YLEISTÄ KARVIANJOEN VESISTÖN MELONTAREITEISTÄ

Satakunnan maakuntaliiton vetämän vesireittityöryhmän vuonna 1982 tekemä melontareittiesite Satakunnan melontareitit kului ahkerien käyttäjien käsissä loppuun varsin nopeasti. Kysyntää oppaalle on jatkuvasti ollut jopa maamme rajojen ulkopuolelta. Vuoden 1990 syksyllä pidetyssä neuvottelussa, jossa oli edustus Tampereen vesi- ja ympäristöpiiristä, Satakuntaliitosta sekä kaikista Karvianjoen vesistöalueen kunnista päätettiin uusia opas Karvianjoen vesistön osalta. Tarve uusimiseen todettiin myös eräiden vesistössä tapahtuneiden muutosten takia. Oppaan uusimiseksi perustettiin työryhmä, jonka vetovastuu oli Tampereen vesi- ja ympäristöpiirillä ja jäseninä olivat alueen kuntien ja Satakuntaliiton edustajat.

Työn kuluessa tekijät ovat meloneet Karvianjoen reitin alusta loppuun ja näin todenneet omakohtaisesti vanhassa oppaassa olleet puutteet sekä reitillä olevat, kunnostusta kaipaavat kohteet. Poosjoen kanoottiseuran edustajat ovat myös tarkastaneet reittiselostukset ammattilaisen kannalta ja antaneet omat kommenttinsa.

Opas on tarkoituksellisesti tehty tässä vaiheessa vain monistemuotoon. Maastossa tehtävien kunnostustöiden ja muiden melojaa palvelevien töiden valmistuttua tehdään lopullinen melontareittiopas. Tämän monisteen avulla tekijät toivovat saavansa palautetta myös melontareitin käyttäjiltä. Kommentteja varten on monisteen viimeiseksi sivuksi laitettu palautelomake, jolla reitin käyttäjät voivat esittää mielipiteitään reitistä ja oppaasta.

Tekijät haluavat muistuttaa melojia myös monisteen lopussa olevien turvallisuusohjeiden noudattamisen tärkeydestä. Ethän vaaranna omaa tai ystäviesi turvallisuutta syöksymällä suinpäin tuntemattomiin koskiin. Ota huomioon myös vedenkorkeuden vaihtelujen aiheuttamat muutokset koskien vaikeuteen. Paikoitellen koskien vaikeusaste muuttuu hyvinkin ratkaisevasti tulva-aikana. Jos hiukankin epäröit, ohita koski mieluummin rantaa pitkin kuin ottamalla riski. Kosken etukäteistarkastus on monissa paikoissa välttämätön. Väärinkäsitysten välttämiseksi ei koskien reittiselostuksissa ole mainittu niiden vaikeusasteluokitusta, koska niitä ei tässä vaiheessa oltaisi saatu kattavasti kaikista koskista.

Karvianjoen vesistöalue on moni-ilmeinen yhdistelmä alkuperäisluontoa ja kulttuurimaisemaa. Joella melottaessa rantatörmä peittää kulttuurin jäljet huolimatta sen paikoittaisesta läheisyydestä. Meloja löytää jo yhden päivämatkan aikana virran juoksun, rannan puiden, veden kasvien ja koskien kivien ohella alati muuttuvat uudet maisemat. Luonnonmaiseman ohella meloja kohtaa myös ihmisen jäljet. Joen muutamat pikkuvoimalat on kierrettävä maitse ja muulloinkin saattaa olla mukava käydä maissa es'sm, syömässä eväitä tai muuten vaan levähtämässä. Taukopaikkoina tulee käyttää vain tässä oppaassa mainittuja, tarkoitusta varten varattuja alueita, joiden maankäytöstä ovat kunnat sopineet maanomistajien kanssa. Taukopaikkoja käyttäessäsi muista, että olet niissä vain kyläilemässä ja huolehdi, että paikat jäävät jälkeesi siisteiksi seuraavia käyttäjiä varten.

Monisteen tekijät odottavat palautettasi ja toivottavat virkistäviä elämyksiä Karvianjoen vesistön joilla ja järvillä.

