Kantin suvun yhteydestä Svinhufvudin sukuun

Kun eteläsuomalaiset asekuntoiset miehet pakenivat Karvian ja Parkanon asumattomiin erämaihin välttääkseen joutumasta sotaväkeen Saksaan, majuri Yrjänä Juhonpoika Svinhufvud sai hallitukselta määräyksen rakennutta "skanzin" näiden sotilaskarkureiden kiinniottamista varten.

Jonkun kerrotaan saaneen valtionarkistosta selville, että nykyinen Kantin suku olisi Yrjänä Juhaninpojan jälkeläisiä.

Eräillä käräjillä valittivat kauhajokelaiset miehet, että he Hongonjoen Paholuomalla olivat joutuneet suomalaisten ahdistelemiksi. Skanssin miehet olivat särkeneet heidän rakennuksensa, rikkoneet heidän tavaroitaan ja pahoinpidelleet heitä Hämeenkyrön käräjillä, missä heidät tuomittiin irtolaisuudesta.

Kun Kyrö-Skanssissa asuvat Matti, Tuomo ja Sipi Tuomaanpoika ilmoitettiin näihin tekoihin syyllisiksi, päätti kihlakunnanoikeus pyytää Turun maaherralta, että nämä veljekset määrättäisiin tulemaan Ilmajoen käräjille vastaamaan teoistaan. 23.1.1689 olivatkin sitten mainitut Skanzin veljekset Ilmajoen käräjillä vastaamassa syytteeseen. Vastaajat selittivät, että heidän isänsä Skanssin kievarin isäntä Tuomas Yrjönpoika oli kihlakunnanoikeuden päätöksellä ja maaherran määräyksellä jo vuonna 1654 saanut omistuksen Skanzin kievaritaloon ja että kyseessä olevat alueet Paholuoman varressa kuuluvat tähän taloon. Koska veljesten väitöstä ei voitu kumota, vaikka ihmeteltiinkin, kuinka yhteen taloon oli annettu maata niin paljon, että se vastasi tavallisen pitäjän kokoa, ei poikia voitu tuomita.

Eino Saari: Entinen Karvia, s. 72, 74,  6, 9.

 

Karvian Skanssi on perustettu 1635, jolloin majuri Yrjö Svinhufvud sai hallitukselta määräyksen perustaa varustuksen Suomen ja Pohjanmaan rajaseudulle vanhan Pohjankankaan tien varteen tukikohdaksi sotilaskarkureiden kiinniottamista varten.

Karvian Kantin seutua asutettiin jo 1640-luvulla. Tuolloin Yrjö Luukkaapoika Jämijärveltä sai kenraalikuvernööri Pietari Brahelta luvan perustaa kestikievarin Karvian eli Kyrön Skanssin luokse.

Edellisen poika, kievarinpitäjä Tuomas Yrjönpoika valitti käräjillä 1654 maidensa riittämättömyyttä ja sai maaherran päätöksellä seuraavana vuonna lisämaata niin, että talon länsirajaksi tuli Karvianjoki hiukan Honkajoen nykyisestä keskuksesta pohjoiseen sijaitsevasta Sulanhaaranluomasta Paholuomansuuhun.

Jorma Vappula: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia II, s. 49.

 

Ilmajoen talvikäräjillä 1691 Markku Eskonpoika Katkosta ja Lauri Heikinpoika Paholuomasta syyttivat Karvian Skanssin talollisia Matti ja Sipi Tuomaanpoikia heidän torppiensa repimisestä ja muusta väkivallasta. Skanssilaiset puolestaan selittivät, että uudisasukkaat aiheuttivat suurta vahinkoa heidän maillaan ja näyttivät maaherra Lorenz Creutzin vuonna 1655 heidän isälleen antaman lupakirjeen. Sen mukaan skanssin kestikievarin raja kulki Ala-Ahteistenluomansuusta Kangasjärvenojansuuhun, sitten Sulanhaaranluomaan ja Paholuomansuuhun  sekä edelleen Lahdenluomanlatvan kautta takaisin Ala-Ahteistenluomansuuhun. Karvianjoen itäpuoli Honkajoen nykyisen keskustan pohjoispuolelta Paholuomansuuhun kuului siis skanssin kestikievarin maihin. Rajojen ympärysmitan mainittiin olevan 8 - 10 peninkulmaa. Rajat oli maaherra hovioikeuden päätöksen perusteella vahvistanut uudelleen 1671.

Jorma Vappula: Honkajoen asutus ja olot Ruotsin vallan aikana, s. 26.

 

Asiakirjoissa Kantin kestikievaritalon isännän Tuomas Yrjönpojan  isänä on Yrjö Luukkaanpoika, joka on lähtöisin Jämijärveltä, ilmeisesti Kontista. Perimätiedolle Yrjänä Juhonpoika Svinhufvudista Tuomaan isänä ei löydy tukea, epäilyjä pitää yllä lähinnä vain talon tilusten laajuus.

Merkitystä on silläkin, että majuri Yrjänä mainitaan "ikivanhaksi" jo ennen skanzin perustamista (Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I, s. 359).

Lisäys 2016:

Antero Perttulan asiakirjatutkimuksissa Skanssin kestikievariksi on varmistunut nimellä mainittu Yrjö Kontti. Kievarilla ei varsinaisesti ollut omaa maatilaa ennen Creuzin myöntämiä lisämaita. Niiden laajuus saattoi olla yhteydessä muonitukseen, alueella liikkui 1600-luvulla vielä peuralaumoja, kuten pohjalaisten kanssa käydyt pyyntikiistat osoittavat. (PL)