Hämeenkankaantien vaiheita

Kyröskoskelta Niinisalon kautta Pohjanmaalle ulottuva harju- ja kangasjakso tarjosi erämiehille ja uudisasukkaille luontaisen kulkuväylän siltä jo varhain syntyneeltä asutusalueelta, joka sijaitsee Kyrösjärven ja sen alapuolisten vesien varsilla. Kangasmaaston tasaisuuden takia liikkuminen oli hyvin helppoa. Polku syntyi itsestään muutaman jalkaparin yhdelläkin matkalla, ja seuraavien kulkijoiden reitti suuntautui luonnostaan maastossa näkyvälle uralle. Aikaa myöden poluille ilmestyi ratsain kulkeva matkalainen, jolla saattoi olla purilailla hevosen perässä vähäinen taakkakin. Lähes kivettömässä maastossa oli mahdollista tiellä olevat puut raivaamalla saada aikaan pyörillä varustetun ajoneuvon vaatima tie.

Tien nimityksiä

Hämeenkankaantie, Kyrönkankaantie, Vanha kangastie, Pohjanmaatie, Pohjankankaantie tai vaikkapa Sikaintie, siinä paljon käytettyjä nimiä tuolle ikivanhalle Hämeenmetsän läpi Pohjanmaalle johtaneelle tielle. Vanhimpina aikoina se oli ainoa Turusta tai Hämeenlinnasta pohjoiseen johtanut tie.

Suvitie

Kyrönkankaan suvitie mainitaan asiakirjoisssa ensimmäisen kerran v. 1459. Silloin ritari Arvid Klaunpoika Djäk, joka oli matkallansa sairastunut, laati ja päiväsi testamenttinsa Kyrössä. Tutkijoiden näkemys on, että Kyrö tässä yhteydessä tarkoittaa nimenomaan Hämeenkyröä. Kustaa Vaasan 1550-luvulla laadituttamat eräluettelot osoittavat, että silloisen Hämeenkyrön, johon Ikaalinenkin kuului, talonpojat omistivat eräsijoja Kauhajärvellä, Karviassa, Jämijärvellä ja Kankaanpään suunnalla. Näille eräsijoille kuljettiin ilmeisesti Hämeenkankaan ja Pohjankankaan polkuja ja ratsuteitä pitkin.

Talvitie

Aikaisemmin mainittu vuoden 1556 luettelo Suomen teistä nimittää kulkureittiä "erämaan halki Korsholmasta Hämeenlinnaan vieväksi tieksi". Erämaa, joka tässä mainitaan, tarkoittaa Hämeenmetsän nimellä tunnettua suurta metsäaluetta Pohjanmaan ja Kyrösjärven tai Hämeenkyrön välillä. Jos matkaaja kulki talvella, erämaataival jäi vähäisemmäksi, sillä talvitie Pohjanmaalle kulki Järvenkylästä Osaralle ja sieltä Ikaalisten kirkon, Kartun ja Heittolan kautta Parkanoon. Suvitien kulkijalle erämaataival alkoi jo Hämeenkyrön Järvenkylästä.

Postitie

Pietari Brahe, jonka kenraalikuvernöörikauden tuotetta maamme postilaitos oli, oli kesällä 1639 matkustanut Hämeenkankaantietä Pohjanmaalta Hämeenmetsän läpi. N.1650 raivattiin kangastie "ratsu eli postitieksi ". Varsinainen postinkuljetus Turusta Pohjanmaan suuntaan järjestettiin v.1643. Kuten aluksi mainittiin, rantatie Ulvilasta Korsholmaan oli huono ja vaikeakulkuinen. Postilinja kulkikin Kyrönkangasta pitkin. Posti kuljetti tuolloinkin sekä viranomaisten että yksityisten kirjeitä. Postimaksu yksityisillä oli muutaman äyrin suuruinen.

Postinkuljetus jäi talonpoikien tehtäväksi. Posti tuli Tukholmasta Turkuun kerran viikossa. Turun konttorista postilaukku jatkoi matkaansa talonpoikien kuljettamana. Postitaloiksi nimettyjä taloja piti reitin varressa olla 2 - 3 peninkulman välein. Hämeenkankaan ja Pohjankankaan osalta ei aluksi päästy näin tiheään ketjuun, ja vaikka posti yleensä kuljetettiin jalan postitalosta toiseen, se Hämeenmetsän läpi vietiin hevosella.

Kun laukku tuotiin taloon, piti postitalollisen merkitä mukana seuraavaan postiseteliin sen saapumisaika. Postitalon isäntä tai hänen määräämänsä renki tai poika lähti laukkua kuljettamaa. Postitalon asioilla kulkeva nautti erityistä kruunun suojelua, ja virkamerkin lisäksi postivaakuna, torvi ja keihäs ilmaisivat, missä tehtävissä hän liikkui. Postitaloille annettiin helpotuksia: Ne vapautettiin kestityksestä ja kyydityksistä. Niiden ei tarvinnut osallistua vuotuisiin veroihin kuuluviin päivätöihin, ja myös pelätystä sotaväenotosta postitalollinen oli vapautettu. Lisäksi hän sai pitää kaksi renkiä vapaana sotaväenotosta.

Posti tuli Ikaalisiin Hämeenkyröstä, jossa Järvenkylän Hollo oli viimeinen postitalo. Kesäaikana se toimitettiin Hollosta Vatsiasten Luukkaalle, mistä se vietiin Jämijärvelle Soinille tai Hilttuun. Näistä posti kyyditettiin Pohjanmaan puolelle Kauhajoen Knuuttilaan. Talvella, kun Kyrösjärven jää oli kuljettavassa kunnossa, posti vietiin Hollosta Ikaalisten pappilaan ja sieltä Karttuun, josta edelleen Parkonoon. Tietysti posti kulki myös toisin päin.

Postin kulku pitkin Hämeenmetsän läpi on sujunut suuremitta moitteitta, mutta Pohjanmaan puolella valitettiin sen huolimattomuudesta ja hitaudesta. Postinkuljetus loppui Kyrönkankaantiellä v.1676 rantatien kunnon parannuttua.