KARVIANJOEN VESISTÖN MELONTAREITIT

KARVIANJOEN VESISTÖN MELONTAREITIT

Karvianjoen vesistön uomat kulkevat hyvin vaihtelevissa maisemissa: välillä on pitkiä, asuttuja viljelysseutuja, välillä taas metsätaipaleita ja aivan erämaamaisiakin osuuksia. Muutama järvitaivalkin osuu matkan varrelle ja reitit sisältävät runsaasti eri vaikeusasteisia koskia.

Ns. Karvianjoen reitti, johon luetaan kuuluviksi Karvianjoki, Noormarkunjoki ja Eteläjoki on pituudeltaan noin 150 km, mutta sen voi jakaa sopivan pituisiin päivätaipaleisiin. Reitistä voi valita jonkin yhdenpäivän retkeksi sopivan matkan tai meloa koko reitin ja yöpyä oppaassa mainituissa yöpymispaikoissa.

Karvianjoen pääreitillä sopivia päivämatkoja voisivat olla esimerkiksi

Kun Veneskoskea käytetään aloitus- tai lopetuspaikkana, ovat Kankaanpään palvelut n. 10 km:n päässä.

Mikäli haluaa meloa Isojärven kautta merelle, reitti kulkee Inhottujärveltä eteenpäin seuraavasti: Karvianjoki, Pomarkunjoki, Isojärvi ja Merikarvianjoki. Tällöin retken pituudeksi Karvialta lähtien tulee n. 170 km.

Ensimmäiset kahdeksan kilometriä lähdöstä Kantinkoskelle ovat rauhallista mutkittelevaa jokitaivalta enimmäkseen viljelyalueiden halki.

Kantinkoskelle saavuttaessa on kanootti nostettava heti vedenkorkeusasteikon jälkeen oikeanpuoleiselle rannalle padon ohitusta varten. Mikäli padon jälkeistä koskea ei aio laskea, on kanootti kannettava noin 300 m oikeanpuoleisella rannalla olevaa polkua pitkin vanhan myllyn ja sähkölaitoksen ohi. Kanootin voi laskea vesille joko sähkölaitokselta tulevaan uomaan tai kantaa sen suvantoon asti, mistä on helppo päästä vesille.

Heti Kantinkosken alapuolella on vasemmalla rannalla Korian kenttä, joka soveltuu hyvin taukopaikaksi ja siellä voi myös telttailla.

Noin sata metriä Kantinkosken sillalta tietä ylös vasemmalle on kauppa, jossa toimii myös asiamiesposti.

Karviassa ja Honkajoella on Karvianjoen varrella hyvät kalastusmahdollisuudet, esim. purotaimenta on istutettu jokeen runsaasti.

Kantinkoskelta lähdettäessä on heti mutkan takana noin kilometrin matkalla majayien asuttamaa jokiosuutta. Kaatuneet puut korjataan pois uomasta mahdollisuuksien mukaan.

Kantinkoskelta on runsaat 17 km mutkaista jokitaivalta seuraavalle koskelle. Reitti kulkee melko kapeana syvässä jokiuomassa halki hiekkaisen Pohjankankaan. Hullunniemen oikaisun jälkeen uoma levenee jonkin verran eikä loppumatka ole enää yhtä kiemuraista.

Vahokoski on ainakin korkean veden aikana melko vauhdikas laskettava ja vähällä vedellä vaikeakin. LASKU-UOMA ON TARKASTETTAVA ENNEN LASKUA. Kosken alussa, sillalle asti on laskuväylä keskellä, muutamia kiviä tosin pitää väistellä. Sillan jälkeen on isoja kiviä keskellä väylää, ne voi kiertää kummalta puolelta haluaa (vähän veden aikana paremmin oikealta).

Mikäli koskea ei halua laskea, voi kanootin nostaa maihin oikeanpuoleiselle rannalle ennen koskea olevan mutkan kohdalla. Tästä on lyhyt matka metsäautotielle, jota pitkin kanootti on hyvä kantaa sillalle. Tie jatkuu vasenta rantaa alaspäin ja vähän matkan päässä kanootin saa laskettua mukavasti takaisin uomaan. Kantomatkaa tulee noin 600 m.

