hendrich Larβon Rättens assistence, hwarmedelst Thomaβon till bemte Contractz fullgiörande lagl. obligeras måtte. Sigfred Thomaβon swarade, det alltz intet Köp, dem emellan, effter Larβons föregifwande, någon sin förelupit, utan har bemte Hendrich Larβon honom anmodat, att fallka uth des Hemman till andra sina bekantan någon hade lust, det samma sig tillhandla, och i Recompance för Hans härutinnan hafwande beswär 2 Ltt humbla tillbudit, hwilken Henrich Larβons anmodan han allenast låfwat fullföllia, Hendrich Larβon stod enständigt på sin anförde proposition, påberopandes sig till wittnen Henrich Erichβon ifrån Jerfwenkylä, Joseph Josephβon i Ninisalo och Mattz Johanβon i Jkalis by, hwilka begges dem utlåtelse skohla åhördt, men nu woro frånwarande, tilläggandes detta att Sigfred Thomaβon, sig till samma Contract i förstone yttrat, för det han med sin Broder Johan Thomaβon å det Hemman han nu besitter, eij kunde sämias, men Thomaβon nekade alldeles häremot, seijandes sig iemwähl wara förnögd, att denne Sak till nästinstundande Sommar Ting blifer upskjuten, då de åfwande andragne Wittnen emot Henrich Larβons egen anförde relation skohla wetta intyga, wid hwilken begge parternes åstundan Rätten lät ock förblifwa, så att uppå Parternes påyrkande, deras skähl och bewijs lijkfårmigt, Rättens utslag härutinnan föllia skall.

Esiin astui Talonpoika Heikki Laurinpoika Sarkkilasta. Hän esitti Oikeudelle, kuinka hän oli viimeksi kuluneiden Syyskäräjien ohessa tehnyt aidon Kaupan Kyrön Skanssin Sippo Tuomonpojan kanssa. Se käsitti Heikin tähän saakka omistaman Sarkkilan Sukulunastustalon ja hinnaksi sovittiin 280 kuparitaaleria. Ja vaikka mainittu Tuomonpoika tuolloin sen vahvisti, yrittää hän nyt ilman syytä perua Kaupan. Heikki Laurinpoika anoi Oikeudelta apua, jolla Tuomonpoika laillisesti velvoitettaisiin täyttämään mainittu Kontrahti.

Sippo Tuomonpoika vastasi, ettei heidän välillään ole milloinkaan tapahtunut mitään Laurinpojan väittämää Kauppaa. Mainittu Heikki Laurinpoika on ainoastaan pyytänyt häntä hieromaan kauppaa siitä Talosta hänen muiden tuttaviensa kanssa, jos joku vaikka haluaisi ja voisi ostaa sen. Korvaukseksi Hänelle tästä vaivasta oli hän tarjonnut 2 leiviskää humalaa. Ainoastaan tämän Heikin pyynnön Sippo oli luvannut toteuttaa.

Heikki Laurinpoika pysyi vakaasti esittämässään väitteessään ja huusi todistajikseen Heikki Erkinpojan Järvenkylästä, Jooseppi Joosepinpojan Niinisalosta ja Matti Juhonpojan Ikaalisten kylästä. Molempien osapuolten mukaan pitäisi kuunnella heidän kaikkien lausunnot, mutta he eivät nyt olleet paikalla. Heikki Laurinpoika lisäsi, että Sippo Tuomonpoika kertoi hänelle ennen tämän Kontrahdin tekoa, että sitä Taloa, jota hän nyt asuu, hän hallitsee yhdessä Veljensä Juho Tuomonpojan kanssa, eivätkä he oikein tahdo tulla keskenään toimeen.

Sippo Tuomonpoika kiisti tyystin edellisen. Hän sanoi olevansa erittäin tyytyväinen, että tämä Juttu siirretään seuraaville Kesäkäräjille. Silloin edellä esitetyt Todistajat voivat todistaa Heikki Laurinpojan esittämää omaa kertomustaan vastaan.

