©Antero Perttula 2019
Vehuvarpeen kievarin vaikeudet 1752

a) ”Uppå Giästgifwarens Matts Erichssons ifrån Wehuwarpi hemman och Ikalis Sokn anhållan, intygade nämden, tillika med närwarande allmoge, ifrån bemälte Sokn, them witterligit wara, at för Matts Erichsson förledne Sommar, uti boskaps siukan stört, twänne Hästar och Fem mölkande Koor, skolandes nu för tiden, han ei äga flere Kreatur, än allenast twänne Koor och en häst, hwilken senare Matts nyligen sig skal tilhandlat, genom hwilken olyckeliga händelse, samt tilstötte miβwäxt år, Matts Erichsson, skal råkat i ganska utblåttadt och fattigt tilstånd, och warder thetta til åstundat laga bewis theröfwer, ur domboken meddelt.”

b) sivun yläreunassa: ”Affskrifft”

sivun alareunassa: ”Annot: 115.” sekä ”I anledning häraf beskrifwit  10 ³¹” 

Högwälborne Herr Landshöfdinge

Nådige Herre

”Utom thet jag under the 8. Åhrs tid, som Wehuwarpe Krono oindelte Hemman bestående af ⅓ dels mantal i Ikalis Sokn, af mig blifwit innehafd, en så swår miβwäxt måst widkännas, at afkastningen och åhrs wäxterne så ringa warit, at jag ther af ganska föga til lifs uppehålle, men als intet til utsäde tienligt säde bekomit, utan warit twungen sådant af andra mig til handla, har och den i förledne sommars mig öfwergångne Boskaps störtningar, hwarigenom jag den få boskaps Creaturen, som jag tilförene mig kunnat förskaffa beklagelⁿ mist, mig så swåra utblottadt, at jag til andre nödige dragares och Creaturens åter förskaffande, warit nödsakad mine endaste kläder til gripa, som mig så medellös giordt och i fattigdom sängt, at jag nu mera eii wet mig någon utväg öfrig wara som kunde lända til räddande ifrån en total undergång, hwilcket allerödmiuckast hos fogade Härads Tings Rättens betyg äfwen besannar: Mycket mindre finnes hos mig til den Åhrl^e räntans erläggande något annat at tilgå, än en ända häst, den jag til det mig pålagde giästgifweriets förestående, och för de ständiga resandes obehindrade fort hielpande, warit föranlåten, på sätt som ofwan förmält är, förskaffa. Ty thetta Wehuwarpe hemman som i sig sielft är et fråstnaste, omgifwit med stora kärr och måras the ther natt fråst förordsaka, som wäxterne skadar, finnes eii någon by närmare, än på 2. a 3. fierdedels mihl wäg, hwarföre jag eii heller någon hielp wid wägfarandes fram förslande, af grannarne hafwa kan. I anseende til ofwan anförde mig öfwer gångne olyckor, och swårigheter är hos Eders Höga Nåde min Allerödmiukaste anhållan, at warda behugnad med nådig frihet och effter gift uppå de detta hemman påförde ränttor, så framt giästgifweriet af mig härstädes skal kunna wärdas och förestås, hwilcket så mycket oundwikeligare här måste bibehållas, som hwarken Torp Hemman ell^r by, wid then härstädes framlöpande allmänna Österbotniska stora Lands wägen, på 10. och en half fierdedels mihl wäg finnes belägit, för än Ninisalo giästgifware gård, äfwen af denne Sokn på Österbotns sidan, och til Järfwenkylä på Åbo sidan 7. fierdedels mihl. I för tröstan af nådig bönhörelse med diupaste wördnad framhärdar.

Eder Höga Nådes

Allerödmiuckaste

tienare

Matts Ericsson Wehuwarpe ifrån Ikalis Sokan

igenom Gustav Sahlbergh.

 att föregående Suppligve jemte Högwällofl^e Landshöfd: Embetets utslag är Enlig med dhess original bewitna:

And: Sahlbergh Gust: Sahlbergh”

c) ”Utslag:

I anseende til theruti Härads Rättens föregående Ransakning nämde omständigheter, finner jag skiäligit och äfwen med 1729. Års Kongl^e Cammar Collegii Circulair bref och flere Förordningar, om afskrifningar för Boskaps störtning och andre tilfälligheter enligit, at för sökanden Matts Erichsson, som hafwer ordinair och Extra ordinair ränta Siu dahl^r 25 /: S^rmt, til Åboens någorlunda uprättelse och ersättning bewilja nästl^e 1752. Års hela ränta til afskrifning: Hwilcket Härads Skrifwaren i orten wid Räkenskapernes afslutande sig til efterrättelse ställer. Åbo Läns LandsContoir dⁿ 27. augl. 1753./.

J:G: Lillienberg / Gust Krook.”

a) Vehuvarpen kestikievarin kadon ja eläintautien käsittely Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjillä 1.7.1752

 Ikaalisten pitäjän Vehuvarpen talon Kestikievarin Matti Erkinpojan pyynnöstä lautakunta yhdessä mainitun pitäjän paikalla olleen rahvaan kanssa todisti, että heidän tietojensa mukaan, on Matti Erkinpojalta viime kesänä karjatauti vienyt kaksi hevosta ja viisi lypsävää lehmää. Sen vuoksi hänellä ei tätä nykyä ole muuta karjaa, kuin ainoastaan kaksi lehmää ja yksi hevonen. Viimeksi mainitun Matti oli hiljattain ostanut.  Edellisten onnettomien tapausten sekä kohdanneen katovuoden takia, Matti Erkinpoika on jäänyt lähes puille paljaille ja köyhyyden tilaan. Tapahtuneesta hänelle on pyynnön mukaan annettu lailliseksi todistukseksi tämä tuomiokirjan pöytäkirjaote.”

