Reitin voi aloittaa esimerkiksi Sammista, jossa Ratsutilalla on yöpymismahdollisuus ja autoille parkkipaikat. Samminjoki on miellyttävä, rauhallinen melottava, joka virtailee pääasiassa viljelymaiden halki. Reitti on kuitenkin parhaiten melottavissa tulva-aikoina.

Haukkakoskelle, joka on ensimmäinen varsinainen koskipaikka, on matkaa Sammista kahdeksan ja puoli kilometriä. Koski on perattu ja helppo laskea. Siinä saa vähän lisää vauhtia matkantekoon.

Katinhännänkoski sijaitsee reitillä seuraavana parin kilometrin päässä. Myös se on perattu ja helposti laskettava koski, joskin melko pitkä.

Jälleen kaksi kilometriä melontaa ja saavutaan Hirvijärvelle. Parin kilometrin tukkoisen järviosuuden jälkeen alkaa Riihijoki (Heinijoki), jonka alkupäässä on pato. Pato ei ole käytössä, mutta siltarakenteiden alitus tulva-aikana saattaa olla mahdotonta. ETUKÄTEISTARKASTUS ON TARPEEN.

Pari kilometriä padon jälkeen tullaan Pitkäkoskelle, joka on melko suora, perattu ja helposti laskettava koski.

Riihijoessa, Siikainen-Hirvijärvi paikallistien sillan alla on myös jonkinlainen koski, joka on kylläkin helppo melottava. Sen jälkeen tullaankin Siikaisten keskustaan urheilukentän kohdalle, jonne retken voi lopettaa.

LEPPIJÄRVI-SIIKAISJÄRVI-SIIKAINEN-Nl EMIJARVI-ISOJARVI

Leppijoki on melottavissa vain tulva-aikoina ja sitä suositellaan vain kokeneille melojille koskien vaikeuden takia.

Lähtö voi tapahtua Leppijärven alapäästä.

Alkutaival, noin reitin puoliväliin asti on rauhallista melottavaa pelto- ja metsämaisemien halki (n. 3 km).

Kun joki tekee kaksi noin 90^° mutkaa, alkavat kosket. Ensimmäisenä on helpohko kapeikko, jolle ei kartassa ole annettu nimeä. Sen jälkeen saavutaan Kalliokoskelle, joka on jo aika vaativa eikä sovellu aloittelijoille. Koski on kapea, hyvin mutkainen ja vauhdikas eli hyvää kanootinkäsittelytaitoa vaativa. Uoma mutkittelee suurien kivien ja kallioiden välissä ja sitä on vaikea kiertää maitse. ETUKÄTEISTARKASTUS ON TARPEEN.

Vähän matkan päässä on Jyllinkoski, jonka yläpäässä on sopiva taukopaikka. Jyllinkoski on myös melko mutkikas ja vauhdikas. Selvä lasku-uoma kyllä löytyy. ETUKÄTEISTARKASTUS.

Jyllinkallion kohdalla on vielä yksi koski, joka myös vaatii kanootinkäsittelytaitoa. Se on kuitenkin helpompi laskettava kuin edelliset. Kosken lopussa on suvanto, jonka jälkeen on uoman poikki kivistä tehty pohjapato.

Loppumatka on taas rauhallisempaa matkantekoa ja lopulta saavutaan Siikaisjärvelle, jonne reitin alusta kertyy matkaa vajaat viisi kilometriä.

Retken voi lopettaa joko järven alapäässä olevalle uimarannalle

(matkaa Leppijoen suusta tulee noin 3 kilometriä) tai melomalla Koirajokea Siikaisten keskustaan (n. 6 kilometriä). Esimerkiksi urheilukentän kohdalla on sopiva lopetuspaikka.

Melontaretkeä voi myös jatkaa Siikaisjokea myöten Majanselälle ja sieltä Niemijärven kautta Otamonjokea Isojärven Haudanselälle. Niemijärven padon yli kanootin saa kätevimmin vasemman rannan kautta.

ISOJÄRVELTÄ MERIKARVIALLE

Merikarvianjoen pituus Kurikanniskan padolta (Isojärven pohjoispäässä) merelle on noin 27 km ja pudotus Isojärven ja meren välillä on 35 m.

Mikäli retken aloittaa Lankosken padolta tulee reitin pituudeksi noin 23 km. Lankoski on ehkä parempi aloituspaikka hyvien palveluidensa ja parkkipaikkojensa ansiosta.

Joki on perattu lähes koko pituudeltaan, mutta useita koskipaikkoja on vielä jäljellä.

Paras melonta-aika on runsaan veden aikana. Isojärven Kurikanniskan vedenjuoksutuksista riippuen voi joki olla ajoittain kuitenkin melko kuivana. Retkelle lähdettäessä kannattaa veden juoksutustilannetta kysellä etukäteen esim. padonhoitaja Frans Luomalta puh.939-532556.