Vahokosken rannalle on tekeillä taukopaikka.

Vahokoskelta on noin kuusi kilometriä Jyllin leirikeskukselle, jota voi käyttää joko tauko tai yöpymispaikkana.

Jyllinkosken voimalaitospadolle tullaan heti leirikeskukselta lähdettäessä. Se on parasta kiertää siten, että nostaa kanootin ennen patoa oikeanpuoleiselle rannalle, kantaa sen sillan yli vasemmalle puolelle ja voimalaitoksen vierestä kulkevaa polkua rantaan, josta pääsee hyvin vesille. Kantomatkaa tulee vajaat 200 m. Sillan pielessä on kauppa.

Jyllistä Honkajoen Lankoskelle on matkaa noin 15 km. Välille mahtuu muutama koski, joista ensimmäisenä saavutaan Rakennuskoskelle. Se on laskettavissa siten, että lähtee keskeltä ja siirtyy sitten vasempaan laitaan. Ennen kosken loppua, jossa on kaarre vasemmalle, on varottava kiveä oikeassa laidassa.

Seuraavina tulevat Kamppikoski ja Stenberginkoski, jotka ovat helppoja laskettavia. Patokoski on kaksiosainen ja sen alkuosa on kaksihaarainen, joista vasemmassa on paremmin vettä. Alemmassa.osassa aloitus oikealta, sitten vasenta laitaa alas. Alempi osa on melko kivinen, mutta laskuväylä näkyy kyllä selvästi.

Mikäli koskea ei halua laskea, kanootin voi uittaa esim. oikeanpuoleista rantaa pitkin. Kosken ohittaminen maitse on hankalaa rantojen pusikkoisuuden takia.

Sillan alapuolelle tehdään levähdyspaikka ja laituri, johon voi jättää kanoottinsa, mikäli haluaa käyttää Honkajoen keskustan palveluja hyväkseen.

Honkajoelta lähdettäessä joki virtaa melko leveänä, mutta mutkikkaana Kuivakankaalle, jossa saavutaan helpohkolle Lamminkoskelle. Sen jälkeen tullaan vauhdikkaammalle Pitkäkoskelle, joka on parasta laskea vasenta laitaa pitkin ja kosken kaartuessa oikealle on varottava ajautumasta rantapusikkoon.

Honkajoen Lankoskesta runsaan 12 km:n päässä sijaitsee Santaniemi, joka on varsinaisesti tanssilava, mutta sopii erittäin hyvin melontareitin tukipalveluksi. Paikalla on kaikki taukopaikan vaatimat varusteet, kuten roskasäiliöt, wc:t jne. sekä tasaista maastoa telttailua varten.

Santaniemestä on pari kilometriä Vatajankosken voimalaitokselle, joka ohitetaan nousemalla vasemmalle rannalle juuri ennen silta.a. Kanoottia pitää kantaa noin 550 m tietä pitkin voimalaitoksen taakse, josta sen voi laskea uomaan.

Ennen koskea olevan koulun rantaa voi myös käyttää taukopaikkana.Mikäli koskea ei halua laskea, voi kanootin uittaa. esim. oikeanpuoleista rantaa pitkin.

Voimalaitoksen jäl`keen on pieniä saheja noin kilometrin matkalla, jonka jälkeen virtaus taas heikkenee. Vaikka joki virtaileekin asuttujen seutujen halki, on tunnelma joella rauhallinen, sillä joen äyräät ovat korkeat ja puiden sekä pensaiden peitossa.

A-kodilta n. 6 km päässä alkaa lähes kilometrin mittainen koskijakso, jossa vauhtia kyllä riittää. Ensin lasketaan helpot Sikurikoski ja Keskikoski, jossa aloitus on keskeltä ja alhaalla mennään oikeaan laitaan.

Keskikosken jälkeen on syytä rantautua, sillä nyt saavutaan Paattikoskelle, joka ON EHDOTTOMASTI TARKASTETTAVA ENNEN LASKEMISTA. Koski on hankala laskettava, sillä joka puolella on paljon erisuuruisia kiviä ja kosken lopussa on n. 0,5 m pudotus. Varsinkin veden ollessa vähissä väylä on kovin mutkikas. Sopivalla veden korkeudella väylä kyllä löytyy (esim. laidoilta), mutta tulva-aikoina aallot ovat suuria, joten varsinkaan avonaisella kanootilla ei suositella sen laskemista. Kaikilla vedenkorkeuksilla kosken laskeminen edellyttää hyvää kanootinkäsittelytaitoa.