 Molempien osapuolten vaatimuksesta Oikeus jätti asian sikseen, jotta Osapuolet saavat molemminpuolisesti valmiiksi heidän perusteensa ja todisteensa. Tätä Oikeuden päätöstä pitää noudattaa.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1707–1707 (KO a:29), Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 14., 15., 16. ja 17.1.1707 sivut 45–47, jaksot 71–72 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27076255

2)
Henrich Larβon ifrån Sarkila påminte Rätten om den widh senaste Wintter Ting för någon Wittnens utewaro opskutne och af honom emot Sigfred Thomaβon i Kyro Skantz instituerade action angående det Kööp, Hendrich påstår, dem emellan wara slutit, angående Sarkila Börde Hemman, och Thomaβon lijkwähl nu som wid Wintter Tinget nekar till hwarom i Wintter Tingz Ransakningen närmare är omrördt, blefwo fördy de af Hendrich påberopade Wittnen hwarför sig framkallade, af hwilka 1o Lagmans Nembdeman Mattz Johanβon i Jkalis by ojäfwat effter aflagd Eedh intygade, att förln Höstas, effter öfwerståndit Höste Ting skall Sigfred Thomaβon först kommit till honom och något dereffter Henrich Larβon i Sarkila, som begärt utaf Sigfred Penningar, men ehrhållit sådant swar, det Sigfred nu intet hade penningar hoos sig, utan till sagt, dem honom, så frampt han wille kunna till des hemwist, dock hafwa de intet det ringaste derom tahlt, för hwad orsak samma penningar skulle lefwereras, eller huru stort qwantum. Sigfred Thomaβon förklarade sig, det Henrich Larβon honom förebracht, det han under wägen ifrån Åbo af Brofogden i Ruowesi Sn köpt 9 Tr Spanmåhl och deraf Sigfred tillsagt 3 Tr, för hwilka Henrich begärt penningar och Sigfred berättar, honom äfwen wara tillsagt, men Henrich Larβon inwände, med Saken heelt annorlunda wara beskaffat, och att Sigfred fullkoml: tillsagt honom penningar, i af slag på Sarkila Hemmanetz wärde, hwarom de contraherat.2o Bonden Henrich Erichβon ifrån Jerfwenkylä aflade i lika måtto, utan exception, den wanliga wittnes Eeden och intygade, det han om detta Köp, som Henrich Larβon påstår, sig Höste Ting Tijden här i Tuokola byn skall hafwa slutit, intet har den ringaste kunskap, effter han den resan warit alldeles drucken, doch sade wittnet Henrich Larβon hafwa för sedh, att falcka uthj sitt hemn, medh hwem han hellst kommer till samman.3o Gästgifwaren Joseph Josephβon i Ninisalo exciperade Sigfred emot, effter han med Käranden är beswågrad, hwilka äga hwar sin Syster till Hustru och medh Sigfred des utan ligger i action om Slagzmåhl, hwarom de wid detta Ting twista, kunde fördy Joseph Josephβon intet för tienlt wittne optagas, bekände fördy Joseph utan Eedh, att Hendrich och Sigfredh emellan warit Tahl om detta Köp, men han intet kunnat förstå, om det warit skämt, eller alfware, eij heller hwad sluth de träffat. Och emädan parterne förklarade, sig inga flere wittnen till oplysning i denne Sak hafwa att producera, påminnandes Sigfred Thomaβon om sine i 2ne Ting för denne Sak förosakade Expenser och Resebekåstningar, effter till sin hem wist han härifrån hafwa 8 mihl togz denne Sak i betänkiande och effter öfwer läggande afsades fölliande

Sentens

Såsom Henrich Larβon ifrån Sarkila medh inga skähl, eller wittnen kunnat öfwertyga sin wederpart Sigfred Thomaβon i Kyro Skantz, att effter sitt påstående hafwa medh honom något köp slutit om Sarkila Börde hemman, hwartill ock Sigfredh högel: nekat, eij heller finner Rätten någon anledning dertill af kärandens påberopade och under Ransakningen afhörde wittnens utsagu. Alltså befrijes Sigfred Thomaβon för Henrich Larβons käromåhl härutinnan och emädan Henrich Larβon, utan orsak, nu widh 2ne Ting bracht sin wederpart på expenser och Resebekåstningar, dy bör han sådant till honom ehrsättia och betala medh 3 dlr Srmt.

Heikki Laurinpoika Sarkkilasta muistutti oikeutta viime Talvikäräjiltä muutamien Todistajien poissaolon vuoksi siirretyistä asiasta. Siinä hän oli asettanut Kyrön Skanssin Sippo Tuomonpojan syytteeseen. Heikki väitti, että heidän kesken oli tehty Kauppa Sarkkilan Sukulunastustalosta. Tuomonpoika nyt kuten Talvikäräjilläkin kiisti asian, kuten Talvikäräjien Tutkinnassa on tarkemmin kerrottu. Asiansa puolesta Heikki on huutanut Todistajia, jotka nyt kutsuttiin paikalle.