Vuonna 1990 aloitettiin joella ns. Kalakierros, jossa yhdellä luvalla voi vuorokauden aikana kalastaa Lankosken, Puukosken, Stäävit-Vaadit koskijakson ja Holmankosken alueilla. Kalastusasioista kannattaa tiedustella kunnan kalastusmestarilta (lupia myydään esim. Lankosken rannalla olevasta Katukeittiö Köffistä).

Keväisin, toukokuussa Merikarvianjoella järjestetään Antin-melonta niminen melontatapahtuma.

Tampereen vesi- ja ympäristöpiirissä on'tehty Merikarvianjoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma, jossa esitetyt toimenpiteet eivät estä koskien laskemista kanootilla, mutta osittain kylläkin hankaloittavat sitä.

MERIKARVIANJOKI-BRÄNDÖÖ

Kurikanniskan säännöstelypadon ja Lankosken välinen, noin neljän kilometrin pituinen jokiosuus on kokonaan perattu ja se kulkee suurimmaksi osaksi metsien halki. Sen rannoilla  on usean metrin korkuiset maavallit perkauksen seurauksena.

Lankoskessa on voimalaitospato, joka on kierrettävissä oikeaa rantaa myöten. Kosken kokonaispituus on noin 1000 m ja putouskorkeus 14 m. Mikäli kosken jokihaarassa on vettä, voi sen laskemista harkita, mutta ETUKÄTEISTARKASTUS ON EHDOTTOMASTI TEHTÄVÄ JA KOSKI VAATII HYVÄÄ KANOOTINKÄSITTELYTAITOA. Koski on parasta ohittaa kuljettamalla kanootit oikeanpuoleisen haaran keskipaikkeille, josta pääsee hyvin uomaan.

Lankoskella on kaunis, kuusikkovaltainen koskenreunuslehto, jonka kasvillisuus on erikoista ja osittain ainutlaatuista. Siellä sijaitsee esim. pähkinän, vaahteran ja sinivuokon pohjoisraja länsirannikolla. Lankosken alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, joten siellä tulee käyttäytyä asian vaatimalla tavalla.

Lankosken sillanpielessä on kaksikin kahvilaa, joissa voi käydä täydentämässä muonavarastojaan. Alue on myös suosittu virkistyskalastus- ja ulkoilukohde, jokirannassa kulkee luontopolku.

Lankosken jälkeen joki virtailee noin viisi kilometriä viljelysalueiden halki, kunnes siihen yhtyy Tuorijoki oikealta. Tästä noin kilometrin päässä saavutaan Puukoskelle, joka käsittää oikeastaan kolme erillistä koskipaikkaa. Puukoskella on taukopaikka vasemmalla rannalla, myös yöpymismahdollisuutta voi kysyä Niittyniemen tilan omistajalta. Rannalla on esim. mökkimajoitusmahdollisuus.

Puukosken koskijakso on noin 500 m pitkä ja putouskorkeutta on noin 2 m. Koski on helpohko laskettava.

Seuraavat 2,5 km joki kulkee välillä peltojen ja välillä metsien ympäröimänä, kunnes saavutaan Stäävit-Vaadit koskijaksolle, jonka rannoilla on runsaasti loma-asutusta. Koski on pitkä ja loiva eli helppo laskea. Sen pituus on noin 900 m ja putouskorkeus on yli 3 m. Sillan yläpuolella oikealla rannalla on taukopaikka.

Seuraava 3,5 km jakso kulkee pääasiassa metsien halki. Uomassa on ennen perkauksia ollut muutama koski, jotka nykyään ovat lähinnä vain vähäisiä virtapaikkoja.

Kolssengin kohdalla Merikarvianjoki haarautuu ja noin 0,5 km uoman haarautumisen jälkeen on oikeassa haarassa Hoimankoski ja vasemmassa Myllykoski, jota ei voi laskea, koska se on erittäin jyrkkä ja kivinen. Kosket sijaitevat aivan Merikarvian kunnan keskustassa ja niiden rannoilla on runsaasti asutusta.

Holmankosken pituus on noin 650 m ja putouskorkeus 4,5 m. Kosken yläosassa vasemmalla puolella on Kalkutan saha, jonka kohdalla uoma on ajoittain suljettu neulapadolla ( pitää kiertää ), ETUKÄTEISTARKASTUS TEHTÄVÄ. Mikäli kosken aikoo kiertää, voi kanootin nostaa rannalle sahan kohdalla ja kuljettaa sen uomien yhtymäkohtaan. Tässä on myös hyvä rantautumispaikka, mikäli aikoo käyttää kunnan keskustassa olevia taajamapalveluja hyväkseen.

Tästä eteenpäin joki virtailee pääosin peltojen ympäröimänä vajaat 5 km kunnes saavutaan kasvistoltaan mielenkiintoiseen Merikarvianjoen suistoon, jolla on myös huomattava lintuvesiarvo.

Merikarvian kunnan keskustan jälkeen on joen varrella muutama hyvä yöpymispaikka, esim. aittamajoitusta (puh. 939-511780) ja Koivuniemen Herra (puh. 939-511663).

Hyvä lopetuspaikka on esimerkiksi Alakylässä uoman vasemmalla rannalla kohdassa, josta Merikarvianjoki kääntyy oikealle kohti merta.