Mikäli Paattikoskea ei halua laskea, voi kanootin nostaa ennen kosken niskaa oikealle rannalle, jossa se kannetaan merkittyä reittiä myöten kosken ohi.

Noin neljän kilometrin melonnan jälkeen alitetaan Pori-Kankaanpää tie (vt 23) Hihkiönkoskea myöten ja saavutaan Veneskosken koululle, joka sopii hyvin tauko- tai yöpymispaikaksi.

Veneskoskessa on ennen rautatiesiltaa suora, lyhyt koskipaikka, jonka jälkeen on n. 100 m tasaisempaa. Varsinainen koski on jonkin verran helpompi kuin Paattikoski,mutta siihenkin on SYYTÄ TUTUSTUA ETUKÄTEEN vedenkorkeuden vaihtelujen vuoksi. Kosken lasku aloitetaan vasemmassa laidassa olevien kivien oikealta puolelta ja sen jälkeen väylä kulkee uoman keskellä. Kosken keskivaiheilla on kapeahko kohta, jossa on suuria aaltoja. Kosken alaosa on riuttamaisesti leventynyt, paras lasku-uoma on keskellä. Kosken kokonaispituus alaosan suvantoon on noin 600 m.

Veneskosken ohitus tapahtuu kosken oikeaa rantaa pitkin.

Matalan veden aikana Majankoski on täysin laskettavissa joen vasenta laitaa myöten. Viimeistään sillanalituksen jälkeen on uoman vasen reuna turvallisin.

Kosken jälkeen seuraa ensimmäinen järviosuus, Kynäsjärvi, pituudeltaan noin kolme kilometriä. Kynäsjärvestä alkavassa Kynäsjoessa on noin kahden kilometrin jokiosuuden jälkeen Harjakosken säännöstelypato. Pato voidaan ohittaa nostamalla kanootti sillan pielestä vasemmalle rannalle, kantamalla se tien yli ja laskemalla heti padon jälkeen vasemmalta rannalta vesille. Padon vasemmalla rannalla on myös sopiva taukopaikka.

Harjakoskelta Kynäsjoki jatkuu Inhottujärvelle, jonne matkaa kertyy noin kahdeksan kilometriä. Matkalla on useita pieniä perattuja koskia, jotka antavat ylimääräistä vauhtia mutkittelevalle reitille.

KAUKOJÄRVELTÄ LAVIAN KAUTTA INHOTTUJÄRVELLE KAUKOJÄRVI--SUSIJÄRVi (-KARHIJÄRVI)

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi kapeita järvitaipaleita myöten vanhaa Lavia-Kankaanpää tietä seuraillen ja on sopiva yhden päivän retkeksi.

Reitin pituus 16 km.

Sopiva aloituspaikka on esimerkiksi Kaukojärven uimaranta. Rannassa on taukopaikan vaatimat varusteet: wc, roskis jne. sekä telttailumahdollisuus.

Kaukojärveltä noin kilometrin verran Pohjanmaantietä Kankaanpäähän päin on tien varressa Vihteljärven kauppa ja asiamiesposti.

Sollahden yläpäässä on matala silta, joka ainakin tulva-aikana on kierrettävä maitse. Myös seuraava silta on tulva-aikana liian matala alitettavaksi.

Lyhyen jokitaipaleen jälkeen tullaan Ruojärvelle, joka on myös melko ruohottunut. Melontaväylä kyllä löytyy ainakin järven oikeanpuoleisesta rannasta.

Järveltä tultaessa alitetaan taas pari siltaa, jotka ovat tarpeeksi korkeita kaikilla vedenkorkeuksilla.

Noin kilometrin jokimelonnan jälkeen on jälleen vastassa matala silta, joka on ohitettava maitse vasenta rantaa pitkin kaikilla vedenkorkeuksilla.

