|
TUNNISTETTAVIA KUVIA
Sukuun liittyviä kirjoja:
UUSI
 |
 |
Sortokausista sotavuosiin -
Kankaanpään suojeluskunta ja lotat
Mm. Julius Rytilä, suojeluskunnan
ensimmäinen päällikkö.
Laaja henkilöhakemisto. |
Helmi Luodetlahden
toinen koelma, 150 sivua,
kovakantinen, 23 e.
tilaus |
Kustaan
kirja, 347 jälkeläistä
Luodetlahden sukua,
151 sivua,
pehmeäkantinen, 25 e.
tilaus |
Jouko
Nurmisen
suojeluskuntakirja, 319 sivua,
pehmeäkantinen, 33 e.
tilaus |
Suvun
kirjallisia taipumuksia ja sanomisen taitoa edustavat mm:
Samuli
Paulaharju, F E Sillanpää, Tyyni Tuulio, Tuomas Anhava, Tuure
Vierros, Arvo Salo, Pentti Saarikoski, Mauri Kunnas ja
Markus Kajo.
Kansallisarkiston digitoidun aineiston haku on siirtynyt Astiaan ja
aiheuttaa monelle harmaita hiuksia. Kari Kujansuun laatima
digihakemisto helpottaa mm.
sukututkimukseen liittyvien aineistojen hakuja huomattavasti.
Tietokantoja yhdistävä biografiasampo.fi
sisältää yli 13 000 suomalaista elämänkertaa.
Museoviraston kuvahaku
kuvakokoelmat.fi /
Arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteishaku
finna.fi
Korkein
oikeus on (2021) linjannut, että hauta voidaan avata isyyden
selvittämiseksi. Linjaus on sukututkimuksellekin merkittävä.
Aikanaan laissa isyystutkimuksista kiellettiin hautarauhan
rikkominen isyyden selvittämiseksi. KKO tukeutui päätöksessään
perustuslakiin.
Kihniön Pyhäniemellä tehtiin heinäkuussa 2021 merkittävä
löytö, kun metallinpaljastimen käyttöä opetelleet löysivät
rautakautisia esineitä. Hiekkamaasta noin viidentoista sentin
syvyydestä tavoitettiin keihäänkärki, solki, väkipuukko ja
luunpalasia. Esineet ovat merovinkiajalta noin väliltä 550-800 jaa.
On ennakkotietonakin todennäköistä, että luut ovat palaneita ja
viittaavat polttohautaukseen, jolloin löytö voi edustaa
polttokenttäkalmistoa. Esineet ovat Kansallismuseossa ja johtanevat
jatkotutkimuksiin.
Löytö on Kyrön
metallikausia ajatellen merkittävä ja vahvistaa myös alueen sukujen
ja Kyrönkankaantien tutkimuksen parissa hahmottuvaa käsitystä vanhan
Kyrön ja Hämeenmetsän alueen nousevasta merkityksestä Hämeen ja
Satakunnan historiassa. On yhä todennäköisempää, että löytöalueen
seutuvilla on myös metallikausilla ollut varsin pitkäaikaista ja katkeamatonta
nautintaa ja omistuksia.
Puuseppämestari Väinö Lahtinen (s. 12.12.1889 Hämeenkyrö, k.
31.5.1965 Helsinki)
Vanhemmat
suutari Taavetti Vihtori Lahtinen ja Emma Vilhelmiina Adamintytär.
Puoliso Martta Lydia o.s. Malminen
Väinö Lahtinen valmistui puusepäksi Tampereen
käsityökoulusta 1909 ja
muutti Helsinkiin 1911 tarkoituksenaan
perustaa puusepänliike. Tässä hän onnistui
ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja ryhtyi tuottamaan arkkitehtien
piirustusten mukaisia uniikkikalusteita. Lahtinen käytti
kalusteissaan useita tarkkaan valittuja
puulajeja ja hallitsi vaativan intarsiatyön.
Vuonna 1931 valmistuneen Eduskuntatalon sisustukseen tilattiin
aikansa tunnettujen suunnittelijoiden ja taiteilijoiden töitä. Eino
Kaurialta tilattiin muiden töiden ohella suunnitelma Eduskunnan
vieraskirjan kansioksi. Kauria suunnitteli kansiossa käytettäväksi
koivua hankalimmissa muodoissaan: visaa ja tuohta. Visakoivuisiin
kansiin tehtiin tuohinauhasta upotus ja kannet yhdistettiin
visakoivuisin saranoin. Tuohiseen kanteen hopeaseppä pakotti
hopealangasta Suomen kartan silloisine lääninrajoineen.
Kansio osallistui Pariisissa 1937 järjestettyyn maailmannäyttelyyn,
jossa sen tekijäkolmikolle myönnettiin kultainen mitali.
Helsingin Sanomat 17.9.1999.
Väinö Lahtisen
saama kultamitali. Lahtinen
liittyy sukuun
Pylsyn sukuhaaran kautta.
Suomalaisen
papiston synty
Keskiajalta
periytyvän käsityksen mukaan Suomen kristillistäjä, ensimmäinen
piispa ja ainoa katolinen pyhimys oli Henricus. Pyhän Henrikin
legendassa (1290) Henricuksen kerrotaan syntyneen Englannissa.
Kansanperinteessä hänen kerrotaan kuolleen 20.1.1156. Historioitsija
Johannes Messenius kirjoittaa Henricuksen kuolleen 1151.
Baltian
käännyttämisestä kertovassa Henrik Lättiläisen kronikassa mainitaan
suomalainen ristiretkisaarnaaja Petrus Kaikewalde de Vinlandia,
johon liittyvät tiedot toimimisesta Virossa sijoittuvat vuosiin 1215
- 1226. Kaikewalde liikkui saksalaisten sotajoukkojen mukana.