1) Laamanninoikeuden Lautamies Matti Juhonpoika Ikaalisista jäävittömänä teki valan. Hän kertoi, että viimeksi käytyjen Syyskäräjien jälkeen oli ensin Sippo Tuomonpoika ja hänen perässään Heikki Laurinpoika Sarkkilasta tullut hänen luokseen. Heikki pyysi Sipolta rahaa. Mutta tämä sai sellaisen vastauksen, että Sipolla ei nyt ollut rahaa mukanaan, mutta lupasi sitä hänelle niin pian, kuin hän voi päästyään kotipaikalleen. Kuitenkaan lautamies ei tiennyt yhtään, mistä asiasta he olivat puhelleet ja mihin rahojen toimittaminen liittyi tai kuinka isosta määrästä oli kyse. Sippo Tuomonpoika selitti, että Heikki Laurinpoika oli hänelle kertonut, kuinka hän oli Ruoveden Siltavoudilta, joka oli matkalla Turusta, ostanut 9 tynnyriä viljaa ja luvannut siitä Sipolle 3 tynnyriä. Siitä Heikki pyysi rahaa ja Sippo kertoi sen hänelle myös luvanneen. Mutta Heikki Laurinpoika väitti asian olleen aivan toisen laatuisen. Hän väitti, että Sippo oli täydellisesti luvannut hänelle rahat, kiistämättä Sarkkilan Talon arvoa, josta he tekivät sopimuksen.

2) Talonpoika Heikki Erkinpoika Järvenkylästä edellisen todistajan tavoin ilman vastaväitettä teki tavallisen todistajainvalan. Hän todisti, että siitä Kaupasta, jonka Heikki Laurinpoika väitti Syyskäräjien Aikaan tehdyn täällä Tuokkolassa, hänellä ei ole pienintäkään tietoa. Hän nimittäin oli sillä matkalla umpihumalassa. Kuitenkin todistaja sanoi Heikki Laurinpojan hieroneen kauppaa talostaan, mutta hän ei osaa kertoa kenen kanssa hän pääasiassa sitä teki.

 3) Kestikievari Jooseppi Joosepinpoika Niinisalon oloa todistajana Sippo vastusti. Sen hän perusteli sillä, että Jooseppi Joosepinpoika oli kantaja Heikki Laurinpojan kanssa lankoudessa siten, että Heikin sisar on Joosepin vaimo. Lisäksi tämä Sippo on Heikin syytteessä (piikaa) lyömisistä, josta he riitelevät tässä Oikeudenistunnossa. Edellisten seikkojen vuoksi Jooseppi Joosepinpoikaa ei voida hyväksyä sopivaksi Todistajaksi. Niinpä Jooseppia kuultiin ilman valaa. Hän kertoi, että Heikin ja Sipon välillä oli ollut jotain puhetta tästä Kaupasta. Mutta hän ei voi tietää, oliko se leikinlaskua vai totta eikä myöskään sitä, minkälaisen tuloksen he saavuttivat.

 Osapuolet selittivät, ettei heillä ole tuottaa tämän asian valaisemiseksi enempää todistajia. Sippo Tuomonpoika vielä muistutti, että hänen on tarvinnut tulla tänne kaksille käräjille, joista hänen pitää saada kulukorvaus ja matkakulut, kun hänen kotipaikaltaan matkaa tänne tulee 8 penikulmaan.

 Sitten otettiin tämä Asia harkintaan ja oikeus julisti seuraavan päätöksen:

Päätös:

Heikki Laurinpoika Sarkkilasta ei ole millään perusteilla tai todisteilla voinut näyttä toteen, että hän olisi vastapuolensa Sippo Tuomonpojan Kyrön Skanssista kanssa tehnyt väittämänsä kaupan Sarkkilan Sukulunastustalosta. Sen kaupan myös Sippo tiukasti kiisti. Oikeus ei myöskään löytänyt mitään perustetta kantajan paikalle huutamien ja Tutkinnassa kuultujen todistajien lausumista. Niinpä Sippo Tuomonpoika täten vapautetaan Heikki Laurinpojan syytteistä. Koska Heikki Laurinpoika on ilman syytä aiheuttanut vastapuolelleen kaksilla käräjillä kuluja ja matkakuluja, pitää hänen sellaiset korvata ja maksaa hänelle 3 hopeataaleria.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1707–1707 (KO a:29), Hämeenkyrön ja Ikaalisten kesäkäräjät 15. ja 17.6.1707 sivut 919–923, jaksot 510–512 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27076695