Jälleen kilometri jokea pitkin ja saavutaan matalalle sillalle (voidaan ehkä myöhemmin korottaa) ja sen perässä olevalle Lamminkoskelle, joka on tämän reitin ensimmäinen vauhdikas koski. Sen vasemmalla rannalla on kaunis, sammaloitunut niemi, joka on mainio taukopaikka.

Pienen matkan päässä tullaan pitkälle ja kiviselle Myllykoskelle, jonka rannalla on melko hyvin säilynyt vanha mylly. Koski on aika vaikea laskettava,koska uomassa on runsaasti suuria kiviä. ENNAKKOTARKASTUS ON TEHTÄVÄ EHDOTTOMASTI ENNEN LASKUA! Kosken voi ohittaa vasemmalla rannalla olevaa tietä pitkin.

Noin kilometrin päässä on taas silta, jonka pieleen voi pysähtyä. Tänne voi jättää kanootin, mikäli haluaa käydä parin sadan metrin päässä oikealla olevassa kaupassa.

Kun jokiuoma alittaa Pohjanmaantien ja toisen pienemmän tien sillat, tullaan majavien asuttamalle kallioiselle koskipaikalle, jossa kannattaa olla varovainen. Uomassa voi olla kaatuneita puita ja virtaus on voimakas. Kosken lopussa on noin 0,5 m putous.

Tämän jälkeen alkaa leveämpi, ruohottunut taival, jonka jälkeen alitetaan silta ja päästään selvemmille vesille.

Reitin lopetuspaikaksi sopii hyvin Susijärven alapäässä oleva VPK:n saunaranta, jossa on mahdollista myös saunoa(mieluummin ryhmät), mikäli sopii etukäteen asiasta esim. VPK:N päällikön kanssa(puh. 571 422).

Retkeä voi jatkaa Karhijärvelle ja sieltä Lassilanjokea (parhaiten tulva-aikoina) myöten Inhottujärvelle.

Susijärven ja Karhijärven välinen uoma on erittäin hankala kuljettavaksi kanootilla. Yli puolet matkasta on joka tapauksessa kuljettava maitse, koska ennen Susikosken patoa on noustava maihin eikä vesille pääse ennenkuin sahan jälkeen aivan uoman lopussa. Mikäli mahdollista, kannattaa kanootit kuljettaa Susijärveltä suoraan Karhijärvelle esim. autolla.

Karhijärvi on mainio melontakohde järvimelonnasta kiinnostuneille. Sinne voi kanoottinsa laskea esim. kunnan jätevedenpuhdistamon rannasta, jossa on venelaituri tai Salaplakkarin venerannasta, joka on noin 1,5 km Lavian keskustasta etelään.

Lassilanjoelle päin melottaessa Majanselän rannoilla pari hyvää taukopaikkaa. Myllynnokassa on kylätoimikunnan ylläpitämä uimaranta ja Tahostenniemessä tanssilava ja saunamaja, puusee ja roskis. Ryhmillä on mahdollisuus saunamajan käyttöön sopimalla etukäteen urheiluseura Länsi-Lavian Loiskeen edustajan kanssa(Seppo Saarihuhta puh. 571 311)

KARHIJARVI- INHOTTUJÄRVI

Karhijärvestä alkava Lassilanjoki virtailee lähinnä peltoviljelyksien halki, tosin matkalla on myös metsätaipaleita. Joki on usein vähävetinen ja vaikeuksitta laskettavissa vain runsaan veden aikana. Joen pituus on 11 km ja kokonaispudotus 9 m.

Melontaa haittaavia kivikoita ei reitillä juurikaan ole sillä joesta on perattu lähes kaikki koskipaikat. Ainoa mainittava koskijakso on Lassilan kylän kohdalla oleva Lassilankoski, joka on helppo laskettava. Koskessa on kuitenkin muutamia laskemista haittaavia kiviä, joita on syytä varoa.

Reitin alussa oleva Karhijärven säännöstelypato pitää kiertää maitse, mutta sen jälkeen ei kanoottia tarvitse esteiden takia nostaa maihin.

Lassilankoskessa on suvanto, jonka rantoja voi käyttää taukopaikkana. Sinne voi myös jättää kanootin, mikäli aikoo käydä kylällä olevissa pankissa tai kaupassa, jossa on myös asiamiesposti.