Hämeenkyrön
vanhaa papistoa
Kyrön oikeus
eli kirkon ja rahvaan välinen sopimus papiston ylläpidosta on
käytössä 1200-luvulta. Se lienee solmittu lähellä toista ristiretkeä
(1249) ja osoittaa, että Kyrössä toimi papistoa. Toinen ristiretki
suuntautui hämäläisiä vastaan, myöhemmin Kyrön oikeus oli laajalti
käytössä Hämeessä.
Seppo Suvanto
ajoittaa Kyrön kirkkopitäjän muodostumisen vuoden 1280 tienoille ja
pitää mahdollisena alueen vaikutuksen alkamista jo 1100-luvulla.
Pyhän Henrikin legendan (1290) ihmetöistä on Hämeenkyröstä myöhemmin
saatu talteen perimätietoja, jotka viittaavat pitäjäläisten olleen
kristittyjä 1100-luvulla tai pian sen jälkeen. (Papunen 1983 s.
323-333.) Ajoitusta voi verrata siihen, että esim. Sastamala
mainitaan kirkkopitäjänä ensimmäisen kerran ilmeisesti piispa
Benedictin kirjeessä 1328. Eli kirjallisuudessa esiintyvät arvelut
Kyrön ja Sastamalan varhaisrautakautisesta yhteydestä vaikuttavat
tavoitettavasti pohjautuvan kirkon rakentamiseen: Karkun vanha
kirkko rakennettiin mariankirkkona eli piispankirkkona, minkä ei
kerro (piispannahkojen vientiä ja katolisena aikana piispan
suorittamaa konfirmaatiota) vanhemmasta suhteesta. Näin koska Kyrön
papiston palkkausjärjestelmä (Kyrön laki) oli vanhastaan ja tuolloin
erilainen kuin Sastamalassa.
Hämeenkyrön
nimettömäksi jäävä kirkkoherra mainitaan laamanninoikeuden tuomiossa
loppiaisaattona 1466. Tuomio kyseenalaistaa perimätiedon, että
Hämeenkyrön ensimmäinen kirkko olisi sijainnut Viljakkalassa, sillä
se koskee Pappilan ja Tuokkolan rajariitaa: Pappila sai Tuokkolan
alapuolella olevan rantaniityn sekä kala-apajan Kyröskoskesta.
Tuokkolalle annettiin vastineeksi osa Pappilan pelloista. (Pentti
Papunen, Hämeenkyrön historia I s. 149.)
Kirkkoherra
Jöns toimi 1483 papin palkkauksen asiantuntijana perustettaessa
Akaan seurakuntaa, joka sitoutui maksuihin "siihen samaan tapaan,
joka vanhastaan on Kyrössä ollut käytössä" eli tuli liitetyksi
Kyrön oikeuden piiriin (Pentti Papunen, Hämeenkyrön historia I s.
345).
|
Kirkkoherrat |
Kappalaiset |
Nimetön
laamannintuomiossa 1466
Jöns eli Johannes 1483
Matthias 1497
Tuomas n. 1532
Laurentius Torstani Geet 1536
Thomas Francischi Keijoi 1539 - 1546
Martinus Friis 1546 - 1549
Gregorius Michaelis Stuth 1549 - 1561
Henricus Olai 1561 - 1611
Abrahamus Henrici 1611 - 1615
Henrik Jacobi Finno 1615 - 1650
Thuro Theodorici 1652 - 1667
|
Henrik Laurinpoika vuoteen 1550
Olavi 1550 - 1554
Henricus Jacobi 1582 - 1593
Ambrosius Marci 1593 - 1599
Philippus Laurentii 1593 - 1631*
Abrahamus Henrici 1600 - 1611
Georgius Erici Mojerus 1615 - 1641
Abrahamus Jacobi 1631 - 1641*
Thuro Theodorici 1634 - 1652
*
Ikaalisissa viimeistään 1600
Hämeenkyrössä toimi 1500-luvun lopulla kirkkoherran ohella
samanaikaisesti neljäkin muuta pappismiestä. |
Kansallisarkiston vanhin asiakirja eli Karjalan naisrauhan julistus
700 vuotta 2016.
Kuningas Birger Maununpoika
1.10.1316:
"Kaikkien meille alamaisten
vaimojen ja naisten, jotka asuvat meidän linnamme Viipurin
alaisuudessa eli Karjalan maassa, olkoot aviossa eläviä, leskiä,
siveyslupauksen tehneitä tai neitoja, tulee saada nauttia täyttä
rauhaa ja turvallisuutta niin kuin itse valtakunnassamme Ruotsissa,
yhtä hyvin omaisuuden kuin hengen puolesta, niin että rikkojia
kohtaa meidän kuninkaallinen rangaistuksemme mitä ankarimpana."
Myös vanhin suvun
alueisiin liittyvä asiakirja on kuningas Birgeriltä vuodelta 1303 ja
käsittelee Hämeenmetsän nautintaa ja raivausta.
DF
242
/ käännös.
Tosin vanha Kyrö esiintyy jo Pyhän Henrikin
legendassa (kirjoitettu Turussa n. 1290).
SAY: n
lyhenteet
Suomen asutuksen
yleisluettelossa yleisimmin käytetyt
lyhennykset
Rytilän
sukuhaaran
200-vuotisjuhlaa Parkanossa vietettiin laajan
osallistujajoukon voimin 31.8.2014.
Ohjelma.
Rovasti Reino Rytilä
|