(Lisäys: Seuraavilla syyskäräjillä Sarkkila oli myyty ja huudatettiin ensimmäisen kerran Yrjö Jaakonpoika Palomäelle Läykkälästä. Toinen huudatus oli talvikäräjillä 1708 ja kolmas talvikäräjillä 1710. AP)


© Antero Perttula 2020
Kievari Jooseppi Joosepinpoika Niinisalon sotilaan varustamisjuttu 1710 ja 1711

1)
Giästgifwaren Joseph Joseph
βon ifrån Ninisalo föredrog Rätten, att hans Son Mattz Josephβon för 4. åhr sedan, är skrefwen till Soldat, och Jndehlt för Mattz Henderβons och Mattz Anderβons Rota j Kilfwakala by, under Ordinarie Regementet, utj hwilkens ställe, som Joseph lagt En annan karl, Michel Mattβon wid Nampn, och honom gifwit Contant 50 dlr, En koo, samt 1 Ta Spanmåhl, är han begiärse, att deβe Rote bönder måtte förplichtas en sådan bekostnad betala, så wijda dhe hafft att hugna sig utaf karlen för deras Roota; hwilcka swarade här till, att dhe förnögt Michel des fulla uthredning och åhrligen, dhe af Crono Opbördzmän exigerade knehte Legopenningar, erlagt, protesterandes fördy emoth slijk Joseph Josephβons giorde åtahl; här öfwer resolwerades: Att parterne med denne deras twistigheet, här flytande af knechte uthredningen, som af Kongl. Maijtt Allernådigst, Högwälborne Hlr Landzhöfdingen j Orten är anförtrodd, hafwa sig hoos Högbemte Herre att angifwa, och uthslag afwachta, så framt dhe derutinnan elliest intet kunna blifwa förente.

 

Kestikievari Jooseppi Joosepinpoika Niinisalosta esitti Oikeudelle, kuinka hänen Poikansa Matti Joosepinpoika on 4 vuotta sitten kirjoitettu Sotilaaksi. Hänet oli osoitettu Vakinaisen Rykmentin Matti Heikinpojan ja Matti Antinpojan Kilvakkalan kylän Jaettuun Ruotuun. Hänen tilalleen Jooseppi on palkannut Toisen miehen nimeltään Mikko Matinpoika. Jooseppi on hänelle antanut käteistä 50 taaleria, yhden lehmän sekä yhden tynnyrin Viljaa. Nyt hän vaati, että nämä Ruotutalonpojat täytyy velvoittaa maksamaan sellaiset kustannukset, koska heidän on itse varustettava miehestä heidän Ruotuunsa. Nämä vastasivat, että he olivat tyytyväisiä Mikkoon täysine varustuksineen. He ovat vuosittain suorittaneet Kruunun Veronkantomiehien vaatimat nihdin palkkarahat. Siksi he vastustivat Jooseppi Joosepinpojan tekemää moista syytettä. Tästä annettiin välipäätös: Osapuolten tulee näine heidän riitoineen sotilaiden varustamisesta siirtää täältä Arvoinmainittujen Herrojen luokse. Heidät on Kuninkaallinen Majesteetti Kaikkein armollisimmin Korkeanjalon Herra Maaherran kautta Seudulle uskonut. Osapuolten tulee odottaa heidän päätöstään, elleivät he muutoin voi asiaa sopia.

 

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1710–1710 (KO a:32), Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 16., 17., 18. ja 19.2.1710 sivut 198–199, jakso 136 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27074261

2)
Effter som Såldate hustrun Maria Matz dotter, ifrån Jouppila by och Jllmajoki Sn, med Joseph Josepson ifrån Ninisalo, om sin Broders Michel Matsons återstående Knechte Lega, den Michel medelst bref af den 4. Julii 1705:, sin Moder, af Josephson att utfordra, opdrager, härför Rätten kommit således öfwerens, att Joseph Josephson ännu betalar till Maria Matz dotter 15: dlr K:mt, för utan det tilförene derå lefwererat är, hwarföre togz sådant dem till rättelse, ad notam.