Lassilanjoen suistossa, Inhottujärven itäosassa, saattaa olla vaikeuksia kulkea korkeankin veden aikana, sillä jokisuu on pahoin tukkeutunut runsaan vesikasvuston takia. Inhottujärven itäosa on valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue, joten siellä liikuttaessa on käyttäydyttävä asian vaatimalla tavalla.

INHOTTUJARVELTA AHLAISIIN TAI ISOJARVELLE

Retkeä voi Inhottujärveltä jatkaa joko Noormarkunjokea tai Pomarkunjokea myöten aina merelle asti. Noormarkunjoki laskee suoraan mereen.

Pomarkunjoki laskee Isojärveen ja sieltä alkava Merikarvianjoki mereen. NOORMARKUNJOKI- ETELÄJOKI- AHLAINEN

Mikäli Inhottujärveltä haluaa jatkaa retkeä Noormarkkua kohti, melotaan ensin parin kilometrin pituinen taival ruohottuneella Inhottujärvellä. Ensimmäiseksi saavutaan Oravajoen padolle, jonka ohitus käy helposti nousemalla maihin oikean rannan puolella oleville matalille kallioille. Heti padon jälkeen pääsee melko hyvin takaisin uomaan, kantomatka on n. 100 m. Padon oikeanpuoleisella rannalla on hyvä tauonpitopaikka.

Inhottujärveltä pääsee Noormarkunjoelle myös Hanhijokea myöten. Sen suu on Oravajoen suulta jonkin matkaa kaakkoon. Myös täällä on joen alussa säännöstelypato,joka on tosin helposti kierrettävissä. Kapea ja siten mielenkiintoisempi Hanhijoki yhtyy Oravajokeen Maajärven kohdalla. Hanhijoki saattaa tosin olla paikoin hyvinkin ummessa majavien patorakennelmien ansiosta.

Oravajoen ja Hanhijoen yhdyttyä Noormarkunjoeksi alkavat eriasteiset kosket, jotka tekevät matkan mielenkiintoiseksi. Sauvakoski, Vääräkoski ja Kuuskoski ovat perattuja ja melko helppoja koskia laskettaviksi. Seuraavana tuleva Lainekoski koostuu kolmesta karttaan merkitystä koskesta. Ensimmäisenä oleva Kattilakoski on lyhyt, sahimainen osuus. Varsinainen Lainekoski on melko vauhdikas ja lasku-uoma kulkee vähän keskiviivan oikealla puolella. Koskessa on muutamia varottavia kiviä varsinkin alhaalla vasemmalla. Suvannon jälkeen tuleva Lainekoskensahi on lyhyt, putousmainen pätkä, jossa paras laskuväylä on keskiviivan oikealla puolella.

Jonkin matkan päässä tuleva Vanhansahankoski on helpohko, perattu koski, jonka laskuväylä on keskellä. Alhaalla on kuitenkin varottava kiviä vasemmassa laidassa.

Seuraavaksi reitillä saavutaan pitkänomaiselle Kyläjärvelle, jonka jälkeen on pari pientä koskea eli Vattenkikoski ja Palokoski.

Keskustasta lähdettäessä on heti sillan jälkeen vastassa Myllykoski, joka on hankala, lyhyt ja putousmainen ja siinä on monta haaraa. Selvä valtaväylä löytyy kuitenkin keskeltä. Kosken vaikeus lisääntyy huomattavasti tulva-aikoina. Varo ristiaallokkoa väylän loppuosassa. Uoman kapeudesta johtuen SUOSITELLAAN ENNAKKOTARKASTUSTA.

Myllykoski on helppo ohittaa oikeanpuoleisen rannan kautta: kanootti nostetaan sillan jälkeen maihin ja kannetaan urheilukentän sivuitse uimarannalle, jossa veteenlasku voi tapahtua esim. laituria hyväksi käyttäen.

Reittiä on Noormarkun keskustasta Ahlaisiin vielä jäljellä noin 20 km. Matkan voi toki lopettaa myös esimerkiksi täällä.