b) Vehuvarpen anomus maaherralle verohuojennuksen saamiseksi kadon ja eläintautien johdosta:

”Jäljennös

Korkeanjalosukuinen Herra Maaherra

Armon Herra

Minä olen 8 vuoden ajan hallinnut Ikaalisten pitäjässä olevaa Vehuvarpea. Se on ruotujakolaitokselle jakamaton ⅓ manttaalin kruununtalo. Nyt olen joutunut kärsimän tosi vaikeasta kadosta, kun vuotuinen sato on jäänyt niin niukaksi, että sen turvin hädin tuskin säilyn hengissä. Siemeneksi satoa ei riitä ollenkaan, vaan olen pakotettu hankkimaan ne muualta. Lisäksi viime kesänä minua kohtasi karjani tuho. Sen seurauksena minä ikävästi menetin ne nautaeläimet, jotka olin aiemmin saanut hankittua. Niinpä jouduin niin vaikeasti puille paljaille, että toisten tarpeellisten vetojuhtien ja eläinten jälleenhankkimiseksi, olin pakotettu turvautumaan ainokaisiin vaatteisiini. Se johti minut niin varattomaksi ja köyhyyteen, että en enää tiennyt mitään ulospääsyä mikä voisi pelastaa minut täydelliseltä perikadolta. Sen vahvistaa myös oheen liitetty Kihlakunnanoikeuden todistus. Minulla ei ole vuosittaisten verojen maksamiseen käytettävissä mitään muuta, kuin yksi ainoa hevonen. Sellaisen pitäminen on minulle asetettu velvollisuudeksi kestikievarin hoitamiseen ja jatkuvien matkustavaisten esteettömään eteenpäin auttamiseen. Hevonen on ollut aivan välttämätöntä hankkia, kuten edellä on mainittu. Tässä Vehuvarpen talossa, joka itsessään on oikea hallanpesä ja on suurten soiden sekä rämeiden ympäröimä, yöhalloista johtuen, kasvustot turmeltuvat. Täällä ei myöskään ole 2–3 neljännespenikulmaa lähempänä muuta kylää, jonka vuoksi minä en voi saada naapureilta minkäänlaista apua tiellä matkustavaisten edelleen viemiseen.

 Esiintuotujen minua kohdanneiden onnettomuuksien ja vaikeuksien takia on minun Kaikkein nöyrin pyyntöni Teidän Korkealle Armollenne, että soisitte armollista helpotusta ja vapauttaisitte tämän talon sille määrätyistä veroista. Kyllähän minun täällä täytyy voida pitää ja hoitaa kestikievaria. On aivan välttämätöntä pysyä täällä, kun ei läheisyydessä ole muuta Torppaa, Taloa eikä kylää täältä eteenpäin Pohjanmaalle menevän yleisen suuren Maantien varrella. Tämän Pitäjän Pohjanmaanpuoleisella sivulla on 10 ja puolen neljännespenikulman (= 2 ⅝ penikulmaa) päässä täältä Niinisalon keskikievarin talo sekä Turun puolella Järvenkylä 7 neljännespenikulman (= 1 ¾ penikulman) päässä.

 Luottaen armollista rukouksenkuulemista jatkaen syvimmässä kunnioituksessa

Teidän Korkean Armonne

 Kaikkein nöyrin palvelija

Matti Erkinpoika Vehuvarpe Ikaalisten Pitäjästä.

Kirjoitti: Gustaf Sahlberg (notaari, Tuokkolasta)

Että edellä oleva Hakemus sekä Korkea-arvoisen Maaherranviraston päätös ovat yhdenmukaisia alkuperäisen kanssa, todistavat Anders Sahlberg ja Gustaf Sahlberg (Tuokkolan ratsutilan isäntäväkeä).”

c) Maaherran päätös Vehuvarpen verohuojennuksen anomiseen: 27.8.1753

”Päätös:

Aluksi huomioidaan Kihlakunnanoikeuden tekemä Tutkinta mainituista seikoista.  Sitten katsotaan, mitä tileistä poistoista Karjan tuhojen ja muiden sattumusten vuoksi sanotaan Kuninkaallisen Kamarikollegion Kiertokirjeessä vuodelta 1729 sekä useissa asetuksissa. Hakija Matti Erkinpojalla on varsinaiset ja ylimääräiset verot 7 taaleria 25 äyriä hopeassa. Kaiken edellä olleen perusteella näen kohtuulliseksi Asukkaan jonkinlaiseksi hyvitykseksi ja korvaukseksi, että suostutaan viimeksi kuluneen vuoden 1752 koko veron poistamiseen. Seudun Henkikirjoittajan tulee tätä Tilien päättämisessä noudattaa.

                      Turun Lääninkonttorissa 27. elokuuta 1753.

                                            Johan Georg Lillienberg (maaherra) / Gustaf Krook (lääninkamreeri)”

Lähteet:

a) Kansallisarkisto digitaaliarkisto: Ylä-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat, varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1752–1752 (KO a:72), Hämeenkyrön ja Ikaalisten pitäjien syyskäräjät 1., 2., 3., 4., 5. ja 7.7.1752, päiväyksellä 1.7.1752 sivu 535v., jakso 543 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24266947

b) ja c): Kansallisarkisto digitaaliarkisto: Turun ja Porin läänin tilejä, Tositekirja 1753–1753 (7579): sivut 4935–4937, jaksot 2415–2416 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10494667