Sotilaan vaimo Maria Matintytär Ilmajoen pitäjän Jouppilan kylästä oli tehnyt yhdessä Niinisalon Jooseppi Joosepinpojan kanssa sopimuksen. Se koski osaa Marian Veljen Mikko Matinpojan puuttuvasta sotilaan palkasta. Se oli mainittu Mikon kirjeessä 4.7.1705 Äidilleen ja sitä velotaan Joosepinpojalta. Osapuolten kesken on tullut Oikeudessa sovituksi niin, että Jooseppi Joosepinpoika maksaa vielä Maria Matintyttärelle 15 kuparitaaleria, aiemmin maksetun lisäksi. Niinpä asia otettiin heidän oikaisunaan pöytäkirjaan.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1711–1711 (KO a:33), Hämeenkyrön ja Ikaalisten kesä- ja syyskäräjät 18., 19. ja 20.9.1711 sivut 596–598, jaksot 313–314 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27088474


© Antero Perttula 2020
Jooseppi Matinpoika hakee 1733 Niinisaloa takaisin suvulleen

Josep Matβon ifrån Wuorenma föredrog, at Matz Jöranβon ifrån Ninisalo straxt effter fredz slutet trädt i gifftermål med hans Moder, och sedan Modren för några åhr sedan afsomnat, har Mats gått i annat giffte och trängt Josep ifrån bemte Ninisalo hemman, som hans Fader Matz Josepβon, med sine Föräldrar ifrån Stubben upröigt, begiärandes at blifwa till besittningen theraf förhulpen, och wid Stubbrättigheten bibehållen, Men Matz påsod häremot, at hemmanet wid thes tillträde, warit uti ett slätt tillstånd, och förunnar sig wara thertill närmare än Joseph, ther emot Josep påminte, att hemmanet af Ryβarne blifwit förstörd; Och som thetta omtwistade hemman är Crono, samt till augment under Mackarus Rusthåld i Palho By och Kyro Sochn indelt, att twisten om thes besittiande intet hörer till instantierne, utan Högwälborne Hlr Baron General Majoren och Landzhöfdingens i orten afgiörande, Altså hafwa ock theβe parter sig therom hoos Högbemte Herre i Ödmiukheet till anmäla, och utslag öfwer præferencen till hemmanetz besittiande afwachta.

Jooseppi Matinpoika Vuorenmaasta (Hiski: s. 17.1.1712) esitti, kuinka Matti Yrjönpoika Niinisalosta oli heti rauhansopimuksen jälkeen astunut avioon (Hiski: 7.10.1722) hänen Äitinsä (Maria Antintyttären) kanssa. Äiti oli kuollut muutamia vuosia sen jälkeen (1724). Matti oli mennyt uusiin naimisiin (Hiski: 27.12.1724 & Malin Ersdr) ja pakottanut Joosepin lähtemään Niinisalon talosta. Joosepin isä Matti Joosepinpoika oli omien vanhempiensa kanssa kannokoista raivannut talon. Sen perusteella Jooseppi halusi, että talon hallinta annetaan hänelle, jolloin ensiraivaajan oikeudet säilytetään. Mutta Matti väitti, että hänen ottaessaan talon vastaan, oli se kehnossa kunnossa ja siksi hänelle pitää suoda sen hallinta ennen Jooseppia. Tähän Jooseppi huomautti, että talo oli Venäläisten toimesta hävitetty. Tämä riidanalainen talo on kruununtalo ja se on jaettu Kyrön Pitäjän Palkon kylän Makkaruksen ratsutilan augmentiksi. Niinpä riita Niinisalon talon hallinnasta ei kuulu oikeudelle. Sen ratkaisee Korkeanjalosukuinen Herra Paroni Kenraalimajuri ja seudun Maaherran. Siksi osapuolten tulee kääntyä Arvoinmainitun Herran puoleen ja odotella Hänen päätöstään talon hallinnan etuoikeudesta.

Lähde: Kansallisarkisto digitaaliarkisto, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat, Ylä-Satakunnan tuomiokunta, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1733–1733 (KO a:46), Hämeenkyrön ja Ikaalisten talvikäräjät 17., 19., 20. ja 21.2.1733 sivut 171v.–172, jakso 182 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27105405

 

 

 

 

 

'