Seuraavan noin viiden kilometrin matkalla on viisi erillistä koskipaikkaa, jotka ovat melko helppoja. Kolme ensimmäistä ovat aloittelijallekin laskettavia, mutta Latohuhdankoski on syytä tarkastaa ennen kuin lähtee suinpäin laskemaan. Palokoski on taas helppo, mutta seuraavana tuleva Matalakoski voi taas olla aihetta tarkastaa.

Matalakosken alueelle on suunnitteilla melonta- ja retkeilykeskus levähdys- ja rantautumispaikkoineen. Noormarkun kunnan ja paikallisen melontaseuran yhteistyönä tehtävä alue rakennuksineen alkaa hahmottua keväällä -92.

Vt 8:n alituksen jälkeen on jonkin matkan päässä taas helpohko koskipaikka. Parin kilometrin päässä edellisestä sijaitseva Laununkoski on aloittelijan parasta tarkastaa ennen laskemista.

Täällä joki virtailee Eteläjoki nimisenä Ahlaisiin saakka.

Haarakoski-Pärkilänkoski on helpohko, perattu koskipari, josta laskuväylä löytyy keskeltä. Korkean veden aikana voi tosin olla muutamia suurehkoja aaltoja.

Jonkin matkan päässä reitillä saavutaan Rytökoski-Paloheimonkoski nimiselle koskijaksolle, joka on myös helposti laskettava, suorahko koskiosuus, jossa laskuväylä on keskellä. Parinsadan metrin päässä edellisestä on nimetön putousmainen koskipaikka.

Reitin viimeiset kosket ovat Paratiisinkoski ja Lasetinkoski jotka kummatkin ovat suorahkoa, leveää väylää. Ne on parasta laskea keskeltä. Lasetinkosken loppuosa on kivinen, mutta sen pystyy kyllä laskemaan.

Melontaretken voi lopettaa Ahlaisista Kellahteen vievän paikallistien sillan pielessä oikealla puolella olevalle uimarannalle.

Retkeä voi myös jatkaa merelle joko Ahlaistenjokea tai Kristiskerinjokea myöten.

Ahlaistenjoelle lähdettäessä melotaan n. 6 km merihenkisessä rantasaaristossa Santeen kivilaiturille jonka läheisyydessä on puhelin ja jätehuolto.

Kun pohjoinen satamatie valmistuu vuonna 1993 voi retken päättää myös Korpholman rantaan satamatien pysäköinti- ja levähdysalueelle.

Pomarkunjoki on perattu koko pituudeltaan. Entiset koskipaikat erottuvat nykyisin vain voimakkaampina virtapaikkoina.

Ainoa mainittava koski on Kyläkoski aivan Pomarkun keskustassa. Sen yläosassa on pato, joka pitää kiertää maitse: oikean rannan kautta ylös, sitten patosillan yli kaupan ja talon välistä'kujaa pitkin. Sen jälkeen oikealle tietä myöten takaisin rantaan. Kantomatkaa tulee noin 400 m. (katso karttaa)

Kanootin voi mahdollisesti myös uittaa vasenta rantaa myöten.

Kosken laskemistakin voi harkita, mutta ETUKÄTEISTARKASTUS ON TARPEEN.

Pomarkun keskustassa on mm. kauppa, pankki ja posti ja se soveltuu myös retken lopetuspaikaksi.

Pomarkusta eteenpäin joki virtailee rauhallisesti Isojärvelle asti.

Isojärvellä voi pitää taukoa tai jopa yöpyä asumattomilla saarilla jokamiehenoikeuden puitteissa. Mikäli haluaa voi myös meloa lähes järven eteläpäässä, Poosjoen suulta noin kilometrin päässä olevaan Lomakallion leirikeskukseen, jossa on tarjolla mm. kahvila, rantasauna, vuokramökkejä ja lauantaitansseja. Leirintäalue on avoinna 15.6.-15.8. joka päivä ja keväällä ja syksyllä viikonloppuisin(puh.939-315837).

Isojärvellä, noin 7 km Pomarkun keskustasta pohjoisen puoleisella rannalla on kunnan uimaranta ja hyvää leiriytymisaluetta(maastomerkkinä n. 30 m masto rannassa).